Guggenheimia ei tule, se näyttäisi nyt olevan selvää. Mutta paikka, jonne Guggenheimia ehdotettiin ansaitsee ilman muuta arvokkaaseen ympäristöön sopivan rakennuksen, joka palvelee laajasti taiteesta kiinnostunutta yleisöä ja lisää samalla Helsingin ja koko Suomen kiinnostavuutta matkailukohteena.

Ehdotan, että etelärannan tontille rakennetaan keinoälymuseo.

Keinoäly on valtava muutostrendi, joka jo parhaillaan mullistaa tapojamme elää, tehdä työtä ja rakentaa yhteistä kulttuuria ja sivistystä pohjaksi jälkipolville. Keinoäly roboteissa tarjoaa mahdollisuuden tehdä maapallon hyväksi tekoja, joista olemme ennen vain haaveilleet. Keinoäly ja robotit luovat ihmisille hyvinvointia monin eri tavoin, ei vähiten paremman terveydenhoidon osalta. Keinoäly rakentaa uudenlaisia muotoja kommunikointiin ihmisten ja robottien kesken.

Keinoäly luo uutta taidetta.  Robottiviikolla näimme ihmisen tanssivan robotin kanssa. Keinoäly on tehnyt leffatrailerin, maalauksia. Keinoäly luo koreografioita tanssijoiden kanssa.

Suomen uudessa keinoälymuseossa keinoäly voitaisiin kokea monella eri tavalla. Esimerkiksi:

• Robotit tanssivat keinoälyn luomia tansseja yksin, ryhmissä ja ihmisten kanssa.
• Keinoälyn säveltämää musiikkia voidaan esittää ihmisten tai virtuaalimuusikkojen toimesta. Museon konserttisalissa voisi olla esimerkiksi keinoälysäveltäjä, joka säveltää aina uuden teoksen yleisön mielialojen mukaan. Keinoälyn kirjoittama kirjallisuus, teatteri, elokuva ja muut taidemuodot olisivat tietysti esillä.
• Robotit tekevät maalauksia ja piirroksia kävijöistä.
• Robotit voivat olla sekä taiteilijoita että taiteen kohteita. Museosta voisi ostaa designrobotin kotiin taide- tai käyttöesineeksi.
• Virtuaalitodellisuuden avulla voidaan tehdä yhteistyöprojekteja esimerkiksi Guggenheimin kanssa. Laajennetun todellisuuden avulla vierailija voi kiertää museota vaikkapa suosikkitaiteilijansa kanssa.
• Keinoälyn luoma design tietysti vahvasti läsnä, huonekalut, taideesineet, kudonnaiset jne.
• Museossa voi olla keinoälypalveluita, jotka tietysti ovat käytössä myös virtuaalisesti. Keinoäly voi tehdä esimerkiksi elämänkertoja – museossa voisi sijaita elämänkertojen kirjasto “We live forever”.

Arkkitehtuuri ja rakennussuunnitelma tilattaisiin tietysti keinoälyltä ja itse rakennustyössä käytetään mahdollisimman paljon robotteja.

Ideoita riittää, keinoälymuseon toteutuksessa ei ole kuin mielikuvitus rajana. Ennen kaikkea keinoälymuseo olisi suuri mahdollisuus luoda uutta työtä ja taidetta Suomeen ja nostaa Suomi maailman keinoälykehityksen keskipisteeksi.

Keinoälyjä ja robotteja on esillä mm. Japanissa ja  Dubaissa eikä varmasti mene kauaakaan, että joku toteuttaa täydellisen keinoälymuseon. Tehkäämme se siis ensin.

Kun robotit tekevät yhä suuremman osan ihmisten työstä, ihmisen tehtäväksi jää luovuus, muotoilu ja uudet jännittävät konseptit. Keinoälymuseossa ihmisen luovuus pääsee valloilleen ja löytää uuden kanavan toteuttamiselleen.

Helsingissä 1.12.2016

Cristina Andersson