Home » teknologia ja ihminen
Category Archives: teknologia ja ihminen
Mitä Guggenheimin tilalle?
Guggenheimia ei tule, se näyttäisi nyt olevan selvää. Mutta paikka, jonne Guggenheimia ehdotettiin ansaitsee ilman muuta arvokkaaseen ympäristöön sopivan rakennuksen, joka palvelee laajasti taiteesta kiinnostunutta yleisöä ja lisää samalla Helsingin ja koko Suomen kiinnostavuutta matkailukohteena.
Ehdotan, että etelärannan tontille rakennetaan keinoälymuseo.
Keinoäly on valtava muutostrendi, joka jo parhaillaan mullistaa tapojamme elää, tehdä työtä ja rakentaa yhteistä kulttuuria ja sivistystä pohjaksi jälkipolville. Keinoäly roboteissa tarjoaa mahdollisuuden tehdä maapallon hyväksi tekoja, joista olemme ennen vain haaveilleet. Keinoäly ja robotit luovat ihmisille hyvinvointia monin eri tavoin, ei vähiten paremman terveydenhoidon osalta. Keinoäly rakentaa uudenlaisia muotoja kommunikointiin ihmisten ja robottien kesken.
Keinoäly luo uutta taidetta. Robottiviikolla näimme ihmisen tanssivan robotin kanssa. Keinoäly on tehnyt leffatrailerin, maalauksia. Keinoäly luo koreografioita tanssijoiden kanssa.
Suomen uudessa keinoälymuseossa keinoäly voitaisiin kokea monella eri tavalla. Esimerkiksi:
- Robotit tanssivat keinoälyn luomia tansseja yksin, ryhmissä ja ihmisten kanssa.
- Keinoälyn säveltämää musiikkia voidaan esittää ihmisten tai virtuaalimuusikkojen toimesta. Museon konserttisalissa voisi olla esimerkiksi keinoälysäveltäjä, joka säveltää aina uuden teoksen yleisön mielialojen mukaan. Keinoälyn kirjoittama kirjallisuus, teatteri, elokuva ja muut taidemuodot olisivat tietysti esillä.
- Robotit tekevät maalauksia ja piirroksia kävijöistä.
- Robotit voivat olla sekä taiteilijoita että taiteen kohteita. Museosta voisi ostaa designrobotin kotiin taide- tai käyttöesineeksi.
- Virtuaalitodellisuuden avulla voidaan tehdä yhteistyöprojekteja esimerkiksi Guggenheimin kanssa. Laajennetun todellisuuden avulla vierailija voi kiertää museota vaikkapa suosikkitaiteilijansa kanssa.
- Keinoälyn luoma design tietysti vahvasti läsnä, huonekalut, taideesineet, kudonnaiset jne.
- Museossa voi olla keinoälypalveluita, jotka tietysti ovat käytössä myös virtuaalisesti. Keinoäly voi tehdä esimerkiksi elämänkertoja – museossa voisi sijaita elämänkertojen kirjasto “We live forever”.
Arkkitehtuuri ja rakennussuunnitelma tilattaisiin tietysti keinoälyltä ja itse rakennustyössä käytetään mahdollisimman paljon robotteja.
Ideoita riittää, keinoälymuseon toteutuksessa ei ole kuin mielikuvitus rajana. Ennen kaikkea keinoälymuseo olisi suuri mahdollisuus luoda uutta työtä ja taidetta Suomeen ja nostaa Suomi maailman keinoälykehityksen keskipisteeksi.
Keinoälyjä ja robotteja on esillä mm. Japanissa ja Dubaissa eikä varmasti mene kauaakaan, että joku toteuttaa täydellisen keinoälymuseon. Tehkäämme se siis ensin.
Kun robotit tekevät yhä suuremman osan ihmisten työstä, ihmisen tehtäväksi jää luovuus, muotoilu ja uudet jännittävät konseptit. Keinoälymuseossa ihmisen luovuus pääsee valloilleen ja löytää uuden kanavan toteuttamiselleen.
Helsingissä 1.12.2016
Cristina Andersson
Täydennys lausuntoon: Valtioneuvoston periaatepäätös automatisaatiosta ja robotisaatiosta
Toimitimme 18.4.2016 täydennyksen lausuntoomme 3.4.2016. Vahva näkemyksemme on, että Suomi tarvitsee muiden maiden tapaan oman AiRo (robotisaatio) strategian.
Ministeriöt ovat pyrkimyksistä huolimatta edelleen siiloutuneita. Robotisaatio on poikkitieteellinen, rajoja ylittävä ilmiö, jossa on monia seikkoja, jotka vaativat yhtenäistä käsittelyä.
Ministeriöillä on jonkinlainen strategiakammo johtuen aikaisempien työryhmien tuotosten vähäisestä vaikuttavuudesta. Onkin tärkeää, että strategian ja siihen liittyvän tiekartan toimeenpano resurssoidaan ja vastuutetaan.
Robotisaatio on liian suuri, eksponentiaalisia muutosta aiheuttava trendi, jotta se voidaan jättää yksittäisten ministeriöiden suunnitelmien varaan.
Lisäämme vielä, että muutos etenee vauhdilla joka tapauksessa. Lausuntoluonnoksessa ehdotettu vuoden 2016 aikana tehtävät suunnitelmat eri ministeriöissä on kovin hidas aikataulu.
Perustelut löytyvät allaolevasta lausunnosta.
Cristina Andersson, Jari Kaivo-oja.
Lausunto LVM/487/01/2016
Valtioneuvoston periaatepäätökseen automaatisaatioon ja robotisaatioon liittyen.
Liittyen lausuntopyyntöön valtioneuvoston periaatepäätökseksi automatisaatiosta ja robotisaatiosta, lausumme edellisen lausuntomme (Helsinki 3.4.2016) täydennykseksi seuraavaa:
Ehdotamme, että lausuntoon lisätään tarve rakentaa kansallisen tason airo –strategia ja tiekartta. Robotisaatio on horisontaalinen, rajoja ylittävä ja poikkitieteellinen ilmiö, jota ei voida täysimääräisesti hyödyntää, eikä myöskään parhaalla mahdollisella tavalla varautua sen aiheuttamiin uhkiin ja muutoksiin, ellei siihen varauduta kansallisen tason ohjelmalla.
Perustelut
- Työt muuttuvat, samoin työn tekemisen tavat. Robotit ovat jo vieneet töitä maatalous- ja teollisuussektoreilta. Seuraavaksi tulevat palvelut, joihin luemme perinteisen palvelusektorin lisäksi sote- ja liikennesektorit. Kun ja jos ansiotulo muuttuu toisenlaiseksi tuloksi (on jo suurelta osin muuttunutkin) niin on pohdittava, miten yhteiskunnan tulonmuodostus rakentuu, kun ansiovero tippuu suurelta osin pois. Tämä on asia, johon emme saa törmätä ”housut kintuissa”, jos haluamme rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä koskettaa erityisesti Suomea, jossa veroprosentti on korkea http://www.svd.se/digitalisering-minskar-mojlighet-att-beskatta/om/naringsliv:debatt Kuuluu joillekin ministeriöille erityisesti, mutta tarvitaan myös kokonaisvaltaista lähestymistä.
- Innovaatiojärjestelmä on robotisaation osalta puutteellinen. Järjestelmän eri strategioissa robotisaatio on esitetty hajanaisesti ja ei-strategisella tavalla. Innovaatiojärjestelmään tulee katsoa kaikki ”Quartet Helix” toimijat, eli julkinen sektori, yliopistot, yritykset ja kuluttajat.
Teknologiakehityksen eturintama menee vauhdilla eteenpäin. Tutkimusten pohjalta tiedämme, että Suomi on jäänyt jälkeen monilta robotisaation strategisilta alueilta, kuten deep learning ja moderni hardware sekä robotisoitunut palveludesign. Tästä koituu huomattavia kansantaloudellisia tehokkuus- ja tuottavuushaittoja ja puutteita. Nämä puutteet huomioiva airo –strategia voisi auttaa kuromaan umpeen syntyneitä tehokkuusrintamatappioita, joka johtaisi reaalitaloudelliseen tuottavuusloikkaan ja vientiteollisuuden mahdollisuuksien huomattavaan parantumiseen.
Esimerkkejä innovaatiojärjestelmän haasteista:
- Suomen yliopistojärjestelmällä ei ole harkittua ja yhtenäistä robotisaatio tai airo –strategiaa. Sellainen tulisi ehdottomasti olla, sillä moderni robotiikka eli airo tai Advanced Robotics, muuttaa osaamistarpeita rajusti seuraavan viiden vuoden aikana.
- Tekesin strategia ei painota erityisemmin robotiikkaa eikä laisinkaan modernia robotiikkaa, joka kuitenkin on yksi Suomen parhaista mahdollisuuksista nousta muiden maiden sarjaan airo –teknologioissa.
- Sitran strategiassa robotisaatio ei ole painopistealueena.
- Kuluttajalähtöiset –innovaatiot puuttuvat Suomesta lähes kokonaan.
- Metalli- ja konepajateollisuuden PK yritysten strateginen airo –tuki puuttuu lähes täysin.
Monilla suomalaisilla elinkeinoalueilla on huomattavia mahdollisuuksia hyödyntää airo –teknologioita. Näistä mainittakoon tuulivoimapuistot, ydinvoimarobotiikka, turvallisuuspalvelut, kiinteistönhoito ja rakentaminen sekä palvelu-, sosiaali- ja terveyssektori. Metsä- ja kaivosaloilla robotiikkaa on hyödynnetty perinteisesti, nouseva bioala, kiertotalous ja ympäristönsuojelu ovat merkittäviä alueita, jossa airo –teknologioilla voi olla tärkeä rooli. Arktisten alueiden logistiikka ja uudet logistiikkaratkaisut hyötyvät samoin airo –teknologioista. Suomen ICT- ja digitalisaatio-ohjelmat eivät onnistu ilman airo –teknologioita. Sosiaaliset robotit tuovat oman lisänsä palvelurobotiikan sektorille, esimerkiksi maahanmuuttajien palveluissa. Näiden esimerkkien valossa näemme, että ministeriöiden suunnitelmat eivät yksittäisinä tuo riittävästi synergiaa monitahoiseen airo -kehitykseen.
- Ihmisten on saatava tietää roboteista (siis –airo toimijoista). Tri Laakasuo painottaa, että ihmisillä ei ole kategoriaa keinoälyä käyttäville roboteille. Kehitys voi olla yllättävänkin nopeaa, siihen tulee valmistautua mahdollisimman laajalla rintamalla. Ehkä tulevaisuusselonteko voisi olla osa tätä prosessia. Robotti, –airotoimija, voi olla myös ihmisen sisälle tunkeutuva nanorobotti, vaikkapa hoitotoimenpiteitä varten tai kotona toimiva apulainen – näissä on monta kyberturvallisuuteen ja tietosuojaan liittyvää kysymystä, jota ei yksi taho voi itsekseen ratkaista.
Lisäksi on huomioitava kuluttajasektorin robotisaatio, kotien arjessa toimivat robotit, saattavat hyvinkin tuoda merkittävän kilpailukyky- ja kasvuloikan yritystoimintaan ja talouteen, mikäli sinne syntyy suomalaisia innovaatioita.
- Rakenteiden muutos. ”Ohjelmistorobotit” eli virtuaaliset –airotoimijat tulevat vaikuttamaan rakenteisiin ja hallintoon, kohdan yksi tavalla. Ovatko ministeriöt todella oikeita tahoja muuttamaan omaa rakennettaan ohjelmistorobottien avulla? Rakennemuutoksen osalta kyse on suuremmasta asiasta, kuin yksittäisten ministeriöiden suunnitelmista. Tarvitaan koko strategisen arkkitehtuurin uudelleen arviointia ja –airoteknologioiden pohjalta rakennettavaa uudistamista.
- Vielä on otettava esille eriarvoisuus. Kun ylläolevat alkavat toden teolla toteutua, mikä on jo nähtävissä, niin on vaarana, että yhä useampi tippuu rattailta. Tämä asia on saatava agendalle. Esimerkiksi perustuloratkaisua pohditaan tällä hetkellä jättäen robotisaatiokehityksen vaikutus täysin sen ulkopuolelle
- Sitten on vielä kaikki lausunnossa esitetyt asiat, jotka voivat mennä eteenpäin periaatepäätöksen kautta. Vaikea on nähdä, että ilman kunnollista (rajat ylittävää) strategiaa tai tiekarttaa päästäisiin riittävän nopeasti, kattavasti ja hyödyllisesti tavoitteisiin. Muut maat ovat näin tehneet, miten ihmeessä ei auttaisi myös Suomea?
Poliitikkoja tarvitaan mukaan, mutta jos mikään taho ei ole aloitteellinen, niin työ ei käynnisty. Pelkäämme, että asiat jäävät roikkumaan, jos niitä varten ei perusteta sitä kuuluisaa työryhmää, joka laatii strategian miten näiden asioiden kimppuun käydään. Ruotsissa vastaavan työryhmän perusti pääministeri Stefan Löfvén, mikä korostaa Ruotsin kansallista merkitystä ja päämäärätietoisuutta robotisaation osalta.
Airo –sana on hyvä käytettäväksi tässä yhteydessä. Tutkijat alkavat olla yhtä mieltä siitä, että keinoäly yksinään ei ole hyödyllinen, vaan se tarvitsee robotin toimijaksi. Suomella on nyt se tuhannen taalan paikka tuoda uusi ajattelu maailmaan, joka kieltämättä kaipaa uutta sanaa tälle uudelle ja vielä aika oudolle ilmiölle.
Helsingissä 18.4.2016
Cristina Andersson ja Jari Kaivo-oja
Työelämän uusi käyttöliittymä: Work as an Investment
Avasimme Work as an Investment, työ sijoituksena, -ajattelua edellisessä blogissamme. Tässä kirjoituksessa tutustumme lähemmin mallin perusperiaatteisiin.
Työelämä kaipaa muutosta. Robotit vievät nykyisistä töistä suuren osan, jopa kokonaisia arvoketjuja voidaan robotisoida. Robotisointia ei voida pysäyttää, vaan kaikki, mikä voidaan hoitaa roboteilla, tullaan robotisoimaan.
Robotisaatio on digitalisaation mahdollistama aalto, joka tuo ulottaa digitaalisen maailman fyysiseen maailmaan ja tuo keskuuteemme uuden toimijan, robotin. Tulevaisuuden robotit ovat nimittäin itsenäisiä. Ne voivat toimia internetistä, ihmisistä ja infrastruktuureista riippumattomina autonomisina toimijoina.
Ihmisen rooli muuttuu robotisaation myötä. Kuten BohoBusiness –kirjassa tuomme esille, on ihmisen työn tulevaisuus luovuudessa, palvelussa ja inhimillisessä välittämisessä. Samoilla linjoilla kanssamme on prof. Richard Florida, joka on asian myös tutkimuksissaan selvittänyt.
Robotit lisäävät hyvinvointia. Niiden avulla voidaan ratkaista esimerkiksi SoTe –sektorin vaikeimmat haasteet sekä parantaa merkittävästi liikenteen turvallisuutta. Mutta työelämän ja työmarkkinoiden on muututtava radikaalisti, jos haluamme selvitä robovallankumouksesta voittajina. Työ ei lopu, vaikka nykyisenlaiset työpaikat katoavat. Työn tekemisen tavat muuttuvat huomattavasti.
Work as an Investment palauttaa työn tekemisen kunnian ja nostaa osaavan ihmisen uudestaan jalustalle. WaaI mallissa ihminen rakentaa itselleen sopivan töiden kokonaisuuden, portfolion ja hallinnoi sitä jatkuvasti omia ja sopimusyritysten tarpeita arvioiden.
Myös yritysten on panostettava liiketoimintansa kehittämiseen. Sijoittajatyöntekijät asettavat kovia vaatimuksia yrityksille, joihin työpanoksensa investoivat. Heikot arvot, tehottomat prosessit tai vääränlainen johtaminen voi nopeastikin johtaa sijoituksen poisvetoon.
Powerpointissa tarkastelemme WaaI:n keskeisiä periaatteita.
Informaatioyhteiskunnasta kohti automaatioyhteiskuntaa
“Me elämme voimakkaasti kehittyvässä yhteiskunnassa. Yleismaailmallinen tekniikan aikakausi on muuttamassa entistä maatalous-Suomea teollistuneeksi valtioksi. Aikaisemmat elinkeinorajat murtuvat sekä aineellisesti että myös henkisesti.” – Juha Rihtniemi, Puolueiden puheenvuoro, Kirjayhtymä 1965
Tänä kesänä olen kierrellyt Suomea ja Ruotsia ristiinrastiin. Ulvila, Harjavalta, Jyväskylä, Lahti, Turku, Tampere, Joensuu, Varkaus, Äänekoski, Visby, Västerås, Tukholma…. Olen tavannut lukuisan joukon ihmisiä ja keskustellut heidän kanssaan työstä, tulevaisuudesta ja robotisaatiosta.
Olen kuullut monista peloista ja epäluuloista. Olen kuullut vihasta ja epätoivosta. Olen nähnyt, kuinka ihmiset ovat hämillään yhteiskunnan murroksen edellä; se nähdään, mutta sitä ei oikein ymmäretä – sille ei osata antaa nimeä. Olen kuullut miten vaikea on käsittää yhteiskunnassa vallitseva ristiriita.
Juha Rihtniemen puheenvuoron aikaan Suomi eli samanlaista tilannetta. Suuri muutos oli käynnissä. Vuoden 1965 jälkeen näimme vielä radikaali- ja hippiliikkeen. Tuolloin taistolaiset valtasivat Ylioppilastalon ja hipit hakivat laajentuneen tajunnan kokemusta huumeiden avulla. Miten tuntuukaan niin tutulta? Uusliberaalit eivät valtaa taloja, mutta radikaali uusliberalismi näyttäisi olevan kasvussa. Niin – ja läsnäolontaitoa ja tajunnan laajentamista haetaan mindfullness retriiteistä.
Rihtniemi oli näkemyksellinen ja viisas poliitikko, vaatii nimittäin rohkeutta sekä ymmärrystä esittää näkemyksiä yhteiskunnan suurista muutoksista. Helpompaa on toistaa vanhoja totuuksia. Jos Rihtniemi eläisi nyt, niin ehkä hän kirjoittaisi näin?
“Me elämme voimakkaasti kehittyvässä yhteiskunnassa. Yleismaailmallinen robotisaation aikakausi on muuttamassa entistä informaatio-Suomea automaatioyhteiskunnaksi. Aikaisemmat elinkeinorajat murtuvat sekä aineellisesti että myös henkisesti.”
Pankkipalvelut ovat automatisoituneet jo pitkään. Teollisuuden automaatio on kehittynyt 80-luvulta lähtien. Uudenkaupungin autotehtaassa korinvalmistus on lähes 100% automaattista. Varastoissa ja jakelussa robotit hoitavat hommia ja parkkihallissa puomi nousee automaattisesti parkkimaksunsa hoitaneelle. Niin automaatiota on joka puolella.
Suomi jumittaa digitalisaatiossa. Digitalisaatio on automaation ehto. Samoin teollinen internet, joka käytännössä on toiminut jo 90-luvulta saakka eri tavoin. Elämme “tipping point” aikaa, jossa erilaiset teknologiat kehittyvät saavuttaen lopulta pisteen, josta käynnistyy uusi aika. Ja se aika on tullut.
Robotisaatio tuo automaation myös sinne, missä se on aiemmin ollut vähäistä. Koteihin, sairasvuoteen äärelle, leikkaussaleihin, kouluihin, korkean koulutuksen töihin. Ihmistä lähelle – ihmisen sisälle.
On selvää, että kun kehitys koskettaa ihmisen elämän keskeisimpiä ja intiimempejä osioita niin tarvitaan eettistä pohdintaa ja yhteisiä pelinsääntöjä – automaatioyhteiskuntaan ei saa kellua ajopuuna, kehitystä pitää johtaa!
Maata kiertäessäni näin paljon pelkoja, mutta ennen kaikkea koin suuren määrän innostusta. Ihmiset ymmärtävät kyllä, että nyt on tosi kyseessä. Muutos on käynnissä ja voimme tehdä siitä hyvän. Sekin ymmärretään, että ihmisen on otettava yhä suurempi vastuu itsestään ja lähimmäisistään, mutta sitä ei ymmärretä, että demokraattisesti valitut kansamme etua ajavat edustajat eivät tartu tomerasti asiaan. Viha, jonka näin, suuntautui useimmiten juuri tähän suuntaan.
Työttömyys on kasvussa ja syksylle odotetaan lisää ikäviä uutisia. Robotisaatio tuo työtä, vaurautta ja hyvinvointia sinne, missä siihen tartutaan johdonmukaisesti ja päättäväisesti. Kuinka kauan Suomella on tarkoitus sinnitellä akanvirrassa? Lopulta virta kuitenkin vie sinne, minne maailma on menossa – automaatioyhteiskuntaan.
<div style=”margin-bottom:5px”> <strong> <a href=”https://www.slideshare.net/RoboticsFinland/esitelm-pohjois-karjalan-aikuisopisto-1syys2014″ title=”Esitelmä: Pohjois karjalan aikuisopisto 1syys2014″ target=”_blank”>Esitelmä: Pohjois karjalan aikuisopisto 1syys2014</a> </strong> from <strong><a href=”http://www.slideshare.net/RoboticsFinland” target=”_blank”>RoboticsFinland</a></strong> </div>
Lausunto robotisaatiosta sosiaali-ja terveysvaliokunnalle
Robotisaatio ja suomalainen hyvinvointi sosiaali- ja terveyssektorin näkökulmasta.
Elämme suuren murroksen aikaa. Akateemiset tulevaisuudentutkijat puhuvat Kondratjeffin 6. aallosta, tarkoittaen, että täysin uusi vaihe on käynnistymässä ihmiskunnan historiassa.
Viidettä aaltoa leimasi informaatioteknologia. Kuudennen aallon keskeinen tekijä on robotisaatio. Viidennessä aallossa kaikki mikä voitiin digitoida digitoitiin, kuudennessa aallossa kaikki mikä voidaan robotisoida robotisoidaan.
Valitettavasti Suomi on jäänyt jumittamaan digiaikaan. Digiusko on estänyt näkemästä robotisaation valtavaa muutosaaltoa, joka valtaa alaa tsunamin lailla maailmalla. Silti digitalisaatiotakaan ei olla saatu kunnolla hyödynnettyä ja kehitettyä täyteen mittaansa?
Mikä on robotisaation ja digitalisaation ero? Robotti on toimija, kuten ihminen. Robotti muuttaa digitaalisen tiedon fyysisiksi teoiksi ja tulevaisuudessa yhä useammin myös muuntaa fyysistä maailmaa digitaaliseen muotoon. Voitte vain kuvitella kuinka paljon ihmisen lailla aistiva robotti kerää tietoa sensoriensa avulla ja muuttaa sitä big dataksi, jota vain se itse voi käsitellä.
Kondratjeffin kuudetta aaltoa leimaa myös ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat ongelmat. Hyvinvointivaltion suuriin sote –sektorin ongelmiin kuuluu myös terveyden epätasa-arvo, joka on huomioitu myös tulevaisuusselonteossa.
Kysymys: Voiko robotiikan avulla ratkaista SoTe –sektorin suuret ongelmat?
Vastaus: Kyllä voi ja ratkaisuja on jo olemassa. Tarvitaan vain päättäväisyyttä ottaa uudet auttavat teknologiat käyttöön.
Helsingin Sanomissa kyseltiin aikoinaan, mikä ikääntymisessä eniten pelottaa – vastaus ei ollut kuolema, vaan pelko joutumisesta laitokseen ”pyöriteltäväksi”. Erilaisilla robotiikkaratkaisuilla voidaan tarjota vanheneville ihmisille mahdollisuus elää pidempään itsenäistä, arvokasta ja intimiteetin säilyttävää elämää kotona. Muissa pohjoismaissa on sote –sektorilla laajassa käytössä mm. Giraff telepresenssi –robotti, joka mahdollistaa paitsi yllämainitun, myös entistä tiheämmän yhteydenpidon läheisiin, ystäviin ja muihin ihmisiin.
Telerobotiikan avulla voidaan tehdä paljon muutakin. Lääkärit voivat suorittaa etätutkimuksia ja hoitajat suorittaa tarkastuksia etäyhteyden kautta. Sairaat lapset voivat osallistua koulunkäyntiin. Haja-asutetussa maassa juuri telerobotiikka yhdistettynä itsehoitoteknologioihin ja robottilennokkeihin säästää kustannuksia ja vaivannäköä.
Robottien edut ovat monenlaiset. Robottikirurgia on MIS (minimally invasive surgery), joka vähentää leikkauksen aiheuttamia haittoja kehossa ja nopeuttaa toipumista. Lääkejakelu-, laboratorio-, hoiva- ja erilaiset apurobotit toisaalta vähentävät hoitohenkilökunnan työpaineita rutiinien osalta ja vapauttavat aikaa läsnäoloon ja inhimilliseen hoivaan, toisaalta antavat potilaalle tuntua ”ei vaivaksi olemisesta”.
Lyhyesti sanoen: robotiikka säästää kustannuksia ja lisää inhimillistä arvokkuutta. Robotteja ja tarvittavaa teknologiaa on jo olemassa, muutos on käynnistynyt. Yksi selkeä merkki käynnistyneestä muutoksesta on teollisuuden robotisoituminen – teollisuus siirtyy sinne, missä on parhaat robotit. Jatkossa myös hoivatyö siirtyy sinne, missä on parhaat robotit, jotka tarjoavat sekä kustannustehokkuutta että mahdollisuuden inhimilliseen hoivaan.
Robotisaatiolle on kaksi pääskenaariota (Andersson ja Kaivo-oja; BohoBusiness 2012):
- Robotti korvaa ihmisen
- Robotti täydentää ihmistä
On varmaan selvää, että ihmiskuntana tulisi pyrkiä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Mutta se vaatii työtä ja osallistamista. Etelä-Korean hallitus käynnisti eettiset keskustelut robotisaation vaikutuksista sekä uuden lainsäädännön pohjustukseksi jo 8v. sitten. Tämä keskustelu olisi syytä käynnistää pikimmiten – robotisaatio tulee koskettamaan tavalla tai toisella jokaista ihmistä. Robotisaatio on ilmiö, joka vaikuttaa vahvasti yhteiskuntaan, siksi se on myös ja erityisesti demokraattisesti valittujien päättäjien keskustelun aihe.
Suomessa tarvitaan pikaisesti robotisaatiostrategia myös sote –sektorille. Robotics Finland, perusteilla oleva arvo- ja osaamisyhteisö, pyrkii olemaan paikka, jossa robotisaatioon liittyvä tieto, taito, verkostot, innovaatiot, yritykset ja ihmiset voivat kohdata ja kehittää yhdessä inhimillisesti robotisoituvaa maailmaa. Lisätietoa Robotics Finlandista liitteestä.
Muutama kommentti alan asiantuntijoilta:
Asko Huikuri, KukaRobotics Oy
”Lyhyesti se mitä haluan sanoa on se, että enää ei tarvitse istua miettimään mitä roboteilla voisi tehdä – laitteet ja kohteet ovat jo olemassa!” –
Robokeskus Oy, Jari Tapani:
- kotirobotiikka (siivousrobotit, -ruohonleikkurit) ollut edelläkävijä toistakymmentä vuotta mutta nyt
- hoiva-alalle tullut ja tulossa paljon uusia robotti-tuotteita, mm. valvontaa/yhteydenpitoa helpottamaan Giraff -tyyppiset ratkaisut, potilashoitoon robottikäsivarret Jaco, robottipuku HAL, henkilökunnan rutiineja helpottamaan RobCab, “sosiaaliset” robotit PARO leviämässä jne jne
- hoiva-alan robotiikan teknikkotasoista koulutusta aloitellaan mm. Sastamalan koulutuskuntayhtymässä 9/2014
- sovelluksia ja palveluja kehitetään korkeakouluissa ja yrityksissä mm. NAO:lle
- erilaisia kehityshankkeita käynnissä laajalti eri maissa
Anne Berner, Uusi lastensairaala:
”On selvää, että uusi teknologia on aivan välttämätön lapsen kokemuksen kautta tehokkuuden nostamiseen tulevaisuuden lastensairaalassa.
Teknologiaa hyödyntämällä voidaan luoda sisältöä sairaala ympäristöön, jolla voidaan vaikuttaa lapsen nukuttamisen tarpeeseen, kipukokemukseen, lääkitykseen ja sitä kautta perheen kokemukseen. Toinen tärkeä on tiedon välittäminen. Kolman hygieenisten tilojen kehittäminen ja neljäs ympäristön kestävä kehitys, joka on sairaala ympäristössä merkittävä tekijä.
Samalla vapautetaan aikaa läsnäoloon.”
Timo Toissalo, ABB Robotiikka:
”Ensimmäinen asia joka tulee mieleen tähän sivuten on työurien pidentäminen. Kun raskaat, likaiset, kuormittavat työvaiheet toteutetaan roboteilla, voidaan työperäisiä sairauksia ja ennen aikaisia työkyvyttömyyseläkkeitä vähentää. Tämä voi osaltaan auttaa työurine pidentämisessä. Aikuis- ja jatkokoulutuksia suunniteltaessa pitäisi tämän tyyppiseen työhön valmentavia koulutuksia olla tarjolla.”
Matti Nenonen, Fastems Oy:
”Fastemsin tuotekehityksen voimavarat ohjataan konepajojen robottijärjestelmien kehitykseen. Meillä on osaavia ohjelmoitsijoita, joiden taitoja voisi kenties tulevaisuudessa ohjata myös reha-robottien suuntaan.”
(Fastems on pohtinut erilaisia kuntoutukseen ja motoristen taitojen kehittämiseen tarkoitettuja robottiratkaisuja mm. prof. Lajos Garamin kanssa)
Liitteet ja linkit:
Kuka Robotics: Robotit sairaanhoidon ja lääketieteen apuna
Robotics Finland: Power Point esitys hankkeen tavoitteista
Giraff Technologies: Telepresenssi ja älykoti esitteet
http://giraffplus.eu/ Roadmap to telehealth
http://www.kuka-labs.com/en/start.htm
Helsingissä 26.2.2014
Cristina Andersson
Robotics Finland –aloitteen edistäjä
konsultti, tietokirjailija
Ei käy ministereitä kateeksi!
Eipä käy hallitusta kateeksi! Rankka lama painaa päälle, työttömyys lisääntyy ja viennin piristyminen on tahmeaa. Toden totta, kovat on paikat valtion johdolla!
Tilannetta ei helpota ollenkaan tutkijoiden erilaiset viestit. Yhtenä päivänä saamme lukea tutkijan suosituksen leikkauksista. Seuraavana päivänä toinen tutkija ilmoittaa, että kyseiset leikkaukset eivät ole lainkaan riittävät. Kolmantena päivänä kolmas tutkija vakuuttaa, että leikkauksia ei tarvita, sillä eihän se velkaantuminen niin paha asia ole – noin valtiotasolla! Ota tuosta sitten selvää jahka tee päätöksiä kun kansantalouden tutkijoiden suositukset muistuttavat ravintotutkijoiden päivä päivältä muuttuvia suosituskäytäntöjä. Tänään peruna on terveellistä, huomenna se on jo lähes hermomyrkky!
Kaiken keskellä on konsultti, joka neuvoo tarttumaan robotisaatioon mahdollisuutena saada talous nousuun.
Robotisaatiosta meuhkaavana konsulttina, ihmettelen kuitenkin valtavasti, miksi pelkästään menovirrat kiinnostavat, mutta tulonmuodostus… noh vähemmän.
Ei ne suuret tulot, mutta pienet menot – on toki vanha kunnon viisaus. Mutta kun verotulojen tulevaisuus on uhattuna, samalla kun verovaroin kustannetut toiminnat ovat jättimäisissä mittasuhteissa, niin tulopuoleen kannattaisi ehkä hiukan kuitenkin laittaa huomiota?
Erilainen robotiikka ja asioiden robotisoituminen on valtava bisnes. Etelä-Korean informaatioministeriön mukaan v. 2020 markkina ylittää 190 mrd dollaria – ja tässä pelkästään robotit ja siihen liittyvä teknologia. Mitä kaikkea tuo markkina tuo tullessaan tuottavuutena, uusina tuotteina, ongelmien ratkaisuna, elämänlaadun parantumisena ja maapallon tilan kohenemisena? Se voi tuoda tullessaan hienoja asioita, mutta vain jos tahdomme ja teemme niin!
Robotisaatio on mahdollisuus johon pitää tarttua voimakkaasti juuri nyt, aikaa odottaa ei ole. Tutkimusjohtaja Jyrki Kasvi totesi Robottiviikon puheessaan, että Suomi ei ole kovin paljon jäljessä kehityksestä, mutta koska kehitys on erittäin nopeaa, niin ero edelläkävijöihin pitenee uhkaavasti päivä päivältä.
Robotisaation etenemiseen tarvitaan valtion panostusta, mutta investointi tulee takaisin lisääntyneenä toimeliaisuutena, tuottavuutena, innovaatioina ja uusina yrityksinä.
Vuosi 2014: Kohti niukkuutta vai kohti runsautta?
”Kuvittele maailma, jossa on yhdeksän miljardia ihmistä. Heillä kaikilla on puhdasta vettä, ravitsevaa ruokaa, kustannuksiltaan mahdollinen asuminen, henkilökohtainen oppiminen, erinomainen terveydenhoito ja saastuttamaton, kaikkialla saavutettava energia. Tällaisen paremman maailman rakentaminen on ihmiskunnan suurin haaste.”
Näin visionäärisesti aloittavat kirjansa ”Abundance: The Future Is Better Than You Think” kirjailija ja journalisti Steven Kotler sekä insinööri, fyysikko ja Intelistä, XPrice – yhtiöstä ja Singularity – yliopistosta tunnettu Peter Diamandis.
Kirjoittajat perustelevat paremman maailman mahdollisuutta eksponentiaalisten teknologioiden valtavalla esiintulolla, teknophilantrooppien aloitteellisuudella ja panostuksella maailmanparannushankkeisiin, ”Do It Your Self” – kulttuurin leviämisellä sekä nousevan miljardin (köyhin kansanosa) potentiaalilla.
Niin, totta on, että kaikki laajentuu. Ihmisiä syntyy jatkuvasti lisää, resursseja innovoidaan, uusille ideoille ei ole loppua ja oppimismahdollisuudet lisääntyvät jatkuvasti. Uusia mahdollisuuksia, joihin kuka tahansa voi tarttua, on tarjolla päivä päivältä enemmän.
Silti yhä edelleen halutaan puhua niukkuudesta – vaikka pitäisi puhua runsauden mahdollistamisesta.
Jos yhden asian elämässä on tullut oppineeksi niin se on: sitä saa mitä tilaa.
Virallinen Suomi hallituksen tulevaisuusselonteon voimalla tilaa lisää niukkuutta asettamalla niukkuuden mahdollisuudet yhdeksi tulevaisuusselonteon lähtökohdaksi. Mutta eihän se voi olla kansakunnan kannalta oikein? Vai voiko? Poliitikon kannalta näkemys toki on oikea, sillä poliitikko valitaan tehtäväänsä niukkuutta jakamaan – vain niukkuuden eetos mahdollistaa poliitikon työn. Mutta onko niin pakko olla?
Kestävyysteorian ja resurssihallinnan teorian pohjalta toki tiedämme aikaisemman tutkimuksen pohjalta, että on olemassa neljä resurssien hallinnan perustetta: (1) ”From More to Less”, (2) ”From Less to More”, (3) ”From More to More” ja (4) ”From Less to Less”. Niukkuuden näkeminen ainoana mahdollisuutena ei siis ole kovin järkevää, koska se sulkee 3 muuta resurssihallinnan perusmahdollisuutta pois strategisten vaihtoehtojen joukosta.
Tämäkin aika merkittävä poliittinen valinta tapahtuu Suomen kansallisessa Tulevaisuusselonteossa ilman sen kummempia perusteluja. Ainakaan mitään teknologikehitykseen liittyviä rationaalisia perusteita ei tälle valinnalle esitetä, vaikka toki sellaisia voisi löytyäkin. Silti niitä ei esitetä.
Presidentti Sauli Niinistö korosti uuden vuoden puheessaan kehittyvien teknologioiden aiheuttamaa suurta murrosta, jota kieltämättä elämme. Muun muassa robotisaatio, 3D -printtaus ja tee-se-itse – toiminta muuttavat maailmaan kovalla vauhdilla. Se tapahtuu sellaisella vauhdilla jota ei meillä ehkä oikein osata ymmärtääkään. Nousevan miljardin mahdista kertoo esimerkiksi mobiilipankkien kasvu; vuonna 2014 mobiilipankkitoiminnan ennakoidaan kasvavan räjähdyksenomaisesti.
Teknologioiden osalta ei ehkä olekaan niin tärkeää ymmärtää mitä teknologioita tulee, vaan mitä ihminen on ja mitä ihminen tekee suhteessa eri teknologisiin vaihtoehtoihin. Jos katsomme runsauden mahdollisuuksiin, niin ihmiselle löytyy kyllä murroksesta loistavia mahdollisuuksia rakentaa itselleen hyvää elämää.
Entä teknologiat ja runsaus? Mikään ei osoita, että kasvavaa niukkuutta tällä sektorilla olisi nähtävissä. Teknologioista puhuttaessakaan ei tärkeintä ole tietää mitä teknologioita on tulossa vaan tärkeintä on oivaltaa niiden 3E -luonne. 3E – 3K eli:
Emergent – kehkeytyminen;
Everywhere – kaikkialla; sekä
Exponential – kertautuen kasvava.
Innovaatioita pompsahtelee päivittäin esiin yhä kiihtyvämmällä vauhdilla, teknologia ulottuu yhä useammille alueille ja kaikki siihen liittyvä kasvaa aina edellistä lukemaa kerraten. Runsaus on sana kuvamaan tätä huikeaa kehitystä, ei suinkaan niukkuus. Historiallisesti arvioituna teknologinen kehitys ei ylipäätänsä ole ollut johtamassa yhteiskuntia niukkuuteen.
Jos uuden vuoden kunniaksi Suomi alkaisi katsoa siihen, mikä on runsasta ja miten runsautta voisi olla kaikkien siihen aktiivisesti suhtautuvien saapuvilla, niin pääsisimme pidemmälle kuin niukkuutta jakamalla. Esimerkiksi robotisaation mahdollisuuksiin tarttumalla voimme hoitaa vanhuksemme, sairaamme ja heikkomme inhimillisemmin kuin nykyisillä resursseilla on mahdollista. Meidän tulisi olla huomattavasti kiinnostuneempia teknologian tuottamista runsaista mahdollisuuksista.
Katsokaamme luovuuden, oppimisen, ideoiden, innovaatioiden, ihmisten ja keksintöjen suuntaan ja huomaamme, että runsautta on kaikkialla. On vain pantava toimeksi ja saatava hyviä asioita aikaan. On saatava käsillä oleva runsaus meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi. Emme saa hukata olemassa olevia mahdollisuuksia – vain siksi että emme Suomessa ymmärrä resurssiteorian perusteita.
ITZ blogi ja blogaajat toivottavat lukijoilleen erinomaisen voittoisaa vuotta 2014!
Helsingissä 1.1.2014 Cristina Andersson ja Jari Kaivo-oja
ps: Diamandiksen ja Kotlerin kirja on myös yksi BohoBusiness -kirjan innoittajista.
Muutos kokonaiskuvassa – automaatiosta robotisaatioon ja mitä se merkitsee?
Matti Vesala, johtaja Tieto Oy:ssä, lausui Robottiviikolla:
“Robotisaatio muuttaa digitaalisen tiedon fyysisiksi teoiksi.”
Tähän saakka ihminen on muuttanut digitaalisen tiedon fyysisiksi teoiksi esimerkiksi jonkun ohjelman kautta. Tässä vaiheessa ihminen ohjelmoi myös robotteja käyttämään digitaalista tietoa ja muuttamaan sitä teoiksi – tuttua on teollisuusrobotiikka, jossa robotit ohjelmoidaan tekemään toistuvia liikesarjoja.
Mitä nerokkaammiksi ihmiset kehittävät ohjelmia, sitä nerokkaammin robotit pystyvät toimimaan. Mutta oikeastaan tämä ei ole se suuri muutos.
Nerokkaat ohjelmistot eivät ole se kokonaiskuvan,
paradigman, suuri muutos.
Automaatiosta robotisaatioon
Robottiviikolla kuulimme ABB:n robotiikkaosaston johtajan Timo Toissalon mielenkiintoisen puheen, joka herätti toden teolla ajattelemaan, mistä muutoksessa oikeastaan on kyse.
Hiukan taustaa ensin. ABB on yksi maailman suurimmista teollisuusrobottien toimittajista, ensimmäinen Suomeen tuotu robotti oli juuri ABB:n toimittama. Uudenkaupungin upeita autoja tuottavalle tehtaalle rekrytoitiin hiljattain 200 uutta teollisuusrobottia. Robottiviikon Västeråsiin suuntautuneella opintomatkalla saimme vierailla ABB:n robottitehtaalla ja kuulla visioita tulevaisuuteen – näyttäisi siltä, että ABB:lla on suuria suunnitelmia ja mielenkiintoisia innovaatioita kehitteillä.
Palataksemme johtaja Toissalon puheeseen, olisiko tässä jotain vihiä, mihin ollaan menossa? Toissalo nimittäin puhui robotisoituvasta automaatiosta.
Mitä robotisoituva automaatio tarkoittaa ja miten se muuttaa maailmaa?
USA:ssa panostetaan voimakkaasti robottien “aivojen” nk. keinoälyn kehittämiseen. Digitaaliset aivot roboteilla jo onkin, voidaan sanoa, että digitaalinen aivo on robotin aivojen vasen lohko – rationaalinen, järjestelmällinen ja rutiineja omaksuva. Se on se aivolohko, joka voidaan ohjelmoida toimimaan automaattisesti jonkin tehtävän suorittamiseksi. Mutta valtavat panostukset liittyvät suurelta osin muuhun kuin tähän jo kehittyneeseen “aivolohkoon” – josta tosin nousee uusia toinen toistaan hienompia ja hämmästyttävämpiä innovaatioita lähes päivittäin.
Suuret panostukset liittyvät robotin, tai keinoälyn, aivojen toiseen lohkoon, oikeaan puoliskoon – siihen, joka on luova, havaitseva, oppiva ja tunnistava. Se kykenee esimerkiksi puheentunnistukseen tai sensoreiden avulla havainnoimaan erilaisia asioita ja sitten muuttamaan havaintonsa digitaaliseksi tiedoksi – ja ohjelmoimaan itse itsensä, aivan kuten me ihmisetkin ohjelmoimme itseämme havaitun, opitun ja oivalletun perusteella.
Ja tämä on se suuri muutos ja siksi meidän on tärkeää puhua robotisaatiosta automaation sijaan. Ajattelevat ja omaa toimintaansa ohjaavat robotit tulevat muuttamaan maailmaa ennen kuulumattomalla tavalla. Tavalla, jota me ihmiset emme ehkä vielä osaa kuvitellakaan. Robottiviikolla R2D2 robotin kehittänyt professori Tony Dyson korosti, että on tärkeää tehdä ero “expert systems” ja “artificial intelligence” välillä. Ohjelmistot, esimerkiksi vaikkapa shakkitietokone, ovat “expert systems”, mullistava tekijä on itseajatteleva ja oppiva keinoäly.
Jos nyt ajattelet, että ei tuo ylläkuvattu ole mahdollista, niin ajattele uudestaan. Anna itsellesi mahdollisuus oppia ja vaikkapa googlata asiaa. Ota selvää mihin asti itseohjautuvat robotit ovat jo kehittyneet.
Yksi tapa hahmottaa asiaa on prof. Aarne Halmeen jako klassiseen ja moderniin robotiikkaan. Klassinen robotiikka käsittää automaattisia ohjemoitavia laitteita. Moderni robotiikka käsittää oppivia ja älykkäitä konsepteja, jotka voivat olla laitteita tai koneita, mutta yhtä hyvin eri materiaaleista muotoiltuja robotteja – tai vaikkapa virtuaalisia toimijoita.
Tietoinen robotti?
Robottiviikolla saimme kuulla prof. Pentti Haikosen puheen jossa hän kertoi työstään kehittää tietoisia robotteja. Prof. Haikonen myös esitteli oman tietoisen robottinsa, joka mm. oppi tuntemaan erilaisia tunteita. Robotti vaikutti olevan Pavlovin koira -asteella, mutta kun kehitystyö jatkuu, niin mihin se vielä kehittyykään?
Robotiikka voi myös hyödyntää automaatiota, samalla tavoin kuin ihminen. Esimerkkinä Aatami ja Eeva, robottitieteilijät tai paremminkin robotisoituva laboratorioautomaatiokonsepti (kauhea sana, anteeksi!), joka pystyy suorittamaan tieteellistä tutkimusta hypoteeseista testaukseen ja johtopäätöksiin. Toistaiseksi Aatami ja Eeva toimivat tutkijoiden apuna, mutta keinoälyn kehittäminen jatkuu mm. Aatamin ja Eevan kehittäneessä Aberyswythin yliopistossa.
Robotisaatio on ottamassa ensiaskeleitaan vaikkakin roboteilla on pitkä historia. Robotit tunnetaan myös suomalaisessa kansantarustossa, jossa Könnin kuokkamies teki vaitonaisena työtään. Mutta nyt on uusien tarinoiden aika – mitä robotisoituva maailma oikein tarkoittaa? Mihin suuntaan me haluamme sen kehittyvän? Minkälainen on tulevaisuus itseohjautuvien robottien kanssa? Mitä ihminen tekee, jos robotin äly ja tiedonkäsittelykapasiteetti ylittää ihmisen älykkyyden (niin voi todella käydä ja joissain alueilla on jo käynytkin)?
Suomi ei selviä ilman aktiivista otetta robotisaation aiheuttamaan muutokseen. Jos minä olisin poliitikko miettisin robotisaatiota todella lujasti ja käynnistäisin välittömästi mahdollisimman laajan keskustelun siitä, miltä yhteiskunta näyttää tai miltä sen pitäisi näyttää kun robotisaatio alkaa edetä toden teolla, eksponentiaalisesti. Jos olisin yritysjohtaja tai omistaja, miettisin miten yritys menestyy kestävästi win*win(+win) periaattella siten, että yritys ja sen sidosryhmät voittavat ja voittavia vaikutuksia jakaantuu myös kolmansille tahoille. Sillä minkäänlaiselle ahneelle itsekkyydelle ei robotisoituvassa tulevaisuudessa ole tilaa. Muutos on myös liian suuri, jokaista maailman ihmistä koskettava, että sen voisi jättää pelkästään teknokraattien vastuulle.
Robottiviikolla robotisaatiosta keskusteltiin laajasti ja asiantuntevasti. Ohjelmia voi katsoa http://areena.yle.fi/tv/2099608
Robotisaatio ja “Kaikki on niin vaikeaa” –paradigma
Olemme Cristina Andersson kanssa käyneet keskustelua robotisaatiosta ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista BohoBusiness – kirjan julkaisemisen jälkeen syksystä 2012 lähtien. Erilaisten keskusteluiden yhteydessä olemme törmänneet hyvin erilaisiin ihmisten asenteisiin. Osa ihmisistä on aidosti innostunut robotisaatiosta merkittävänä teollisuuden, elinkeinoelämän ja koulutuksen osaamishaasteena ja tarttunut härkää sarvista.
Osa ihmisistä on halunnut unohtaa ja vaieta koko asiasta ja panna pään pensaaseen: EVVK.
Osa ihmisistä on taas todennut yksikantaan, että ”tämä robotisaatioasia on liian vaikea meille”.
Tässä kaikessa ihmisten reagoinnissa ja asenneilmastossa ei ole mitään yllättävää, jos on perehtynyt vähääkään muutosjohtamista koskevaan kirjallisuuteen. On selvää, että ihmisillä on vahvojakin pelkoja robotisaation osalta. Monia uhkakuvia voidaan maalailla eteemme – osaksi myös tietoisesti ja manipulatiivisesti. Sama ongelma koskee myös robotisaation mahdollisuushorisonttia. Voimme sortua turhaan hypetykseen ja yliampuviin odotuksiin. Nämä ovat asioita, joita tietysti pitäisi välttää. Ihmisten kyvyt tuottaa rationaalisia odotuksia ovat rajoitetut.
Tiedämme hyvin, että minkä tahansa uuden haasteen osalta esiintyy muutosvastarintaa. Tiedämme myös, että heikot signaalit sisäistetään aina ensiksi hyvin pienen sosiaalisen ryhmän piirissä ennen kuin ne aletaan ymmärtää laajemmassa sosiaalisessa kontekstissa.
Yleensä helppous ymmärtää uusia haasteita riippuu siitä, miten aktiivisesti arvioimme heikkoja signaaleja toimintaympäristössämme. Maailman innovaatiokeskittymissä kuten Kalifornian piilaaksossa haravoidaan ja filtteroidaan heikkoja signaaleja aktiivisemmin kuin joissakin periferioissa.
Strategisesta näkökulmasta arvioituna on erittäin tärkeää päättää, haluammeko olla aidosti korkean teknologian innovaatiokeskittymä – vai syrjäinen syrjäkylä kiivaan globalisaation kartalla. Haluammeko aidosti omaksua robotisaation kaikki edut innovaatioiden ekosysteemissämme? Vai haluammeko taantua matalan teknologian takapajulaksi? Nämä kaksi kysymystä ovat olennaista esittää robotisaatiokeskustelun yhteydessä.
Robotisaation osalta voimme kyllä jo nyt todeta, että kyseessä ei ole enää mikään orastava heikkojen signaalien ilmiö. Kyse on aidosti voimistuvasta trendistä. Kun mietimme trendejä strategisesta näkökulmasta, on meillä kolme erilaista päätoimintamallia: (1) toimiminen trendin suuntaisesti ja pyrkien hyödyntämään trendiä (opportunistinen strategia), (2) toimiminen tietoisesti trendin vastaisesti ja pyrkien vastustamaan trendiä (trendin ulkopuolella asettautumisen strategia) ja (3) toimiminen korostetun neutraalisti ja etsien ”kultaista keskitietä” suhteessa trendiin eri ratkaisuissa (yhdistelmä strategioita 1 ja 2).
Nämä eri strategiat ovat valittavina myös robotisaation osalta. On erittäin tärkeää keskustella näistä kolmesta strategisesta vaihtoehdosta, kun keskustelemme Suomen robotisaatiostrategiasta. Erityisen turmiollista Suomen tulevan kehityksen osalta olisi pään paneminen pensaaseen strategisten pohdintojen osalta, koska ”asia on liian vaikea meille”. Globaalit trendit ovat sellaisen mittaluokan asioita, joita emme voi väistää päätöksenteossa, vaikka ehkä voimme haluta sitä ”heikkona hetkenä”.
Muutostahti maailmalla on nyt sen verran tiivistahtista, että se voi pahimmassa tapauksessa lamaannuttaa meidät.
Strategisesta näkökulmasta olisi erityisen tyhmää olla miettimättä robotisaatio -trendin tuottamia mahdollisuuksia ja uhkia Suomen kansantaloudelle. Tiedetäänhän jo aikaisemman historiallisen kokemuksen pohjalta todella hyvin, että robotisaatio tarjoaa uusia lupaavia mahdollisuuksia tuottavuuden, tehokkuuden ja laadun parantamiseen teollisuus- ja palvelutaloudessa. Nyt tämä mahdollisuus on nousemassa käyttöön erityisesti palvelutalouden osalta ja mahdollisuuksia on edelleenkin teollisuuden – ja uuden miniteollisuuden osalta 3D-printtaamisen myötä.
Tietyllä tavalla ”Kaikki on niin vaikeaa” -paradigma on helpoin tapa käsitellä robotisaatiota. Tämä KONV -toimintamalli johtaa siihen, että robotisaatiota hallitaan ainoastaan serendipiteetin pohjalta. Se mahdollistaa menemisen asian ohi sieltä, missä aita on matalin, kevyesti ja huolettomasti. Nykyisin jostain syystä sisäinen hälytysjärjestelmäni aktivoituu, kun kuulen: “Näillä mennään…”.
Voimme kuvitella, mitä tämän periaatteen seuraamisesta olisi seurannut Suomen historian aikaisemmissa vaiheissa. Tuskin Suomesta olisi kehittynyt nykyisenkaltaista kehittynyttä jälkiteollista yhteiskuntaa, jos olisimme toimineet aikaisemmin KONV-paradigman mukaisesti.
Tarvitsemme nyt todellakin aktiivista pohdintaa Suomen robotisaatiostrategiasta. Tarvitsemme myös tietoa ja tietoisuutta erilaisista vaihtoehdoista, joita on tarjoutumassa yrityksille, yksilöille ja koko valtion taloudelle robotisaation edistymisen myötä. Tarvitsemme myös mahdollisten uhkien torjumista robotisaation osalta. Vasta tämän laajan strategisen tietoisuuden pohjalta on meillä ainekset näkemykselliseen päätöksentekoon robotisaation osalta.
Robotisaatiota ei hallita eikä tulla hallitsemaan pelkästään serendipiteetin pohjalta, vaikka se voi toki olla osa strategista arkkitehtuuria robotisaatiostrategiassa.
Mielestäni olisi järkevää yhdistää strateginen portfoliojohtaminen ja serendipiteetin pohjalta tapahtuva robotisaatiostrategia. Se takoittaisi käytännössä älykästä strategista ohjelmaa ja vapaata verkostoitumista robotisaatiostrategian toteutuksen osalta.
Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja (Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu)
Dosentti (Helsingin yliopisto, Lapin yliopisto)
Neuvonantaja (Euroopan Komissio, RACE 2050, INTEGRAL)
Tulevaisuusselonteko; lausunto talousvaliokunnalle
Tulevaisuusselonteko 2014 – raportti, joka ei palvele tulevaisuuden rakentamista.
Tulevaisuusselontekoa rakennettiin yhteisöllisesti. Yhteisöllistä prosessia korostettiin erityisesti niin pääministerin kuin silloisen työ- ja elinkeinoministerin toimesta kesäkuussa 2012 Kesärannassa, tiedotustilaisuudessa, jossa allekirjoittanutkin oli läsnä.
Osallistuin tulevaisuusselonteon rakentamiseen niin aktiivisena bloggaajana kuin tilaisuuksiin osallistujana ja sain houkuteltua mukaan yhteiseen tehtävään merkittävää osaamista edustavia henkilöitä mukaan, mm. dos. Jari Kaivo-ojan sekä it- ja lakiasiantuntija Martin von Willebrandin.
Tulevaisuusselonteko raportin tullessa julki oli hämmästyttävää, että prosessin aikana useaan otteeseen esille tullut robotisaatio ei tullut laisinkaan esille kyseisessä paperissa.
Keskitynkin lausunnossa ainoastaan robotisaatioon, sillä se on tärkein globaali ilmiö ja teknologinen trendi, joka tällä hetkellä on kasvussa ja joka tulevaisuudessa tulee vaikuttamaan jokaiseen ihmiseen, yritykseen ja yhteiskuntaan. Voidaan perustellusti sanoa, että robotisaatio on hyvinvoinnin ehto ja sen puuttuminen hallituskauden tulevaisuusselonteosta tarkoittaa, että paperin arvo riittämätön tulevan hallitusohjelman rakentamisen pohjana.
Robotisaatio on yksi harvoista teknologioista, joka voi aiheuttaa internetin kaltaisen muutoksen.
– Roadmap to robotics, from internet to robotics. USA:n kansallinen robotisaatiostrategia
Juuri päättyneellä Suomen historian ensimmäisellä kansallisella robottiviikolla, osana EU:n laajuista robottiviikkoa, saimme kuulla niin Ranskan kuin USA:nkin edustajien esitelmät kansallisista robottistrategioista. Oli kylmäävää kuulla, miten pitkällä nämä maat ovat robotisaatiossa ja miten älykkäät ja suurisuuntaiset suunnitelmat niillä on robotiikan hyödyntämisessä niin maan kilpailukyvyn kuin yritysten menestymisen sekä kansalaisten hyvinvoinnin osalta. Samansuuntaisia strategioita ovat tehneet mm. Etelä-Korea, Japani, Kiina, Hollanti ja Saksa. Naapurimaamme Ruotsi ei ole tehnyt robotisaatiostrategiaa, mutta siellä on aktiivisesti panostettu robotiikan innovaatioihin ja niiden tehokkaaseen kaupallistamiseen jo lähes 10 vuotta. Erinomaisena esimerkkinä toimii Robotdalen, robotti-innovaatiokeskus Västeråsissa.
Japanin robotiikkayhdistyksen kaavio osoittaa robotiikka-alan muutoksen teollisuusroboteista laajaan robottien kirjoon, johtotähtenä palvelurobotit.
Näkemykset robotiikkamarkkinan kasvusta vaihtelevat. Etelä-Korean informaatioministeriön arvion mukaan robottialan markkina olisi vuonna 2020 190 mrd dollaria. Arvioita katsellessa tulee huomioida, että puhutaan ainoastaan robottimarkkinoista. Arvioissa ei näy robottien aikaansaama uusi toimeliaisuus, uudet tuotteet sekä parantunut tuottavuus ja hyvinvointi.
Suomessa robotisaation pitää tarttua heti.
Suomella ei ole aikaa odottaa uutta hallitusohjelmaa eikä uusia tulevaisuusselontekoja. Konkreettiset toimet robotisaation edistämiseksi on käynnistettävä välittömästi. Kaikeksi onneksi robotisaation osalta on jo edistystä. Robottiviikko prosessi on koonnut yhteen suomalaisia robotiikan osaajia, tutkijoita, ammattilaisia, yrityksiä, kouluja, yliopistoja, harrastajia sekä asiasta kiinnostuneita kansalaisia. Prosessi on myös synnyttänyt hyvän perustan kansainväliselle robotiikkaverkostolle luoden kontakteja mm. Ruotsin, Ranskan, USA:n ja Venäjän kansallisiin ja yksityisiin robotiikkatahoihin.
Robottiviikkoprosessissa on syntynyt ryhmittymä ja verkosto, joka toimii ja joka voi käynnistää välittömästi palvelukonseptin, joka:
- Auttaa PK-yrityksiä kasvamaan tai siten, että ne voisivat toiminnan supistamisen, maasta muuttamisen tai lopettamisen sijasta parantaa toimintaansa ja kilpailukykyään robotiikan avulla.
- Auttaa luomaan Suomeen ”Robotdalen” innovaatiokonsepteja, jotka toimivat toisaalta yhteisöllisinä laskeutumispaikkoina ja tietopankkeina robotiikasta kiinnostuneille, toisaalta kaupallisen tuotteistamisen keskittyminä, tarkoituksen edistää robotisaation tehokasta etenemistä Suomessa sekä verkottumista ja vientiä maailmalle.
- Rakentaa ja koordinoi robottiviikon kaltaisia tapahtumia, jossa suomalaista ja kansainvälistä osaamista ja osaamisen jakamista edistetään tuomalla yhteen ihmisiä ja ideoita.
- Toimii kansallisen robotisaatiostrategian foorumina ja ”visioista käytäntöön”, kokeilukulttuuriin kannustajana.
- Auttaa kohdentamaan resursseja tehokkaaseen robotisoitumiseen yrityksissä ja
- Toimii yhdessä korkeakoulujen ja yritysten kanssa.
- Edistää eettistä ja yhteiskunnallista keskustelua robotisaation vaikutuksista elämään, työhön, elinkeinoelämään ja yhteiskuntaan.
- Koordinoi yleisellä tasolla robotisaatioon liittyvää osaamista, toimintaa ja asioita.
Mitä asiantuntijat sanovat
- 1. Yhteiskunnallinen keskustelu
Viikolla 48 pidetty robottiviikko antoi mahdollisuuden tiedustella asiantuntijoilta mitä asiassa pitäisi tehdä. Puheissa ja keskusteluissa korostuivat robotisaation pikainen esille nostaminen yhteiskunnan tasolla. Robotisaatio on suuri yhteiskunnallinen muutos. Suurimmat muutokset liittyvät työhön, tulonmuodostukseen kaikilla tasoilla sekä eettisiin valintoihin ja lainsäädännön muutoksiin. Etelä-Korean hallitus käynnisti eettisen keskustelun robotisaatioon liittyen jo kahdeksan vuotta sitten. Suomella on jonkin verran työtä edessään kuilujen umpeen kuromiseksi.
- 2. Pikainen yhteisön ja laskeutumisalustan perustaminen
Robotisaation mahdollisuuksien edistäminen vaatii ylläkuvatunlaisen palvelukonseptin lanseeraamista.
- 3. Robottiverosta pitäytyminen
Robotisaation edetessä, otettiinpa se ohjelmiin tai ei, tullaan yhä voimakkaimmin äänenpainoin vaatimaan robottiveroa. Tästä tulee kuitenkin pitäytyä, sillä se pysäyttäisi Suomessa muutenkin tahmean robotisoitumisprosessin. Tulevaisuudessa teollisuus menee sinne, missä on parhaat robotit – Suomen on kyettävä tarjoamaan niin robottialan yrityksille kuin robotteja hyödyntäville yrityksille kilpailukykyinen toimintaympäristö .
- Professori Ville Kyrkin (Aalto-yliopisto, robotiikka) lausunto:
Robotisaatio tarjoaa kolme suurta mahdollisuutta:
1) Mahdollisuuden pysytellä huipulla nyt robotisoituvilla aloilla (esimerkiksi työkoneteollisuus),
2) Mahdollisuuden vaikuttaa teollisuuden työpaikkojen säilymiseen / uusteollistumiseen (erityisesti tähän asti vähän automatisoiduilla aloilla), sekä
3) Täysin uusia kansainvälisiä liiketoimintamahdollisuuksia palvelurobotiikan uusien tuotteiden myötä. Tämä viimeisin tarjoaa suurinta potentiaalista kasvua, mutta Suomesta ei tulle merkittävää toimijaa robotiikassa ilman panostuksia, koska palvelurobotiikan kasvu alkanee toden teolla vasta muutaman vuoden päästä ja tällöin parhaissa lähtökuopissa olijat kerännevät potin.
Robottiviikko on osoittanut, että Suomesta löytyy robotiikasta kiinnostuneita toimijoita, mutta ala on toistaiseksi melko hajallaan, minkä vuoksi koordinaatiosta voisi olla merkittävää hyötyä.
- 5. Valtiollinen panostus
Robotisaatioon ei päästä tarttumaan ilman merkittävää valtiollista panostusta. Yksittäiset yritykset ja toimijat eivät omaa tehokkaan robotisoitumisen vaatimia ei taloudellisia- eikä osaamisresursseja. Robottiviikon esitelmistä saattoi panna merkille mm. Ranskan ja USA:n merkittävän panostuksen robotiikan tutkimukseen, kehitykseen ja innovatiivisiin kaupallisiin tuotteisiin.
Lopuksi
Professori Himanen totesi Nokialta jääneen huomaamatta IT-alan murros ja siksi yhtiön kävi kuin kävi. Nyt Suomelta on digitalisaatiohurmassa jäämässä huomaamatta digitalisaation murros. Robotisaatio ei ole digitalisaation alaotsikko eikä jatke. Digitaalinen tieto mahdollistaa robotisaation laajan ja nopean leviämisen, mutta robotisaation on silti oma ilmiönsä.
Robotisaatio muuttaa digitaalisen tiedon fyysisiksi ja virtuaalisiksi teoiksi ja se autonomisoituu askel askeleelta enemmän.
Roboteista tulee älykkäitä ja oppivia ehkä nopeammin kuin osaamme ymmärtääkään ja kasvu on eksponentiaalista. Robotisaation avulla voimme luoda todellista vaurautta ja hyvinvointia, mutta se on tehtävä päämäärätietoisesti, dynaamisesti ja avoimesti.
Meidän ei pidä pelätä robottien vievät ihmisiltä kaikki työt vaan mietittävä miten saadaan aikaan yhteiskunta, jossa robotit tekevät vaurautta ja ihmiset luovat arvoa.
Silloin ihminen on arvoisessaan roolissa.
Siksi on tärkeää tarttua toimeen heti.
Helsingissä 3.12.2013
Cristina Andersson
Robottiviikon kuraattori, tietokirjailija, konsultti
Robotics Finland aloitteentekijä
puh: 0400-633190
Intellectual Transit Zone 