Home » Tulevaisuuden työelämä » Fasilitoitu näkemyksellisyys

Fasilitoitu näkemyksellisyys

JK_

Olen tässä jo jonkun aikaa tehnyt kiinnostavaa ihmiskoetta, jossa koekaniinina olen minä itse.

En oikestaan käytä LinkedIniä, se kun on näkemykseni mukaan enemmän tai vähemmän perinteistä työpönötystä. Facebookissa sen sijaan yhdistyvät parhaimmillaan ihmisten inhimillinen puoli ja kiinnostavat pop up – keskustelut yllättävistäkin aiheista. Minusta työ-yksityiselämä -jako on keinotekoinen. Tuollainen dikotomia ei ole nykypäivää, eikä varsinkaan tulevaisuutta.

Eriäviäkin näkemyksiä löytyy. Kollegani on sitä mieltä, ettei jaksa katsoa facebookin söpöjä eläin- tai perhekuvia, tai kertomusta siitä miten joku kävi hakemassa appelsiineja Alepasta. Tai vaikkapa kehuja siitä, missä joku matkustaa milloinkin.

Mutta työkaverini huomioihin ei tyhjenny koko fb:n sisältö: näköpiiriini tulee jatkuvasti valtava määrä kiinnostavia uutisia ja tutkimusta sekä niihin liittyvää keskustelua. Fasilitoin keskusteluja itsekin ja osallistun muiden virittämiin debatteihin. Mielestäni ei kannata perustaa asiantuntijaryhmää jonkin teeman ympärille, kuten monet näyttävät tekevän. Tällainen lokeroiva toiminta pitää ihmiset vanhoissa poteroissaan. Kokemukseni mukaan keskusteluista tulee aivan toisenlaisia ja keskusteltavaa teemaa voi rikastaa uudella tavalla, kun kuka tahansa fb-ystävä voi osallistua fasilitoituun keskusteluun.

Menossa on asiantuntijuuden murros, jossa perinteisempi norsunluutorneihin linnottautunut asiantuntijuus on haastettu dialogisemmalla asiantuntijuudella. Nopeasti muuttuva ja entistä kompeksisempi maailma oikestaan vaatii parempaa dialogia, yhä harvemmin mistään asiasta on lausuttavissa yksiselitteinen totuus.

Perinteistä asiantuntijuutta luonnehtii työ-orientoituneisuus, jossa henkilökohtaisempi minä jää taustalle. Perinteinen asiantuntijuus voi olla myös hyvinkin riisuttua: virheiden välttämiseksi pyritään sanomaan mahdollisimman vähän. Joskus suorastaan tuntuu siltä, kun sisältö olisi kokonaan siivottu pois ja jäljelle jätetty auktoriteetti. Perinteiseen asiantuntijuuteen on totuttu medioissa. Asiantuntija kutsutaan kertomaan totuutena kuultava näkemys. Tällainen asiantuntijuus on jäänne niiltä ajoilta, jolloin asiaan kun asiaan oli kerrottavissa yksinkertainen, ylhäältä annettu totuus. Nyt kuka tahansa voi osallistua, kuka tahansa tuottaa ja julkaista sisältöä; kuka tahansa voi hakea ja jakaa kiinnostavaa tietoa. Ja tässä se iso ero on: sisällön tuottaminen ja jakaminen ei ole enää HARVOJEN YKSINOIKEUS.

Osallistavaa suunnittelua hyödyntävien työpajojen vetäjänä olen tehnyt mielenkiintoisen, edelliseen teemaan liittyvän, havainnon organisaatiokulttuureissa; kuinka ilahtuneita ihmiset ovatkaan kun saavat äänensä kuuluville ja kokevat, että heidän työllään on vaikutusta. Myös palveluiden käyttäjän näkemykset huomioidaan nykyään laajasti osallistavassa suunnittelussa ja palvelumuotoilussa. Menossa on murros myös palvelu- ja innovaatiokulttuurissa. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden vaatimukset ovat tulleet jäädäkseen.

Mutta palataanpa hetkeksi vielä kuuluisiin asiantuntijoihin ja julkisuuden henkilöihin. Perinteisen asiantuntijuuden kukkoilevampi haara näyttäytyy yksisuuntaisena. Kun “guru” puhuu, muut kuuntelevat. Muutamat tunnetuimmista asiantuntijoista ovat keränneet ympärilleen hovia ja uskollista, lähes kritiikitöntä fanikuntaa. Osittain näiden julkkisasiantuntijoiden ihailu muistuttaa uskonnollista palvontaa. Tällaiset asiantuntijoiden kuninkaalliset ovat jatkuvasti läsnä entisissä valtamedioissa, vaikka sanottava on saattanut loppua jo vuosikymmen sitten.

Huomattavasti laajempi perinteisen työkulttuurin tunnuspiirre on puhe vain omasta ammattialueesta, eikä oikeastaan muusta. Pysytään omalla alueella. Tämäkin ammattikulttuuri on sosiaalisen median aikakaudella muuttumassa: ihmiset joutuvat sosiaalisten medioiden kautta alttiiksi kaikenlaiselle kiinnostavalle informaatiolle ja yllättäville kohtaamisille. Silti moni pitää yhä kiinni siitä yhdestä kiinnostuksen kohteestaan. Nämä kaksi todellisuutta elävät rinnakkain samaan aikaan. Todellisuus on muutenkin vallitsevasti sekä-että, ei joko-tai.

Dialogisempi asiantuntijuus vaatii perusteluita ja avoimuutta kritiikille. Perinteinen asiantuntijuus ei juuri kritiikkiä sulata. Monet vanhan liiton asiantuntijat näyttävät osallistuvan tällaisiin keskusteluihin vain, jos joku muukin tai kaikki muut keskustelijat ovat samalla tasolla kun hän kokee olevansa.

Jo Sokrates harrasti keskusteluiden fasilitointia kysymällä, sama lähestysmiskulma näkyy usein sosiaalisten medioiden kevyesti fasilitoiduissa keskusteluissa. Sosiaaliset mediat edistävät rajapinnoilla seikkailua ja rajojen uudelleen vetämistä: SOME muuttaa asiantuntijuutta monella tavalla. Toisaalta sosiaalisiin medioihin liittyy monen tyyppisiä riskejä ja vaaroja. Otetaan esimerkiksi joukkoistettu työskentely jonkin asian ympärillä: tällainen työ on epäeettistä silloin kun joku saa projektista rahat, mutta osa mukana olevista asiantuntijoista osallistetaan mukaan ilmaiseksi. Kaikenlainen ilmaiseksi teettäminen on kyseenalaista. Ilmaiseksi osallistamisen vitsaus näkyy erityisesti julkisella sektorilla. Toisaalta ammattikorkeakoulujen, korkeakoulujen ja esimerkiksi ministeriöiden väen tehtäviin kuuluu toimia erilaisissa yleistä hyvää edistävissä hankkeissa. Eikä kaikki ei ole mitattavissa rahassa. Facebook esimerkiksi tarjoaa parhaimmillaan loistavia ja yllättäviä keskusteluita. Sosiaaliset mediat voivat olla hienoja oppimisen ja tiedonvälityksen areenoita.

Elämä hetken ehdoilla on koukuttavaa. Olennaista on tarttua heti ajankohtaiseen aiheeseen. Siksi sosiaalisissa medioissa ollaan kärryillä mistä tahansa uutisesta nopeammin kuin perinteisissä medioissa.

Samalla perinteisetkin mediat muuttuvat. Viime aikoina on saanut lukea yhä enemmän näkemyksellisiä ja sivistyneitä kirjoituksia entisistä valtamedioista. Vaihtoehtoista näkemystä teemaan tarjosi esimerkiksi Tommi Uschanov tässä taannoin Hesarissa otsikolla: Työttömät, yhteiskunnan selkäranka. Yhtä usein epätoivoinen näkemyksen ja erottuvuuden etsintä johtaa pintapuoliseen kikkailuun ja tekosyvällisyyteen. Huomiotaloutta leimaa juuri nyt väkisin väännetyt näkemykset, pakotettu hauskuus/ironia/sarkasmi, kulutettu vaihtoehtoisuus, näennäisrankat henkilökohtaiset paljastukset, tieteen viihde-ja väärinkäyttö, ideologisesti väritetty paatos (joka on naamioitu objektiiviseksi asioiden tarkasteluksi), jne. Kävin aiheesta keskustelua seinälläni facebookissa. Siellä eräs valistunut tarkkailija sanoi: “Olisiko taustalla ajatus näyttää että me kyllä osataan tää homma. Olkaa te pulisijat siellä netissä vaan keskenänne ja twiittailkaa mitä twiittailette niin me hoidetaan tää ammattilaisten viestintä niin että mediamylly jauhaa ja painokoneet pyörii.”

Jatkan ainakin toistaiseksi heittäytymistä ja ihmiskoetta, jossa käytän facebookia aktiivisesti päiväkirjana, tietovarantona, jakamisen välineenä, yllättävänä kohtaamispaikkana, monialaisena keskusteluareenana ja jatkuvan oppimisen lähteenä.

Me emme tiedä tarkkaan, miten internet ja sosiaaliset mediat muuttuvat ja samalla muuttavat meidät. Jakaminen on jo nyt muuttunut työksi ja kulttuuriksi. Millaisia sosiaalisia medioita käytämme tulevaisuudessa? Miten semanttinen web ja esineiden internet (internet of things) vaikuttaa asiantuntijuuteen? Miten vaikkapa puettu älykkyys ja rakennetun ympäristön medioituminen vaikuttavat asiantuntijuuteen? Voivatko robotit osallistua keskusteluun lähitulevaisuudessa? Kysymyksiä riittää.

Jari Koskinen (AlternativeFutures)

Luettavaa:

Semanttinen Web

http://fi.wikipedia.org/wiki/Semanttinen_Web

Internet of Things

http://en.wikipedia.org/wiki/Internet_of_Things

Wearable Technology

http://en.wikipedia.org/wiki/Wearable_technology

Advertisements

2 Comments

  1. Oikealla tyylillä says:

    Minusta FB:n ja Linkedinin ero on siinä, että FB.ssä ei ole syytä myydä suoraan omissa postauksissaan. Yrittäjille on joskus syytä “antaa armoa” (suhtautua kannustavasti), koska panevat usein henkilökohtaisen taloutensa peliin. Linkedin on hyvä verkostautumisväline ja sieltä saa sekä sinne voi jakaa esim. nippelitietoa. Linkedinissä saa myydä. Jotkut työkaverit ovat ystäviä jotkut eivät, siksi raja joskus hämärtyy. Eli viestitkö työkaverillesi tai ystävällesi vai molemmille.Toki lähestymiskulma SOMEssa on syytä pitää oikeana mediasta riippuen.

    • jarikoskinen says:

      Hyvä pointti. Noin varmaan onkin: suora myynti katsotaan kiusalliseksi. Joka tapauksessa fb:stä on kehittynyt kanava myös monipuolisiin työkeskusteluihin. Kiinnostavinta on eri alojen ihmisten kommunikaatio yllättävistä teemoista. Osaaminen rikastuu, kun oman alan ihmisten lisäksi keskusteluun osallistuu porukkaa kaikenlaisilla osaamistaustoilla.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: