Home » Tulevaisuuden työelämä » Kauas pilvet katoavat: Mihin katosivat poliittiset visiot Euroopan kärkitietoyhteiskunnasta?

Kauas pilvet katoavat: Mihin katosivat poliittiset visiot Euroopan kärkitietoyhteiskunnasta?

Tulevaisuuden tutkimuksen perinteiset klassikot – erityisesti sellaiset henkilöt kuin Yoneji Masuda, Daniel Bell, Alvin Toffler, Peter Drucker, Marshall McLuhan sekä John Naisbitt, raivasivat jo 1960-luvun alusta tietä uudelle tietoyhteiskuntaterminologialle.  Itse termi levisi laajempaan käyttöön Yoneji Masudan mietinnöstä Japanin hallitukselle 1972. Aika pian OECD alkoi kerätä tilastoja tietotyöstä ja Yhdysvallat tutkia tietotalouden vaikutusta työllisyyteen ja yhteiskunnan toimintaan.

Yoneji Masuda on ollut eräs merkittävimpiä japanilaisia tulevaisuudentutkijoita, jolla oli varsin kiteytynyt näkemys informaatioajasta ja sen keskeisistä trendeistä. Hän näki informaation ja tiedon kasvavan merkityksen sosiaaliselle evoluutiolle. On ehkä hyvä tietää, että alkuperäisen Masudan läpimurtokirjan nimi ”Johoka shakai” tarkoittaa korkeampaa sosiaalisen evoluution astetta. Masuda analysoi siirtymän jälkiteollisesta yhteiskunnasta informaatioyhteiskuntaan tapahtuvan kolmen eri vaiheen kautta. Vaiheessa 1 teknologia mahdollistaa ihmisen työn korvaamisen automaation kautta. Vaiheessa 2 teknologia mahdollistaa sellaisten töiden tekemisen, joita ihminen ei voisi koskaan tehdä. Tämä vaihe johtaisi tiedon luomiseen ja ihmisen henkisentyön laajenemiseen. Vaiheessa 3 sosio-ekonomiset rakenteet muuntuvat täysin uudeksi talouden ja yhteiskunnan järjestelmäksi.

Jos pohdimme tarkemmin näitä kolmea vaihetta, voimme todeta, että juuri nyt robotisaation, automaation ja keinoälysovellutusten myötä maailmassa menossa on Masudan kuvaama 3-vaiheinen prosessi. Nykyistä tietoyhteiskuntaa luonnehtivat sellaiset piirteet kuten verkostomainen toimintatapa, dynamiikka ja käsitteellisyys. Tietoyhteiskunnassa vaikuttaminen ja päätöksenteko perustuu pääosin uusimpaan tietoon. Vaikuttavan tiedon lähteitä ovat esimerkiksi Internet, yliopistojen tutkimukset, kansainvälinen media, yleisesti kasvanut ihmisten välinen kommunikaatio, kansainväliset organisaatiot ja kansalaisyhteiskunta.

Masuda laajensi omaa visiotaan vieläkin laajemmaksi. Tulevaisuudessa hän näki myös globaalin informaatioyhteiskunnan synnyn. Globaali informaatioyhteiskunta rakentui hänen mukaan tiedon ja informaation verkostoista. Tämä kehitys tulisi johtamaan globaalin tietoisuuden syntyyn, joka poistaisi erot kulttuurien välillä, intressiristiriidat, lukutaidottomuuden ja loisi onnellisuuden ja rauhan vaiheen maailmaan. Tätä kehitystä hän kutsui ”computopiaksi”. Ukrainen kriisiä läpikäyvässä Euroopassa nämä visiot ovat kaikonneet kauas poliittisten päättäjien ulottumattomiin. Onko tietoyhteiskuntakehitys kääntymässä sittenkin globaaliksi illuusioksi, jolla ei ole mitään pohjaa?

Masuda oli pioneeri informaatioyhteiskunta- ja viestintäkeskustelussa, joka sitten myöhemmin siirtyi keskusteluun tietoyhteiskunnasta. Henkilökohtaisesti Masuda arvioi informaatioyhteiskuntakehityksen muuttavan ihmisen asemaa ja työn tekemistä huomattavasti aikaisempaan verrattuna. Tietokoneet ja internetin myötä syntyneet uudet viestinnän muodot Masuda näki muutoksen voimakkaina ajureina.

OECD:n maatutkimus arvioi Suomen maailman huipulle tieto- ja teletekniikan kehityksessä ja levinneisyydessä vuonna 1991. Silloin tietoyhteiskunnasta todella innostuttiin Suomessa. Suomessa kirjoitettiinkin vuonna 1994 ensimmäinen tietoyhteiskuntastrategia, jossa luotiin visio Suomesta verkostomaisena tietoyhteiskuntana, joka kilpailisi peräti maailman kärkimaiden kanssa. Tämä oli erittäin rohkea ja ennennäkemätön visio silloin vielä Neuvostoliiton vaikutuspiiristä ulosrimpuilevalle pienelle kansakunnalle.

Tässä ei ollut vielä kaikki. Suomen ”uhoaminen” kärkitietoyhteiskuntana jatkui 1990-luvulla. Monet näkivät Suomen vielä 1990-luvulla olevan maailman johtavia tietoyhteiskuntia. Ensimmäinen Suomen tietoyhteiskuntastrategioista julkaistiin pääministeri Esko Ahon hallituskaudella vuonna 1995, toinen vuonna 1998 ja tuorein vuonna 2007. Suomessa puhuttiin mm. tietoyhteiskuntalaboratoriosta ja ykköstietoyhteiskunnasta. Suomessa tietoyhteiskunnan käsite tuli hovikelpoiseksi ja yleisesti käytetyksi 1990-luvulla. Maailmankuulu sosiologi Manuel Castells ja Pekka Himanen nostivat Suomen Singaporen ja Piilaakson rinnalle tietoyhteiskunnan mallimaaksi kaikille muille maille. Tässä diskurssissa Suomi olikin merkittävä vaihtoehto amerikkalaiselle unelmalle. Suomi haluttiin nähdä korkean teknologian kilpailukykyisenä verkostotaloutena, jossa IT-klusterin, Nokian ja Linuxin menestyksen takana olivat ilmainen koulutus ja julkishallinnon tukema innovaatiojärjestelmä sekä tasa-arvo hyvinvointiyhteiskuntaprojekteineen.

Elettäessä vuotta 2014 nämä kaikki tulevaisuusorientoituneet ja kunnianhimoiset visiot ovat pitkälti unohtuneet Suomelta. Tietoyhteiskuntaraportit ja strategiat ovat pölyyntymässä jossakin valtion arkistossa. Epäusko, irtopisteiden kerääminen ja pessimismi vallitsevat poliittisissa keskusteluissa. Uusin ”kasvupakettimme” ei koostu pääosin tietoyhteiskunnan innovatiivisista kärkihankkeista, vaan tie- ja rautatieinvestoinneista ja hometalojen remonteista. Koulutuksen ja tutkimuksen budjetteja leikataan koko ajan alhaisemmalle tasolle. Käsitteet kuten kukoistus ja arvokkuus ovat ehkä Himasen projektien myötä tulleet tutuiksi käsitteiksi kansalaisille, mutta poliittinen kunnianhimo viedä eteenpäin modernia tietoyhteiskuntakehitystä on laskenut hyvin alhaiselle tasolle.

Myös kansainvälisen kehityksen seuraaminen ja ennakointi ovat heikentyneet. Tämä on nähtävissä mm. tämän päivän keskustelussa robotisaatiosta, joka olisi varmaan 1990-luvulla nähty luonnollisena ja tärkeänä osana modernia tietoyhteiskuntakehitystä. Nyt Suomelta puuttuu kunnianhimo ja visiot olla mukana tässä kehityksessä.

 

pilvetkarkaa

Advertisements

1 Comment

  1. Lauri Gröhn says:

    90-luvun visiot eivät käsitteellisesti olleet visioita. Kun visiossa esiintyy vaikkapa sana “kärki-“, ei voi olla kyse visiosta.

    Skenaariot eivät olleet skenaarioita, vaan tulevaisuustaulukoista poimittuja kuvia. Niistä valittiin haluttu “toteutettavaksi”.

    Ns. tulevaisuuden tutkimus ei ollut tutkimusta kuten ei viekäkään, vaan piilopolitikointia.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: