Onko Suomessa yhtenäisemmän ja tehokkaamman tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikan tarve?
Kuten tiedämme, tutkimus- ja tuotekehityspanosten tarkoituksena on luoda kilpailukykyistä elinkeinotoimintaa Suomeen tulevaisuudessa. Suomessa tämän alan panostusten suuruus on tällä hetkellä 7 miljardia euroa vuodessa.
Voisimmeko saada enemmän kilpailukykyä ja tuloksia näistä mittavista TTI-panostuksista?
Kuvassa 1 on esitetty Tekesin näkemys Suomen innovaatiojärjestelmästä. Kuva tiivistää mainiolla tavalla työjaon ja strategiset missiot eri innovaatiojärjestelmän toimijoiden osalta. Kuvasta näemme, että Suomessa on siis 9 eri toimijatahoa edistämässä elinkeinoelämän kilpailukykyistä ja innovatiivista tulevaisuutta.
Kuva 1. Suomen innovaatiojärjestelmä (Lähde: Laakso 2013, s. 20, TEKES).
Jos arvioidaan tätä kuvaa 1 yrittäjien näkökulmasta, voi eräs käytännön ongelma monille yrittäjille olla se, että he eivät tiedä tarkalleen, kenen toimijatahonn puoleen heidän tulisi kääntyä halutessaan kehittää uusia ideoita ja toteuttaa omia tuote- ja palveluinnovaatioprosessejaan. Innovaatioiden kaupallistaminen on aina riskipitoista toimintaa. Yksittäisen PK-yrittäjän voi olla vaikea arvata, kenen strategiseen fokukseen (ks. horisontaalinen vaakatason nuoli kuvassa 1) mikin yksittäinen asia tai konkreettinen hankeidea kuuluu.
Esimerkiksi harva yrittäjä osaa ”tuosta vain” helposti määritellä, ovatko he edistämässä inkrementaalisia vai kenties radikaaleja innovaatioita? Nämä käsitteet eivät ole kaikille ihan ”tuttuja juttuja”. Jopa innovaatioalan ammattilaisille voi olla joskus vaikeaa arvioida, johtaako jokin idea joskus kenties radikaaliin innovaatioon vai ei. Seredipisyys ja yllättävät sattumat voivat vaikuttaa siihen, mistä ideasta lopulta tulee radikaali innovaatio. Tämä asia tiedetään hyvin innovaatiotutkimuksen tulosten arvioinnin kautta.
Harva yritäjä osaa arvata, onko heidän hankkeensa yrityskohtaista tuotekehitystä vai kenties kuuluuko se johonkin yhteisohjelman piirissä tehtävään kokonaisuuteen? Valitettavan usein yksittäinen PK-yrittäjä kuuleekin vastauksen: tämä asia ei kuulu meidän organisaatiomme strategiseen fokukseen! Tällaisen vastauksen saaminen voi olla erittäin turhauttavaa yksittäisille yrittäjille. Mielestäni jokaisen innovaaatioalan toimijan (ks. kuva 1) tulisi kyetä vastaamaan selkeästi yksittäiselle yrittäjälle tai keksijälle, kenen strategiseen fokukseen mikin innovaatioasia liittyy.
Sinänsä tämä kuva 1 on erinomainen ”tiekartta” yrittäjille ja muillekin yhteiskunnan sidosryhmille. Tässä mielessä Tekes on tehnyt hyvän palveluksen ja työn piirtäessään selkeän kuvan Suomen innovaatiojärjestelmästä. Soisikin, että tämä kuva leviäisi laajemminkin tiedoksi yrittäjille. Tämä kuva helpottaa kaikkien elinkeinoelämän ja TTI -toimijoiden keskinäistä yhteistyötä.
Olisi siis hyvä yhtenäistää Suomen TTI-politiikkaa. Tärkeää olisi selkeästi sopia, mitä kukin edistää euroillaan omalla ”tontillaan”. Viestintä ja tiedottaminen ovat tärkeitä asioita, joita ei saa laiminlyödä innovaatiojohtamisen yhteydessä. Yrittäjille on tärkeää kertoa ja neuvoa, miten he voivat tehokkaasti edetä ideoidensa kanssa. Myös eri toimijoiden on hyvä tiedostaa oma selkeä vastuualueensa ja ohjata tarvittaessa asiakas oikeaan osoitteeseen. Tiedämme, että ns. ”Fast Company” – ajattelu on yhä keskeisemmässä asemassa globaalissa kilpailussa. Arvuuttelu siitä, kenen strategiseen fokukseen mikin hankeidea liittyy, ei ole omiaan edistämään maamme kilpailukykyistä tulevaisuutta.
Suomen innovaatiojärjestelmä on perusteiltaan hyvä, mutta sitä voidaan vielä parantaa. Osaamispullonkauloja on syytä tunnistaa ja eliminoida ne. Paremmalla yhteistyöllä ne voidaan ainakin osaksi eliminoida. Suomessa ei ole varaa hukata yhtään hyvää liikeideaa tai innovaatiota.
Seitsemästä miljardista panostetusta eurosta tulee saada irti tulevaisuudessa enemmän vaurautta, liikevaihtoa ja työpaikkoja. Tätä mieltä oli myös komissaari Olli Rehn, joka ihmetteli, että Suomi oli vasta 15. sijalla EU-27 –innovaatiovertailussa, kun eri maiden kykyä tuottaa tehokkaasti innovaatioita arvioitiin. Näin on – huolimatta mittavista kansallista innovaatiopanostuksista.
Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, Dosentti (Turun kauppakorkeakoulun yliopisto)
Lisätietoa:
Laakso, Sami (2013) Huomisen hyvinvointia rakentamassa. Visio 2:2013, s. 20-22.
Robotisoitunut tulevaisuus. Nyt.
Sosiaalista mediaa seuratessa saa havaita, että yhä useampi on oivaltanut suuren muutoksen olevan käynnissä. Ja moni on ilmaissut huolensa Suomen tilanteesta – kriisistä kirjoittaa myös Paavo Rautio Hesarin pääkirjoituksessa. Käynnissä on luova tuho, jossa vanha saa tehdä tilaa uudelle ja joka johtaa kaiken robotisoitumiseen.
On haastavaa ymmärtää mistä robotisaatiossa on kyse. Monilla on mielessä SciFi kirjallisuuden visiot, toiset taas näkevät vain teollisuusrobottien toistoon väsymättömät käsivarret. Toiset taas ovat sitä mieltä, että robotit eivät ole se merkittävä juttu, vaan digitalisaatio, it ja ict ovat tarinan pääotsikot.
Mutta ei. Maailma on muuttumassa. Robotisaatio ei ole enää pelkkä tulevaisuuden visio tai SciFi kirjallisuuden utopia. Kehitys on käynnissä tässä ja nyt. Siitä kertovat päivittäin esiin tulevat uudet innovaatiot, joista osa on jo toisella kierroksella 2.0 vaiheessa. Siitä kertovat valtioiden robottistrategiat ja suuret investoinnit robotisaatioon. Esimerkiksi kaakkois Kiinan robottialue on esimerkki tällaisesta jätti-investoinnista.
Mikä on uutta verrattuna entiseen?
Karkeasti sanottuna: ennen robotti teki ihmisen sille määräämiä ja ohjelmoimia hommia – nykyisin robotti on silta materiaalisen ja digitaalisen maailman välillä.
Ajatellaan vaikkapa tyhjää jääkaappia. Ennen internettiä ihminen luki tarjoukset lehdestä, meni kauppaan ja osti kylmään kaappiinsa täytettä. Internet aikakaudella tiedon hankinta ja tilaukset sujuvat netistä, vaikkapa kännykän kautta ja kaupan toimituspalvelu voi tuoda tavarat kotiin. Toimija on ihminen.
Robotisaation aikakaudella ihmisen rinnalle toimijaksi nousee robotti. Robotti toteaa jääkaapin tilan. Se tunnistaa ihmisen terveydentilan ja muistaa hänen mieltymyksensä. Se on jatkuvasti tietoinen ruokailun uusista terveysvaikutus- ja muista trendeistä. Se tietää, mistä saa tuoreinta, edullisinta ja parasta. Robotti hoitaa sopivan määrän juuri oikeita tuotteita jääkaappiin, se valmistaa ruuat ja jos olet sairas, se syöttää sinut. Lopuksi se siivoaa ja pesee astiat.
Robotti käyttää hyväkseen big dataa mitä sinä et milloinkaan pystyisi hyödyntämään. Sinä pystyt katsomaan ruokareseptit parista kolmesta reseptipaikasta, robotti käy sekunnissa läpi kaikki digitalisoidut reseptit ja tekee niistä oman kombinaation – juuri sinulle sopivimman. Tai sitten se rakentaa täysin uuden sinun hyvinvointiasi rakentavan reseptin, jossa on terveyttä, umamia ja estetiikkaa.
Robotisaation aikakaudella kauppa on muuttunut sensoriteknologiaa hyödyntäväksi ambient intelligence ympäristöksi, jolloin robotin on helppo täyttää kärrynsä. Näitäkin innovaatioita on jo olemassa. Jossain vaiheessa robottijakeluauto tuo ostokset suoraan kotiin.
Kaikki mikä voidaan robotisoida robotisoidaan.
Merkit maailmalla ovat selvät. Robottien määrä, laatu ja käyttökohteiden moninaisuus ovat huimassa kasvussa. Robotti korvaa ihmisen jopa korkeaa osaamista vaativissa ja monimutkaisissa töissä, puhumattakaan siitä, että robotti suoriutuu tehtävistä, joihin ihminen ei kykene – esimerkiksi vaaralliset pelastus ja puhdistustehtävät. Robotti tekee myös tietokoneesta historiaa – mullistus on suurempi kuin osaamme täällä pohjan perukoilla käsittää.
Siksi on syytä alkaa valmistautua – aikaa ei ole hukattavaksi. Tässä kaavio Hollannin robottistrategiasta, se osoittaa miten valtava kasvu on käynnissä.
Hollannin robottistrategiasta käy ilmi kuinka suuresta kehityksestä on kyse.
Kyseessä on myös liiketoimintamahdollisuus, johon pitää tarttua – teollisuus ei ole enää halvimman työvoiman perässä, se menee sinne, missä on parhaat robotit.
Suomessa on tilaa ja päivityskelpoista osaamista, jotta voisimme nopeassa tahdissa päästä muiden maiden kantaan robotisaatiokehityksessä. On vain uskallettava ottaa rohkeita harppauksia ja investoitava, että nämä teknologiat todella saadaan käyttöön ja muutettua yritystoiminnaksi, tuotteiksi, tuottavuudeksi ja kannattavaksi vienniksi. Sillä ne ovat ainoat lääkkeet heikossa hapessa köhivälle kilpailukyvyllemme.
Aineistoa:
Minkälainen on robotisoitunut tulevaisuus? Siihen voidaan vaikuttaa monella tavalla. Allekirjoittaneen ja dos. Jari Kaivo-ojan kirja BohoBusiness kertoo vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista rakentaa inhimillinen tulevaisuus robotisoituvassa maailmassa.
Illah Nourbakshsh Robot Futures
Robotit ovat silta materiaalisen ja fyysinen maailman välillä
Hollannin robottistrategia PDF
USA:n robottistrategia PDF
Robotiikka ei ole enää Science Fiction vaan Science Fact http://indiafuturesociety.org/maintaining-physical-continuity-while-achieving-digital-immortality/
Suomi tarvitsee pikaisesti uuden investointistrategian
Suomi tarvitsee selkeän, ajantasalla olevan ja kilpailukykyisen investointistrategian. Asialla on kiire. Uuden strategian tulee tähdätä kustannustehokkuuteen sekä täysin uusien elinkeinoalojen synnyttämiseen ja kehittämiseen. Lisäksi tarvitaan myös ammattilaisten tekemiä uskottavia investointi- ja vertailulaskelmia, joita valtion investointien osalta ei ole liikaa paljon julkisuudessa.
Onko Suomella mahdollisuutta palata investointivetoiseen kasvuun? 1990-luvulla aikaisemmin laiskaksi nähdyn pääoman käyttö tehostui, mikä sinänsä oli positiivinen kehitysprosessi. Mutta investoinnit koneisiin ja laitteisiin ovat 2000-luvulla olleet selvästi alemmalla tasolla kuin useimmissa muissa relevanteissa kilpailijamaissa. Toisaalta Suomessa rakennusinvestoinnit ovat suhteellisen suuria – tosin isojen rakennusinvestointien laadullisesta ja taloudellisesta kestävyydestä käydään vakavaa keskustelua.
Aineettomat investoinnit ovat tulleet merkittäviksi kasvun lähteiksi kaikissa kehittyneissä maissa. Niin myös Suomessa.
Finanssi- ja talouskriisin aikana koko Suomen kansantalouden investointiaste on alentunut samaan tapaan kuin muissa kehittyneissä maissa. Suomen viime vuosien investointikehitykseen liittyy muutamia tärkeitä ja olennaisia erityispiirteitä. Talouskriisin aikana vuosina 2008-2010 teollisuuden kiinteät investoinnit alenivat Suomessa lähes 40 % eli tuntuvasti enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Tämä investointistrategia ei lupaa hyvää Suomen tulevaisuudelle ja talouden kehitykselle.
Olemme jääneet huomattavasti jälkeen yleisestä eurooppalaisesta investointikehityksestä. Tällaisen strategian pohjalta ei ole syytä olettaa, että työllisyys paranisi merkittävästi ja Suomen vienti lähtisi vahvasti vetämään. Silti moni maamme johtava poliitikko luulee ja uskoo näin tapahtuvan. Toiveajattelu onkin korvannut Suomessa rationaalisen talousajattelun.
Suomessa investointiaste eli kiinteiden investointien suhde bruttokansantuotteeseen aleni 1990-luvun alussa kansainvälisesti korkealta tasolta muun Länsi-Euroopan tasolle. Keskeinen syy investointien alenevaan trendiin oli kansantalouden avautuminen ja kansainvälisen kilpailun lisääntyminen. On arvioitu, että 90-luvun aikana Suomi siirtyi investointivetoisesta kasvusta innovaatiovetoiseen kasvuun. On kuitenkin virhearvio olettaa että innovaatiovetoisessa kasvussa ei tarvittaisi investointeja.
Erityisesti teknologia- ja kehitysinvestoinnit ovat olleet Suomessa korkealla tasolla, mutta nyt myös niiden kasvu on pysähtynyt. Johtuen yksipuolisesta investointistrategiasta Suomen tuleva kehitys riippuu pitkälti ICT-sektorin t&k -toiminnan muutoksista, koska ICT-sektorin t&k -menot ovat olleet selvästi yli puolet kaikista Suomen kaikista t&k -menoista. Voidaan väittää, että Nokia-huuma sekoitti Suomen elinkeinoelämän ja teollisuuden monipuolisen kehittämisen. Se pilasi myös riskitietoisen investointistrategian toteutuksen Suomen osalta. Nyt kun Nokia on selvästi heikentynyt, ovat uudet alat kuten peliteollisuus saaneet tilaa kehittyä.
Suomen tulevaisuus riippuu investoinneista vaikka nyt onkin siirrytty innovaatiovetoiseen kehitysvaiheeseen. Voisi olla syytä pohtia, tulisiko t&k -investointeja hajauttaa eri elinkeinoaloille ja pyrkiä tietoisemmin monipuolisempaan elinkeinorakenteeseen. Yleensä ajatellaan niin, että monipuolinen elinkeinorakenne helpottaa kansantaloutta selviytymään paremmin eri suhdannevaiheista. Nyt Suomessa on panostettu korostetusti ICT-sektoriin. Investointistrategia vaikuttaa kovin yksipuoliselta.
Kuten hyvin tiedetään, riskejä voidaan hallita paremmin jos investointeja voidaan kohdentaa useampiin kohteisiin. Munia ei ehkä kannattaisi sijoittaa samaan koriin – kuten vanha sijoitusneuvo kuuluu. Tätä neuvoa ei ole Suomessa noudatettu erityisen hyvin. Se on eräs syy nykyiseen huolestuttavaan tilanteeseen.
Historian kehityksen pohjalta Suomella on ollut aina jokin isompi veturiklusteri, joka on ollut vetovastuussa kansantalouden kärjessä. Metsäklusteri, metalliklusteri ja viimeksi ITC/Nokia -klusteri ovat seuranneet toinen toistaan veturiklustereina.
Eräs järkevä tapa monipuolistaa suomalaista elinkeinoelämää olisi laajentaa investointeja sellaisille alueille missä voimme rationaalisesti olettaa syntyvän tuottavuus- ja tehokkuushyötyjä. Sellainen elinkeinoelämän alue on erityisesti robotisaatio teollisuudessa sekä hoito- ja palvelutuotannossa. Jos Suomen hallitusta aidosti kiinnostaisi kestävyysvajeen umpeen kurominen, se olisi jo viisi vuotta sitten tehnyt Suomelle määrätietoisen ja tuottavuuslähtöisen robotisaatiostrategian ja investoinnut robotisaation edistämiseen.
Monissa maissa, kuten Etelä-Koreassa, Japanissa, Hollannissa ja USA:ssa on tehty kansallinen robotisaatiostrategia. Etelä-Korean hallitus käynnisti strategian tekemisen kuusi vuotta sitten robotisaation eettisellä pohdinnalla. Voidaan hyvin sanoa, että Suomi on nyt kuusi vuotta Etelä-Koreaa jäljessä. Välimatkan yhteenkurominen on syytä aloittaa välittömästi, aikaa ei ole hukattavana. On tärkeää ymmärtää, että robotti ei enää ole pelkästään ohjelmoitava, yksinkertaisia tehtäviä toimittava, laite. Kyse on älykkäistä konsepteista, teknologisesta kokonaisuudesta, joka selviytyy monimutkaisista, osaamista ja oppimista vaativista tehtävistä.
Hollannin robottistrategiasta käy ilmi kuinka suuresta kehityksestä on kyse.
Investointistrategiassa tulee huomioda myös kasvavat markkinat BRICSA -maissa. Emme kykene kilpailemaan nykyisillä kustannusrakenteilla näiden maiden kanssa ilman merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, kuten julkishallinnon kunta-alan radikaalia uudistamista. On myös kiinnitettävä huomiota maahanmuuttopolitiikkaan ja turhan sääntelyn purkamiseen. Päättäjien on syytä kuunnella yrittäjiä entistä herkemmällä korvalla.
Investointistrategian tulisi olla myös alueellisesti harkittu ja tasapainoinen. Jos kuntien toimintaa tehostetaan, sieltä vapautuvat ihmiset olisi saatava tuottaviin töihin yksityiselle sektorille. Se edellyttää aivan erilaista elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa kuin on viime vuosina nähty. Voidaan jopa väittää, ettei tulevat kuntauudistukset tule onnistumaan ilman uudenlaista public-private -investointistrategiaa. Ei ole nimittäin järkevää saneerata ihmisiä kilvan kortistoon ilman että uusia työllisyysmahdollisuuksia on tarjolla. Sellaisella strategialla ei kansantalouden kestävyysvajetta korjata.
Yksi ryhmä, jota Suomella ei ole varaa menettää on tällä hetkellä ahdingossa olevat yrittäjät. 90-luvun kokonaisen yrittäjäsukupolven kadottaminen ei saa toistua. Samoin kuin julkishallinnosta vapautuvat työntekijät myös taloudellisten vaikeuksien kautta yrityksensä menettävät on tärkeää saada nopeasti uuden yrittämisen ja elinkeinotoiminnan pariin.
Helsingissä 7.7.2013
Cristina Andersson ja Jari Kaivo-oja
Intellectual Transit Zone 