Home » teknologia ja ihminen » Suomi tarvitsee pikaisesti uuden investointistrategian

Suomi tarvitsee pikaisesti uuden investointistrategian

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomi tarvitsee selkeän, ajantasalla olevan ja kilpailukykyisen investointistrategian.  Asialla on kiire. Uuden strategian tulee tähdätä kustannustehokkuuteen sekä täysin uusien elinkeinoalojen synnyttämiseen ja kehittämiseen. Lisäksi tarvitaan myös ammattilaisten tekemiä uskottavia investointi- ja vertailulaskelmia, joita valtion investointien osalta ei ole liikaa paljon julkisuudessa.

Onko Suomella mahdollisuutta palata investointivetoiseen kasvuun?  1990-luvulla aikaisemmin laiskaksi nähdyn pääoman käyttö tehostui, mikä sinänsä oli positiivinen kehitysprosessi. Mutta investoinnit koneisiin ja laitteisiin ovat 2000-luvulla olleet selvästi alemmalla tasolla kuin useimmissa muissa relevanteissa kilpailijamaissa. Toisaalta Suomessa rakennusinvestoinnit ovat suhteellisen suuria – tosin isojen rakennusinvestointien laadullisesta ja taloudellisesta kestävyydestä käydään vakavaa keskustelua.

Aineettomat investoinnit ovat tulleet merkittäviksi kasvun lähteiksi kaikissa kehittyneissä maissa. Niin myös Suomessa.

Finanssi- ja talouskriisin aikana koko Suomen kansantalouden investointiaste on alentunut samaan tapaan kuin muissa kehittyneissä maissa. Suomen viime vuosien investointikehitykseen liittyy muutamia tärkeitä ja olennaisia erityispiirteitä. Talouskriisin aikana vuosina 2008-2010 teollisuuden kiinteät investoinnit alenivat Suomessa lähes 40 % eli tuntuvasti enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Tämä investointistrategia ei lupaa hyvää Suomen tulevaisuudelle ja talouden kehitykselle.

Olemme jääneet huomattavasti jälkeen yleisestä eurooppalaisesta investointikehityksestä. Tällaisen strategian pohjalta ei ole syytä olettaa, että työllisyys paranisi merkittävästi ja Suomen vienti lähtisi vahvasti vetämään. Silti moni maamme johtava poliitikko luulee ja uskoo näin tapahtuvan. Toiveajattelu onkin korvannut Suomessa rationaalisen talousajattelun.

Suomessa investointiaste eli kiinteiden investointien suhde bruttokansantuotteeseen aleni 1990-luvun alussa kansainvälisesti korkealta tasolta muun Länsi-Euroopan tasolle. Keskeinen syy investointien alenevaan trendiin oli kansantalouden avautuminen ja kansainvälisen kilpailun lisääntyminen. On arvioitu, että 90-luvun aikana Suomi siirtyi investointivetoisesta kasvusta innovaatiovetoiseen kasvuun. On kuitenkin virhearvio olettaa että innovaatiovetoisessa kasvussa ei tarvittaisi investointeja.

Erityisesti teknologia- ja kehitysinvestoinnit ovat olleet Suomessa korkealla tasolla, mutta nyt myös niiden kasvu on pysähtynyt. Johtuen yksipuolisesta investointistrategiasta Suomen tuleva kehitys riippuu pitkälti ICT-sektorin t&k -toiminnan muutoksista, koska ICT-sektorin t&k -menot ovat olleet selvästi yli puolet kaikista Suomen kaikista t&k -menoista. Voidaan väittää, että Nokia-huuma sekoitti Suomen elinkeinoelämän ja teollisuuden monipuolisen kehittämisen. Se pilasi myös riskitietoisen investointistrategian toteutuksen Suomen osalta. Nyt kun Nokia on selvästi heikentynyt, ovat uudet alat kuten peliteollisuus saaneet tilaa kehittyä.

Suomen tulevaisuus riippuu investoinneista vaikka nyt onkin siirrytty innovaatiovetoiseen kehitysvaiheeseen. Voisi olla syytä pohtia, tulisiko t&k -investointeja hajauttaa eri elinkeinoaloille ja pyrkiä tietoisemmin monipuolisempaan elinkeinorakenteeseen. Yleensä ajatellaan niin, että monipuolinen elinkeinorakenne helpottaa kansantaloutta selviytymään paremmin eri suhdannevaiheista.  Nyt Suomessa on panostettu korostetusti ICT-sektoriin. Investointistrategia vaikuttaa kovin yksipuoliselta.

Kuten hyvin tiedetään, riskejä voidaan hallita paremmin jos investointeja voidaan kohdentaa useampiin kohteisiin. Munia ei ehkä kannattaisi sijoittaa samaan koriin – kuten vanha sijoitusneuvo kuuluu. Tätä neuvoa ei ole Suomessa noudatettu erityisen hyvin. Se on eräs syy nykyiseen huolestuttavaan tilanteeseen.

Historian kehityksen pohjalta Suomella on ollut aina jokin isompi veturiklusteri, joka on ollut vetovastuussa kansantalouden kärjessä. Metsäklusteri, metalliklusteri ja viimeksi ITC/Nokia -klusteri ovat seuranneet toinen toistaan veturiklustereina.

Eräs järkevä tapa monipuolistaa suomalaista elinkeinoelämää olisi laajentaa investointeja sellaisille alueille missä voimme rationaalisesti olettaa syntyvän tuottavuus- ja tehokkuushyötyjä. Sellainen elinkeinoelämän alue on erityisesti robotisaatio teollisuudessa sekä hoito- ja palvelutuotannossa. Jos Suomen hallitusta aidosti kiinnostaisi kestävyysvajeen umpeen kurominen, se olisi jo viisi vuotta sitten tehnyt Suomelle määrätietoisen ja tuottavuuslähtöisen robotisaatiostrategian ja investoinnut robotisaation edistämiseen.

Monissa maissa, kuten Etelä-Koreassa, Japanissa, Hollannissa ja USA:ssa on tehty kansallinen robotisaatiostrategia. Etelä-Korean hallitus käynnisti strategian tekemisen kuusi vuotta sitten robotisaation eettisellä pohdinnalla. Voidaan hyvin sanoa, että Suomi on nyt kuusi vuotta Etelä-Koreaa jäljessä. Välimatkan yhteenkurominen on syytä aloittaa välittömästi, aikaa ei ole hukattavana. On tärkeää ymmärtää, että robotti ei enää ole pelkästään ohjelmoitava, yksinkertaisia tehtäviä toimittava, laite. Kyse on älykkäistä konsepteista, teknologisesta kokonaisuudesta, joka selviytyy monimutkaisista, osaamista ja oppimista vaativista tehtävistä.

Hollannin robottistrategiasta käy ilmi kuinka suuresta kehityksestä on kyse.

Hollannin robottistrategiasta käy ilmi kuinka suuresta kehityksestä on kyse.

Investointistrategiassa tulee huomioda myös kasvavat markkinat BRICSA -maissa. Emme kykene kilpailemaan nykyisillä kustannusrakenteilla näiden maiden kanssa ilman merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, kuten julkishallinnon kunta-alan radikaalia uudistamista. On myös kiinnitettävä huomiota maahanmuuttopolitiikkaan ja turhan sääntelyn purkamiseen. Päättäjien on syytä kuunnella yrittäjiä entistä herkemmällä korvalla.

Investointistrategian tulisi olla myös alueellisesti harkittu ja tasapainoinen. Jos kuntien toimintaa tehostetaan, sieltä vapautuvat ihmiset olisi saatava tuottaviin töihin yksityiselle sektorille. Se edellyttää aivan erilaista elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa kuin on viime vuosina nähty. Voidaan jopa väittää, ettei tulevat kuntauudistukset tule onnistumaan ilman uudenlaista public-private -investointistrategiaa. Ei ole nimittäin järkevää saneerata ihmisiä kilvan kortistoon ilman että uusia työllisyysmahdollisuuksia on tarjolla. Sellaisella strategialla ei kansantalouden kestävyysvajetta korjata.

Yksi ryhmä, jota Suomella ei ole varaa menettää on tällä hetkellä ahdingossa olevat yrittäjät. 90-luvun kokonaisen yrittäjäsukupolven kadottaminen ei saa toistua. Samoin kuin julkishallinnosta vapautuvat työntekijät myös taloudellisten vaikeuksien kautta yrityksensä menettävät on tärkeää saada nopeasti uuden yrittämisen ja elinkeinotoiminnan pariin.

Helsingissä 7.7.2013

Cristina Andersson ja Jari Kaivo-oja

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: