Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi lausuntoja valtioneuvoston periaatepäätöksen valmisteluun. Allekirjoittaneet Cristina Andersson ja Jari Kaivo-oja valmistelivat lausunnon aikaisempaan selvitykseen perustuen.
Lausunto LVM/487/01/2016
Valtioneuvoston periaatepäätökseen automaatisaatioon ja robotisaatioon liittyen.
Liittyen lausuntopyyntöön valtioneuvoston periaatepäätökseksi automatisaatiosta ja robotisaatiosta, lausumme seuraavaa:
- Taustaa
Robotisaatio etenee valtavaa vauhtia maailmalla, erityisesti maissa, jotka on perinteisesti katsottu olevan Suomen kilpailijamaita. Robotiikan kasvu on globaalilla tasolla keskimäärin 20%, Kiinassa jopa 56%. Valitettavasti Suomi on jäänyt taakse niin robotiikan hyödyntäjänä kuin alan innovaatioiden tuottajana.
Moderni robotiikka, jolla tarkoitetaan teknologiaa, jossa autonominen toimija, robotti, toimii, oppii, tekee päätöksiä ja on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, perustuu keinoälyyn, verkostoihin sekä sensoreihin (ks. Kaivo-oja, Roth & Westerlund 2016). Varsinkin keinoäly ja siihen liittyvät deep learning -ominaisuudet kehittyvät vahvasti tällä hetkellä. Jo lähitulevaisuudessa tullaan näkemään yhä enemmän ihmisen kanssa yhteistyössä sekä täysin autonomisesti toimivia robotteja. Virtuaalirobotit (ohjelmistorobotit) ovat osa kehitystä. Tulevaisuudessa virtuaalirobotti on autonomisen robotin digitaalinen osa.
Huomautus: robotisaatio ei tarkoita yksinomaan pelkän robotiikan edistämistä, kuten luonnoksessa todetaan, vaan on ilmiö, jossa robotisointi vaikuttaa laajasti kansalaisiin ja yrityksiin sekä yhteiskuntaan esimerkiksi yhteiskunnan tulonmuodostukseen, sote –palveluihin sekä liikenteen järjestämiseen. Tämä laajempi näkökulma on syytä huomioida periaatepäätöksessä.
- Suomalainen omintakeisuus ja kunnianhimo
Luonnos on hyvin valmisteltu ja työryhmien osuus näkyy selkeästi. Käsittely on kattavaa, mutta hiukan kunnianhimotonta. Näkemyksemme mukaan myös periaatepäätöstasolla pitäisi voida ilmaista kunnianhimoinen tahtotila, joka antaa asenteellista pohjaa hyvin määritetyille tavoitteille.
Luonnoksesta puuttuu myös suomalainen omintakeinen lähestymistapa robotisaatioon. Miten erottaudumme maailmalla? Pelkkä arktisen osaamisen mainitseminen ei missään tapauksessa riitä erottautumistekijäksi. Tarvitaan paljon muita erottautumistekijöitä, joilla Suomen asemointia osaamisessa parannetaan ja luodaan kilpailuetuja ja lisää potentiaalia teollisuuden viennille.
Ehdotamme seuraavaa:
”Vuonna 2025 Suomi tunnetaan merkittävänä AiRo (artificial intelligence & robotics) tuotteiden, palvelujen ja erilaisten uusien konseptien tuottajana kansainvälisille markkinoille. Suomi on vuonna 2025 noussut Tanskan tasolle AiRo –teknologioiden osaajamaana.”
Airo on suomalainen sana ja viittaa keinoälyllä varustettuun robotiikkaan. Airo kuvastaa myös tekemistä – itse on soudettava, jotta päästään tavoitteisiin. Airo on myös mainittu hallituksen kärkihankkeiden toteutuksessa (kärkihanke 2/4: ”lisätään robotiikan hyödyntämistä ja kehitystä Suomessa”): ” ….työssä hyödynnetään mm. vuoden 2015 alussa valmistuneen AiRo-strategian suosituksia. LVM:n tilaamassa raportissa ”Robotisaation taustaselvityksiä on osio: ”Teknologiatiekartat ja suomalaisten yritysten kyvykkyydet” -selvitys tarkastelee ns. AiRo-teknologiakehitystä (Artificial Intelligence and Robotics), jossa korostuu keinoälyn merkitys robotisaatiolle”, joka tulisi vahvasti ottaa huomioon suomalaista robotisaatiokehitystä linjattaessa.
- Vaikuttavuus
Periaatepäätöksessä tulisi kiinnittää huomiota vaikuttavuuteen, muuten on uhkana, että asia jää periaatepäätös -vaiheeseen, eikä tarvittavaa voimakasta, vaikuttavaa ja tuloksekasta toimintaa synny. Suomella ei ole varaa odottaa robotisaation nopeaa etenemistä muualla ja antaa siten vielä lisää etumatkaa muille Suomen kanssa keskeisille kilpailijamaille. On erittäin huolestuttavaa, että merkittäviä deep learning –robottisovelluksia ei ole Suomesta vielä löytynyt. Tämä puute uhkaa merkittävällä tavalla Suomen asemaa modernina tietoyhteiskuntana.
Jotta vaikuttavuutta saadaan, tulisi periaatepäätöstä seurata nopea ja ketterä AiRo –strategian rakentaminen omine kunnianhimoisine kokeiluhankkeineen ja pilotointeineen. Strategian pitäisi luoda linjauksia, mutta erityisesti auttaa synnyttämään toimintaa niin yritys-, yhteiskunta-, kuin koulutussektoreilla. Lisäksi on välttämätöntä, että kansalaiset saavat päivitettyä uutta tietoa roboteista ja robotisaatiosta. Tulevaisuudessa jokainen tulee kohtaamaan jossain elämänvaiheessa robotin ja lisäksi robotisaatiolla voi olla yhteiskunnallisia vaikutuksia, joista kansalaisten tulisi olla tietoisia. AiRo -haaste tulisi kytkeä kansalliseen elinikäisen oppimisen strategiaan. Kansalaisten valistaminen on yksi kaikkien ministeriöiden keskeisiä tehtäviä, robotisaation yleisen edistämisen lisäksi.
- Kilpailukyky
Varsin usein on todettu, että Suomi ei voi kilpailla hinnoilla globaalissa taloudessa, vaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen (T&K) perustuvilla, lisäarvoa tuottavilla, laatutuotteilla ja -palveluilla. Tämän yleisen käsityksen voi katsoa heijastelevan vahvana elävää käsitystä Suomesta innovatiivisena korkean teknologian maana. Taustalla vaikuttaa mm. endogeeninen kasvuteoria (Romer 1990) ja teoriat eri maiden kehitysasteista (ks. Porter 1990; Acemoglu ym. 2006, Stiglitz 2015). Tämän ajatuksen mukaan tuottavuudeltaan jälkijättöiset maat pyrkivät siirtämään teknologiaa, kun taas eturintamamaiden on jatkuvasti innovoitava pysyäkseen kehityksen kärjessä. Euroopan unionin Lissabonin strategia vuodelta 2000 lähti myös liikkeelle siitä epärealistisesta oletuksesta, että EU-maat ovat saavuttaneet teknologian eturintaman ja tuottavuuskuilu Yhdysvaltojen kanssa voidaan kuroa umpeen innovoimalla eli T&K-investoinneilla (ks. esim. Kok 2004).
Nyt tätä jo vanhentunutta EU:n Lissabonin strategiaan liittynyttä teknologia- ja teollisuuspoliittista ajatusta on ryhdytty arvioimaan huomattavasti kriittisemmin ja Euroopan unioni on laatinut oman robotisaatiostrategian (EU Robotics AISBL 2015 sekä aiemmin v. 2009) pysyäkseen mukana kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Tästä näkökulmasta käsin arvioituna Suomen hallituksen periaatepäätöksen olisi hyvä tunnistaa Euroopan unionin uusi poliittinen regiimi ja toimia johdonmukaisesti ja strategisesti suhteessa Euroopan unionin robotisaatiostrategiaan (ks. EU Robotics AISBL 2015).
Käsitys Suomen asemasta innovatiivisella teknologian eturintamalla on perustunut varsin erittäin hataralle tietopohjalle, kuten kansainvälisten kilpailukykyindikaattorien mairitteleviin lukemiin, Nokian maailmanmarkkinavalloitukseen suhteellisen kapealla teknologiasektorilla ja työn tuottavuuden kansainvälisille vertailuille. Suomen ”eturintama-asemaa” on perusteltu myös Suomen suhteellisen suurilla, tosin lähinnä Nokian yksityisistä panostuksista muodostuvilla T&K -investoinneilla. Sen lisäksi, että panokset ovat huono mittari tuotokselle, niistä voisi tehdä myös täysin päinvastaisen johtopäätöksen, jonka mukaan mitä suuremmat panokset sitä heikompi tuottavuus on periaatteessa saavutettu (tästä mahdollisuudesta ks. esim. Dosi, Pavitt ja Soete 1990). Työn tuottavuus puolestaan ei huomioi tehottomuuksia muiden panoksien käytössä. Esimerkiksi maan käyttö Suomessa panostekijänä ei ole kovin tehokasta.
Panos/tuotos -suhteen tuottavuuden parantamisessa juuri robotisaation keinoin olisi Suomen kansantaloudelle iso potentiaalinen vaikutus ja merkitys. Ekonomistit ovat nykyisin varsin laajasti hyväksyneet sen mahdollisuuden, etteivät yritykset välttämättä toimi teknologian tehokkuusrintamallaan – ei myöskään Suomessa (ks. Acemoglu, Aghion ja Zilibotti 2006, Berghäll 2015). Uusimmat teollisuuden työntuottavuuteen perustuneet vertailut ovat antaneet liian ruusuisen kuvan Suomen tehokkuudesta ja kilpailukyvystä. Edes silloin kun suomalainen informaatioteknologia valloitti maailmaa Nokian menestyksen myötä, Suomi ei kuulunut maailman kärkeen. Tällaisen tieteellisen lopputuloksen tuotti Elina Berghällin (2015) tuore Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa 13. marraskuuta 2015 tarkastettu väitöskirjaan ”Essays on the Technology Frontier and Finnish Innovation Policy”.
Kaikesta tutkimuksesta huolimatta tätä perustavan laatuisen tärkeää asiaa ei ole Suomessa täysin ymmärretty päätöksentekijöiden joukossa. Siksi Suomen hallituksen periaatepäätöksessä olisi selkeämmin asetettava tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikalle selkeitä ja kunnianhimoisia tavoitteita paremmista panos/tuotos – suhteista automatisaation ja robotisaation keinoin, koska saavutetut paremmat panos/tuotos-suhteet (ja reaalinen kilpailukyky sen myötä) kuvastavat aina onnistuneempaa tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaa. Suomen olisi pikaisesti kurottava kiinni kansainvälistä kärkeä tehokkuusrintamalla.
Ehdotamme seuraavaa:
Huomioidaan selkeästi Euroopan robotisaatiostrategian keskeiset sisällöt ja todeta että Suomi on mukana näiden selkeiden strategisten linjausten käytännön toteutuksessa.
Suomessa korkea T&K-intensiteetti ei ole merkitsevästi auttanut Suomea etäisyyden kiinni kuromisessa suhteessa teknologia- ja osaamiskärkeen. Vaikka julkisille T&K-tuille on löydetty merkittäviä yritysten omia T&K-panostuksia lisääviä vaikutuksia, ei panosten kasvu ole selvästikään tae niiden tehokkaasta kohdentumisesta ja käytöstä. Suomi on pieni avoin talous, jonka mahdollisuudet sisäistää harjoitetun innovaatiopolitiikan myönteiset ulkoisvaikutukset ovat suhteellisen rajalliset verrattuina isoihin kansantalouksiin. Yleensä pienet maat keskittyvätkin edistämään tiedon leviämistä ja muualla kehitetyn teknologianomaksumista ja sen tehokasta hyödyntämistä (ks. Hjerppe ja Kiander 2004, Cogan ja McDevitt 2003). Tämä tutkimustietoon pohjautuva näkökulma olisi hyvä huomioida nyt käsillä olevassa robotisaatiota koskevassa periaatepäätöksessä. Tarvitsemme nyt robotisaation osalta, muualla kehitetyn osaamisen nopeaa teknologiaomaksumista ja sen tehokasta hyödyntämistä Suomen kansantaloudessa. Myöskään teknologiasiirron mahdollisuutta emme voi sulkea pois poliittisista valinnoistamme. Tämä kaikki edellyttää merkittäviä nyt konkreettisia rahallisia panostuksia robotisaation nopeaan omaksumiseen Suomen kansantaloudessa. Tästä ”momentum” -luonteisesta tilanteesta ei selvitä puheilla ja poliittisella retoriikalla.
Ylläolevan lisäksi Suomen on panostettava oman osaamisen ja omien Airo –teknologioiden kehittämiseen. Äskettäin Prof. Matti Pohjola esitti 15.3.2016 Danske Bankin tilaisuudessa, että suomalainen osaaminen ei skaalaudu Suomessa. Robotisaatio ja AiRo .-teknologiat mahdollistavat uuden elinkeinoalueen syntymisen ja uusien ”Made by Finland” tuotteiden luomisen. Tuotannon järjestäminen Suomessa takaa myös osaamisen skaalautumisen kotimaassa.
Ehdotamme seuraavaa:
Suomen hallitus laatii kunnianhimoisen AiRo strategian ja kansallisen tulevaisuuden AiRo-teknologiakartan kovien kansainvälisten esikuvien mukaisesti (ks. esim. Kostoff, Boylan & Simons 2004, Yasunga, Watanabe & Korenga 2009 tai US Roadmap to Robotics 2013 tai Japanin robotisaatiostrategia v. 2015).
- Osaaminen
Venäjällä valmistuu 1000 robotiikan insinööriä vuosittain. Tanskassa Aalborgin yliopistossa on robotiikkaan erikoistuva robotiikan laitos. Kiinalaiset yliopistot panostavat voimakkaasti robotiikka –osaamiseen. Uhkana on jäädä jälkeen osaamisessa, merkkejä tästä on jo olemassa, kuten lausuntoluonnoksessa todetaankin. Edellä mainitun Airo –strategian mukaisesti olisi edellytettävä Opetusministeriöltä vahvaa otetta Airo –teknologioiden koulutuksen ja omaksumisen edistämiseksi.
Kuten monet tilanneanalyysit kertovat, Suomen sijainti teknologian eturintamalla näyttää olleen pääosin poliittista retoriikkaa, eikä Suomi näytä siirtyneen vielä innovaatioperusteiseen kasvuun. Suomi ei ole kovin hyvin ottanut mallia robotisaation merkittävästi panostaneista maista kuten Saksasta, Ruotsista tai Tanskasta. Innovaatiopolitiikka ei keskeisiltä osin näytä hyödyttäneen Suomen tietoliikenne-elektroniikkatoimialan tuottavuutta ja digitalisaatio-osaamista vaan pikemminkin päinvastoin. Kuten yleisesti tiedetään, teollisen internetin ja digitalisaation edistäminen täytyy kytkeä AiRo-osaamisen kehittämiseen, jos uusia tuottavuusetuja halutaan saada innovaatiopolitiikan avulla (ks. Grieco, Rizzo, Colucci, Sicari, Piro, Di Paola & Boggia 2014).
Suomessa innovaatiopolitiikka ei näytä myöskään kannustaneen muuta teollisuutta teknologian eturintamalle – kuten AiRo-teknologioiden tai teollisen internetin osaamisen kärkeen. Todennäköisesti tämä tilanne ei ole muuttunut, sillä globalisaation myötä innovaatiopolitiikan myönteisten ulkoisvaikutusten sisäistäminen on vaikeutunut ja kansainvälinen kilpailu on koventunut. Siksi Suomen hallitukselta tarvitaan nyt poikkeuksellista määrätietoisuutta edistää robotisaation hyödyntämistä kansallisen vaurauden lisäämiseksi.
Periaatepäätöksen linjausten sisältöä on täten syytä terävöittää ehdotetuilla tavoilla siten, että linjausten vaikuttavuus olisi mahdollisimman vahva.
Helsingissä 3.4.2016
Cristina Andersson ja Jari Kaivo-oja
18.4.2016 toimitettu täydennys lausuntoon.
Lähteet:
Hallituksen kärkihankkeet: Digitalisaatio, toimenpide 4 http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/digitalisaatio/karkihanke2#toimenpide4
Airo suositukset: LVM Robotiikan taustaselvityksiä http://www.lvm.fi/documents/20181/877203/Robotiikan+taustaselvityksi%C3%A4/b1b9f5d6-4f1f-436a-84c9-eb42da4f81e2
Japan’s Robot Strategy – Vision, Strategy, Action Plan – http://www.meti.go.jp/english/press/2015/pdf/0123_01b.pdf
US Roadmap for Robotics http://robotics-vo.us/sites/default/files/2013%20Robotics%20Roadmap-rs.pdf
EU Robotics AISBI (2015) Robotics 2020 – Strategic Research Agenda for Robotics in Europe. Years 2014-2020. SPARC. The Partnerships for Robotics in Robotics. Web: http://www.eu-robotics.net/cms/upload/PPP/SRA2020_SPARC.pd
Kirjallisuutta
Acemoglu, D., Aghion, P. ja Zilibotti, F. (2006) Distance to Frontier, Selection, and Economic Growth, Journal of the European Economic Association, Vol. 4, Nro 1, 37–74.
Aghion, P. ja Griffith, R. (2005) Competition and Growth – Reconciling Theory and Evidence. The MIT Press, Cambridge, MA.
Berghäll, E. (2015) Essays on the Technology Frontier and Finnish Innovation Policy. Aalto University Publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 155/2015. Aalto University. Department of Economics. Helsinki.
Cogan, J. ja McDevitt, J. (2003) Science, Technology and Innovation Policies in Selected Small European Countries. VATT tutkimuksia No. 96. VATT. Helsinki.
Dosi, G., Pavitt, K. ja Soete L. (1990) The Economics of Technical Change and International Trade, Harvester Wheatsheaf, London, 40-74.
European Robotics Research Network, EURON (2004) Key Area 1 on “Research Coordination” – KA1. Robotics. Roadmapdiagram, s. 60. Verkkosivu: http://www.org.id.tue.nl/IFIP-SG16/robotics-roadmap-2004.pdf
Farrell, M. (1957) The Measurement of Productive Efficiency. Journal of the Royal Statistical Society 120, No. 3, 253-82.
Grieco, L.A., Rizzo, A., Colucci, S., Sicari, S., Piro, G., Di Paola, D. & Boggia, G. (2014) IoT-aided robotics applications: Technological implications, target domains and open issues. Computer Communications, Volume 54, 1 December 2014, 32-47.
Hjerppe, R. ja Kiander, J. (toim.) (2004) Technology Policy and Knowledge-based Growth in Small Countries. VATT -tutkimuksia No. 110. VATT. Helsinki.
Kaivo-oja, J., Roth, S. & Westerlund, L. (2016) Futures of Robotics. Human Work in Digital Transformation. International Journal of Technology Management. Julkaistavana. ©Inderscience Publishers.
Kok, W. (2004) Facing the Challenge: The Lisbon Strategy for Growth and Employment, Report from the High Level Group chaired by Wim Kok, European Commission, November.
Kostoff, R.N., Boylan, R. & Simons, G.R. (2004) Disruptive technology roadmaps. Technological Forecasting and Social Change, Volume 71, Issues 1–2, January–February 2004, 141-159.
Pajarinen, M. ja Ylä-Anttila, P. (2001) Maat kilpailevat investoinneista – teknologia vetää sijoituksia Suomeen, ETLA, Sarja B:173, Taloustieto Oy, Helsinki.
Porter, M. (1990), The Competitive Advantage of Nations. Free Press. New York. US.
Romer, P. (1990) Endogenous Technological Change, Journal of Political Economy. Vol. 98, 71-102.
Stiglitz, J. (2015) The State, the Market, And Development. Esitys UNU-WIDER 30th Anniversary konferenssissa Mapping the Future of Development Economics, syyskuun 18, 2015.
Yasunga, Y., Watanabe, M. & Korenga, M. (2009) Application of technology roadmaps to governmental innovation policy for promoting technology governance. Technological Forecasting and Social Change. Volume 76, Issue 1, January 2009, 61-79.
Kaikki lausunnot: http://www.lvm.fi/asiakirjat/2016
Intellectual Transit Zone 
[…] Lausunto: Valtioneuvoston periaatepäätös automatisaatiosta ja robotisaatiosta […]