Kirjoittaja: Ympäristöfyysikko Pentti Kaasinen

Toimialat ovat erilaisia. Niillä on kuitenkin yhteinen piirre: Tuotteiden valmistus, myynti ja markkinointi ovat sidottuja sääntöihin, ohjeisiin ja normeihin, standardeihin ja määräyksiin. Niitä ohjaa elinkeinoelämän ja valtion yhdessä sopima toiminta.  Siihen kuuluvat muun muassa tieteellinen tutkimus ja kuluttajavalistus. Edellinen takaa luotettavan tiedon ja jälkimmäinen luo perustan käyttäjäpalautteelle.

Rakennusala ei kuulu joukkoon. Sääntöjä, ohjeita ja määräyksiä on runsaasti, mutta niiden taustalta puuttuu luotettava tieto.  Tieteellistä ja kokonaisvaltaista tutkimusta on niukasti. Luotettavaa tietoa tarvittaisiin esimerkiksi kuntotarkastuksiin, koulujen rakentamiseen ja korjaamiseen, ja passiivitalojen arvioimiseen. Tutkimuslaitoksetkaan eivät ole riskeistä yhtä mieltä. Tutkimusta tarvitsisi myös puukerrostalojen riskien selvittäminen.  Kuluttajavalistuksen puuttuminen rakennusalalta on iso riski yksityistalouksille. Puuttuminen johtuu ilmeisesti siitä, että asuntoa ei pidetä tuotteena. Mutta se on kaupallinen tuote!  Kuten esimerkiksi auto on autoalan tuote. Tai puhelin elektroniikka-alan tuote.

Rakennusalan hallinta on ollut ympäristöministeriölle ylivoimainen tehtävä

Rakennusala on äärimmäisen tekninen ja ammattimainen ala. Sen toiminta on tehokasta ja kovaakin. Rakennushallituksen lakkauttamisen jälkeen 1994 toimialaa ohjaa ministeriöistä pehmoisin, ympäristöministeriö, joka on äärimmäisen kaukana rakennusalan tekniikasta ja sen ammattimaisuudesta. Ohjaavan infrastruktuuri on pääosin valtion – siis käytännössä rakennusalalla ympäristöministeriön vastuulla. Ympäristöministeriöltä sellaista ei lähtökohtaisesti voi millään edellyttää.  Itse asiassa alan ohjaus ei ole kenenkään hallussa. Valtiolle se kuitenkin kiistatta kuuluu.

Valtionhallinnossa pitäisi ymmärtää ja hallita rakennusalan laajoja kokonaisuuksia ja eri tekijöiden riippuvuuksia. Home- ja kosteusongelmat ovat iso ongelma, mutta niitä ei saisi irrottaa rakentamisen kokonaisuudesta. Nyt kehitys on kulkenut terveyshaitta edellä, ja rakennusteknisten syiden selvittäminen on jäänyt vähemmälle. Mikrobiologia ja lääketiede ovat olleet kiinteä osa rakennusalaa.

Valtionhallinnon rakennetta osaltaan ylläpitää väärinkäsitys: Rakennusalaa pidetään vain rakennusteollisuutena. Alan valtionhallinto hahmotetaan huonosti, jopa kansanedustajien keskuudessa.  Valtionhallinnon suhde massiiviseen rakennus- ja kiinteistöliiketoimintaan on lähinnä naurettava. Rakennusmääräykset laaditaan ja alan lait valmistellaan  on pienen ympäristöministeriön (!) osasto rakennetun ympäristön pienessä osastossa. Osasto toimii 0.01 prosentin osuudella (noin 5 miljoonaa euroa) valtion budjetista. Sillä panostuksella ohjataan koko rakennuskantamme ylläpitoa ja uuden rakentamista. Siinä ovat Suomen kaikki rakennukset, asuintalot tärkeimpinä, homekoulut näkyvimpinä. Ei ole ympäristöministeriön vika, että asiat rakennusalalla eivät ole hyvin. Se ei ole oikein minkään yksittäisen tahon vika. Kansa on valinnut eduskunnan. Sieltä ne  valtionhallintoa koskevat päätökset lähtevät.

Alalle tarvitaan oma ministeriö

Rakennusala on niin merkittävä, että hallintoa pitäisi kehittää kokonaan uusista lähtökohdista. Sillä pitää olla vaikutusvaltainen edustaja valtioneuvostossa, rakennusministeriö.

Perusteellisia muutoksia kuluvan vaalikauden aikana on vaikea tehdä, mutta jostakin on aloitettava.  Hallitusohjelmassakaan ei ole mitään rakennusalaan selkeästi liittyvää. Mutta ohjelman kärkihankkeiden sisällä on varmasti kohtia, joihin voisi liittää perusteellisen selvityksen tekemistä hallinnon puutteista ja sen kehittämismahdollisuuksista. Kustannuksiin nähden selvitys tarjoaa valtavia kansantaloudellisia ja yhteiskunnallisia mahdollisuuksia.

Sisäilman tietotaidolla rakennusalan vientimahdollisuudet paranevat

Kosteus- ja homeongelmien kanssa kamppailu ei ole ollut hyödytöntä. Se on tuottanut paljon sellaista sisäilmatietoa, jota muualla maailmassa ei ole. Se pitäisi hyödyntää viennissämme. Bio- ja ympäristöteknologian vientiponnistuksiin liittyviä hankkeita varmasti toteutetaan hallitusohjelman puitteissa.  Näihin sisältöihin voi liittää sisäilman terveellisyyden ja biopuolella puun käyttämisen rakentamisessa. Ne voisivat olla ydinkohtia selvitystyössä. Siihen panostukseen pitäisi irrottaa varoja hallitusohjelmassa olevasta 1600 miljoonasta eurosta. Jo selvitys poikii hankkeita, niiden piloteiksi sopivat julkiset rakennukset, jotka on joka tapauksessa korjattava ja rakennettava. Toiminnan näkyvimmän  ja yhteiskunnallisesti keskeisen ongelman, homekoulujen, osalta valtion ja kuntien keskinäiset vastuukysymykset on mietittävä uudestaan.

Rakentamisen ydinkysymysten kokonaisvaltainen ja perusteellinen selvittäminen on Suomen lähes kohtalonkysymys.