Yrittäjyys on päivän sana. Yrityksiä kaivataan lisää, eduskunnassa kokoontuu start up -ryhmä. Ministerin johdolla edistetään vienninedistämisen merkeissä yrittäjien asiaa ympäri maailmaa.  Maamme virastot ja laitokset  ovat täynnä mitä erilaisempia yrittäjyysselvityksiä ja -hankkeita. Olemme viettäneet yrittäjyysvuosikymmentä. Komiteat ovat istuneet tiiviisti pohtien, miten yrittäjyyttä pitäisi edistää Suomessa. Yrittäjyyskasvatusta on edistetty lukuisissa eri projekteissa.

Erinomaista!

Mutta.

Päivittäin saamme lukea uusista irtisanomisista yrityksissä. Telia Sonera ilmoitti äskettäin kahdentuhannen työpaikan olevan vaarassa. Meillä ei ole varaa siirtää irtisanottuja yhteiskunnan hyllyille täyttämään työtön-työtön-työtön -lappuja. Ihmisten toimeliaisuus ei saa päättyä, vaikka työsuhde päättyy.

Gene Zaino, MBO Partnersin pääjohtaja ennakoi, että vuonna 2020 itsenäiset työntekijät, konsultit ja freelancerit muodostavat suuren osan työvoimasta. USA:ssa heitä on nyt lähes 20 miljoonaa ja kymmenen vuoden sisällä he muodostavat Zainon mukaan valtaosan työväestöstä.

Yrittäminen ja yrittäjyys tulee olemaan jotain aivan muuta kuin mitä tällä hetkellä suomalaisessa yrityskeskustelussa hahmotellaan. Vaikuttaa nimittäin siltä, että yritys- ja innovaatiojärjestelmä painottaa lähes yksinomaan kasvuyrityksiä – kun totuuden ja tulevaisuuden nimessä kaikkea yrittäjyyttä tulisi arvostaa – mikroyrityksistä jättiyrityksiin, teknologialla tai ilman.

Emme voi vähätellä jo olemassa olevien yritysten roolia työllistäjinä. Tiedämme yrityksen elinkaariteorian pohjalta, että vaaditaan kohtalaisen pitkä aika ennen kuin uusi yritys voi alkaa rekrytoimaan työntekijöitä. Suomessa kynnys työllistää uusia työntekijöitä on tehty verotuksella ja hallinnolla todella haasteelliseksi, vaikka yrittäjät tarvitsisivatkin työlle tekijöitä. Suomalainen järjestelmä on sellainen, että se ohjaa yrittäjän tekemään aivan liian paljon työtä itse. Yrittäjä jää vastaamaan liian monista asioista yksin. Julkinen valta on keksinyt ylenpalttisesti lomakkeita ja velvoitteita yrittäjän kontolle.  Harva on kiinnostunut PK-yrittäjän työssä jaksamisesta ja mahdollisuuksista riittäviin lomiin. PK-yrittäjien työhyvinvointi on kansakunnan suurimpia tabu-kysymyksiä.

Meidän tulisi löytää humaanimpi yrittäjyyden malli, jotta tämän ajan ihmiset innostuisivat yrittämisestä.

Nykyinen suuruuden ekonomiaa kumartava talousjärjestelmä on tullut tiensä päähän. Tuleva talousmalli, joka on nyt jo ihmisten todellinen tapa toimia, on hybriditalous. Hybriditalouden kentässä markkinatalous, luova talous, vaihdantatalous ja omavaraistalous toimivat synergisesti ja tuottavat hyötyjä sidosryhmilleen – ja myös yhteiskunnalle. Hybriditaloudessa itsensä työllistävä keksijä tai mikroyrittäjä on arvokas ja tärkeä toimija samoin kuin free-lancerina itsensä elättävä taiteilija. Yhä useampi saa tulonsa monista eri lähteistä. Monituloyhteiskunta kaipaa nyt ymmärrystä päätöksentekijöiltä.

Jos keskitymme pelkästään kasvuyrityksiin, rakennamme epäonnistumisen kenttää heille, jotka eivät onnistu tai halua kasvattaa yritystään – yksilön ratkaisujen ja valintojen kunnioittaminen on keskiössä tässäkin asiassa. Kaikkien yrittäjien arvomaailmaan ei edes kuulu jatkuvan kasvun tavoittelu vaan oman ja läheisten elämän tarpeiden turvaaminen riittää – arvokas valinta, jonka on riitettävä muillekin ja jota on kunnioitettava yhtä paljon kuin dynaamista kasvuyrittäjää.

Helsingissä 17.10.2012

Cristina Andersson ja Jari Kaivo-oja