Vierasbloggaaja: Ympäristöfyysikko Pentti Kaasinen
Eduskunnan tarkastusvaliokunta totesi syksyllä 2011:
”Huolimatta erilaisista toimenpiteistä ja panostuksesta kosteus- ja homevauriot eivät vaikuta vähentyneen. Päinvastoin tilanteen on arvioitu jopa pahenevan tulevaisuudessa”.
Jos mikään ei muutu, homekouluja tullaan korjaamaan toiminnalla, joka ne on synnyttänytkin.
Minkä pitäisi muuttua? Perussyyt ongelmiin ovat suureksi osaksi valtionhallinnon ja rakennusalan suhteissa. Aluksi pitäisi pohtia ympäristöministeriön asemaa rakennusalalla. Tarkastusvaliokunta kritisoi – suhteellisen suoraan – ympäristöministeriötä. Tuntuu tosi kummalliselta, että äärimmäisen teknistä ja pragmaattista elinkeinoalaa ohjaa, muun muassa määräyksin ja lain valmisteluin, ympäristöministeriö, jolla lähtökohtaisesti ei ole mitään tekemistä käytännön rakentamisen kanssa.
On syntynyt tilanne, jossa rakennusteollisuus ylivertaisella käytännön kokemuksella ja käytännön tiedolla ohjaa – siihen varsinaisesti pyrkimättä – ympäristöministeriötä. ”Ohjattava ohjaa ohjaajaa”, Helsingin Sanomat määritteli asian pääkirjoituksessaan 15.2.2013. Rakennusteollisuus ei itse tilanteen luomisessa ole ollut aktiivinen, se vain on syntynyt. Hankalaksi sen korjaamisen tekee, että ympäristöministeriö itse ei ole tilannetta riittävän hyvin tunnistanut. Se on joutunut turvautumaan näennäiseltä vaikuttavaan toimintaan, samoja asioita tuloksetta käsitteleviin projekteihin ja ohjelmiin.
Rakennusalan ongelmiin on toinenkin perussyy, johon suhteellisen nopeasti voi vaikuttaa. Se on perustutkimuksen vähäisyys rakennusalalla. Julkisesti rahoitettu tutkimus on alalta lähes täysin hävinnyt. Samalla on kadonnut myös tutkimuksen varmistama tieto. Rakentajilla, suunnittelijoilla, viranomaisilla, oikeuslaitoksella, kouluttajilla, tutkijoilla, tuotteiden kehittäjillä, kiinteistöistä vastaavilla ja – pahnan pohjimmaisina – yksityistalouksilla on käytettävissään vain liiketoimintalähtöistä tietoa. Jopa normien tapaiset ohjeet perustuvat pääasiassa kaupalliseen tietoon. Silti niitä pidetään virallisesti ohjaavina. Epäilyksiä on ammattipiireissä niiden luotettavuudesta, mikä puolestaan johtaa jatkuviin ristiriitoihin rakentamisen osapuolien välillä.
Vastuu ministeriöiden tehtävänjaosta ei ole ympäristöministeriön. Vastuu sekä siitä että riippumattoman tutkimuksen ylläpidosta kuuluu valtioneuvostolle ja tietenkin viime kädessä eduskunnalle. Kun nyt eduskunnassa yksimielisesti tunnistetaan ongelmien vakavuus, tilanne olisi suotuisa korjaaville aloitteille. Tällä hetkellä homekoulujen synnyttämä poliittinen – voisi sanoa innokkuus – on kuitenkin johtamassa ”kerralla kuntoon”-tapaiseen ajatteluun. Koska heti ei mikään muutu, se toteutuessaan johtaisi jatkuvaan ”pikkukorjausten” kierteeseen kaikkine seurauksineen. Lisäksi se irrottaisi homekoulut omaksi ongelmakentäkseen, josta saatu kokemus ja oppi syistä ja seurauksista ei helposti siirry muuhun rakennustoimintaan ja kiinteistönhoitoon. Esimerkiksi ilmanvaihtotekniikan osalta saatamme sortua ”yltiötekniikkaan”, joka tekee taloista ”kuin huippuunsa viritettyjä koneita, joissa pienikin virhe aiheuttaa ison vahingon”. Näin määrittelivät asian pääkaupunkiseudun rakennusvalvontavirastojen päälliköt. He ehdottivat – tuskastuneina ehkä tarkastustyönsä hankaluuteen – perustettavaksi rakentamisen ministeriötä tai vastaavaa hallintoa.
Valtionhallinnon muuttaminen kestää vuosia. Toisaalta homekoulujen, päiväkotien ja sairaaloiden kiireellisiä korjauksia on jatkettava ja aloitettava nykyisin keinoin. Mutta työhön pitäisi heti kytkeä tutkimuksellinen elementti. Siten vaurioiden syyt, seuraukset ja korjaaminen tulevat luotettavasti dokumentoiduiksi. Ilman sitä korjaaminen ei hyödytä kehitystä ja haittaa seuraavia korjauksia ja huoltoa. Luotettava dokumentointi on myös tuotteiden jatkokehityksen kulmakivi. Se luo myös pohjaa kovasti peräänkuulutetulle paremmalle ”asenteelle”.
Aalto-yliopisto, VTT ja TTY voisivat perustaa yhdessä rakennusteollisuuden kanssa pilottihankkeen, jossa tarkastettaisiin ja korjattaisiin 2-3 korjausuhan alla olevaa koulua. Helsinki, Espoon ja Vantaa voisivat nimetä kohteet, joiden korjaamisen ne joka tapauksessa aloittavat. Mutta tutkijoiden työ ei ole riippumatonta, jos sen rahoitus ei ole julkinen. Kysymys tässä ongelmien ratkaisemisen välivaiheessa ei ole isoista rahoista suhteessa kansantaloudelliseen hyötyyn.
Työ johtaisi korkeakoulujen yhteiseen julkaisuun, jota hyödyntävät alan tahot, niin tutkijat, kuin liiketoimintakin. Tietäen luotettavan dokumentoinnin valtavan tarpeen voi olla varma, että julkaisu ei jää kuntien hyllyille pölyttymään. Rakennusliikkeiden ja valmistajien käsissä se kuluu varmasti.
Hankkeelle ei saa olla esteenä rakennusteollisuuden vaikuttajan lausahdus ”rakennusala on tieteen parissa kuin norsu posliinikaupassa”. Muutama posliinikuppi saa särkyä näin merkittävän asian vuoksi. Myös tieteenteon on ankkuroiduttava konkretiasta tulevaan kokemukseen eli posliinin tilalla pitää olla tukevampaa tavaraa.
Intellectual Transit Zone 
Onkohan kirjoittaja tietoinen, että Suomi on johtavia maita maailmassa homeongelmien terveysvaikutusten tutkimusten suhteen. Maamme on jopa tuottanut tämän alan professoreja Yhdysvaltoihin.Miksi Suomessa on paljon homeongelmoia, mutta monissa muissa maissa ei, vaikka niissä näkyy jopa seinissä hometta ! Esim. Englannissa myydään aineita homeen poistoon kyöpyhuoneista.
Olko ennen homeongelmaa ? Todennäköisesti oli, mutta muut ongelmat kuten ruuan ja asunnon saanti tärkeämpiä !
Olen koettanut tuoda esille, että perussyyt ovat valtion ja rakennusalan suhteessa. Pinnallisesti tarkastellen syyt ovat rakentamisessa ja kiinteistöjen ylläpidossa, joka sekin on rakennusalaa.
Käsittelemällä sisäilmaongelmia pääasiassa mikrobiologian, kemian ja lääketieteen tutkimuksella – sinänsä laadukkaalla – on syntynyt harha alan tutkimuksellisesta ja kokonaisvaltaisesta luotettavuudesta. Koska se on harha, rakentamisessa ja kiinteistöpidossa pysyvät samat epäluotettavat toimintatavat. Samat toimintatavat tuottavat samat tulokset (tässä tapauksessa seuraukset). Tämä tosiasia koskee niin homekouluja kuin asuintaloja. Eikä vain niitä, vaan kaikkia rakennuksia. Yli puolta Suomen kansallisvarallisuudesta!
Mutta ongelma voi olla myös mahdollisuus. Kiistatta Suomessa on erinomainen sisäilmatietämys. Homekouluja korjatessa sitä voisi hyödyntää teknologisessa että henkisessä ”kouluviennissämme”. Siihen hienosti luotua perustaa pitää nyt vahvistaa oikealla tutkimuksella, jonka tulosten julkaiseminen ei ole sidoksissa liiketoimintaa.”