Maailman kasvunäkymät 2013-2014: Toiveet, realiteetit ja riskit
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on julkaissut huhtikuussa 2013 uuden katsauksensa maailmantaloudesta. Raportin teemaotsikkona on: ”Toiveet, realiteetit ja riskit”. On mielenkiintoista tutustua raportin sisältöön ja peilailla sitä Suomessa käytävään talouskeskusteluun.’
Tällä hetkellä maailmantaloudessa pärjäävät kohtuullisen hyvin BRICSA -maat ja kehittyvät taloudet. Kehittyvien talouksien talouskasvu on tällä hetkellä 5,3 %:n luokkaa. Pidemmän aikavälin perusskenaarioissa arvioidaan BRICSA -maiden kasvuksi 6-7 prosenttia. Vuonna 2014 näiden maiden kasvuksi arvioidaan 5,7 %. %. Japanin talouskasvu on positiivista, mutta yltää vain 1,6 %:n tasolle vuonna 2013. Myös monissa kehittyvissä talouksissa kasvu ei ole saavuttanut ennen talouslamaa ollutta tasoa.
Tällaisista BRICSA -maiden kasvuluvuista voidaan Euroopassa ja Suomessa vain haaveilla. Kuluvana vuonna edes Saksa ei pääse 1 %:n kasvuun. IMF:n ennuste vuonna 2013 Saksalle on 1,9 %. Euroopassa Ranskan talouskasvu tullee olemaan vuonna 2013 negatiivinen. Pidemmällä aikavälillä euroalueen kasvu asettunee 1,5-2 %:n tasolle. Euroopan reuna-alueilla kasvu on heikompaa. Suomen talouskasvun IMF arvioi vuonna 2013 olevan 0,5 % ja vuonna 2013 1,2 %. Ruotsin talouskasvuksi IMF arvioi vuonna 2013 1 % ja vuonna 2014 2,2 %. Ruotsin talouskasvu on huomattavasti vankemmalla pohjalla kuin Suomen. Ruotsissa talouslamasta on selvitty huomattavasti paremmin kuin Suomessa. Lamavuonna 2012 Suomen talouskasvu oli -0,2 %, kun Ruotsissa talouskasvu oli positiivista: 1,2 %.
Koko maailman talouskasvu vuonna 2013 asettuu 3 ¼ %:n tasolle. Ensi vuonna 2014 talouskasvuksi IMF arvioi 4 %. Positiivinen uutinen on se, että maailman finanssimarkkinoiden vakaus on parantunut Global Financial Stability –raportin (GFSR) mukaan. Tämä kehitystendenssi antaa vakaampaa pohjaa tulevalle kasvulle. Yhdysvalloissa arvioidaan päästävän vuonna 2013 jopa 2%:n talouskasvuun. IMF:n ennuste Yhdysvalloille on 1,9%.
Yhdysvalloissa kotimarkkinoiden kysyntä on jo hyvää, toisin kuin Euroopassa, jossa kotimarkkinoiden kysyntä on heikkoa tai jopa heikkenevää. Riskitekijöinä maailmantalouden elpymiselle ovat mm. energian hinta ja mahdolliset laajentuvat poliittiset konfliktit. Tästä syystä johtuen emme voi olla täysin varmoja, että Eurooppa irtautuu lamasta vuonna 2014. Myöskään Yhdysvaltojen ja Japanin finanssitaloudelliset ongelmat eivät ole täysin ratkaistuja. Ongelmia voi ilmaantua ilman poliittisten päättäjien jatkuvaa seurantaa ja valppautta.
Euroopan Unionin eräs keskeinen tausta-ajatus on ollut se, että Euroopan keskusvallat auttavat perifeerisiä maita talouskasvuun. Nyt tämä ajatus ei toimi. Italiassa ja Espanjassa on tehty isoja saneerauksia ja rationalisointeja.
Sisäinen deflaatio on tosiasia monissa euroalueen maissa. Tämä parantaa asteittain Euroopan kilpailukykyä, mutta prosessi on kivulias ja varsin hidas. Euroopan ulkopuolinen vienti ei ole vielä tarpeeksi voimakasta. Euroopan talouskasvuksi IMF arvioi vuonna 2013 0,3 % ja vuonna 2014 vain 1,5%. Ns. euroalueella talouskasvu on tänä vuonna negatiivinen, -0,3.
Kirjallisuutta:
EK: Talouskasvun viivelähtöä odotetaan yhä. EK 16.5.2013. http://www.ek.fi/ek/fi/suhdanteet_ym/talouskasvun_viivelahtoa_yha_odotetaan-10866
International Monetary Fund (2013) World Economic Outlook. Hopes, Realities and Risk. Washington, D.C.
Verkkosivut: http://www.imf.org/external/pubs/ft/weo/2013/01/pdf/text.pdf
McKinsey&Company (2007) Suomen talous: Saavutukset, haasteet ja prioriteetit. Verkkosivut: http://www.mckinsey.com/locations/Helsinki/our_work/~/media/Reports/Helsinki/Suomen%20talous%20%20%20Saavutukset%20%20haasteet%20ja%20prioriteetit.ashx
Rikkaat rikastuvat – Sixten Korkman: “Täytyy vain kestää”, Demari 1.3.2013. Verkkosivut: http://www.demari.fi/politiikka/uutiset/5499-rikkaat-rikastuvat-sixten-korkman-qtaytyy-vain-kestaaq
Huomioita Euroopan Unionin inflaatiokehityksestä
Tässä blogiviestissä tarkastelen Euroopan Unionin viimeaikaista inflaatiokehitystä. Euroopassa inflaatiokehitys on ollut maltillista pitkällä aikaviiveellä. Inflaatioaste on ollut pitkällä aikaviiveellä 2002-2013 n. 2 %:n luokkaa. Euroopassa talouskriisin käynnistyttyä 2007-2008, inflaatioaste nousi tämän 2 %:n tason yläpuolelle, mutta laski aika nopeasti korkealta tasolta vuonna 2009 (Kuva 1 lisätiedoissa). Euroopassa inflaatiopaineita ovat eniten luoneet energian ja ruuan hintakehitys (Kuvat 2 ja 3 lisätiedoissa). On syytä pitää mielessä, että inflaatiokehityksessä on eroja EU-jäsenmaiden välillä.
Keskustelua inflaatiosta on alettu taas käymään aktiivisemmin, kun Prof. Paul Krugman esitti New York Timesissä 3.5.2013 ajatuksensa ”liian alhaisesta inflaatiosta” Yhdysvalloissa (ks. http://www.nytimes.com/2013/05/03/opinion/krugman-not-enough-inflation.html?_r=0). Millaiselta Euroopan inflaatiokehitys vaikuttaa? Voidaanko Euroopassakin puhua samasta ”liian alhaisen inflaation” ilmiöstä, minkä Paul Krugman otti esiin Yhdysvaltojen kehityksen yhteydessä?
Inflaatio on eräs talouden keskeinen ilmiö, jota ekonomistit ovat oppineet seuraamaan vuosikymmenten aikana. Yleensä ekonomistit pitävät inflaatiota haitallisena ilmiönä. Inflaatiokehitystä voidaan pyrkiä hallitsemaan raha- ja finanssipolitiikalla. Ekonomistien keskustelulla on tyypillistä, että koskaan inflaatioaste kansantaloudessa ei ole toivotun mukainen. Aina inflaatioaste on joko liian korkea tai liian matala.
Inflaatio tarkoittaa taloustieteessä rahan ostovoiman heikkenemistä sekä siitä aiheutuvaa hintojen nousua. Euroopan tilastokeskus ja valtiot mittaavat virallista inflaatiota erilaisilla hintaindekseillä. Virallinen inflaatiokehitys vaikuttaa muun muassa erilaisiin indeksikorotuksiin, esimerkiksi eläkkeidensuuruuteen, asuntojen vuokriin ja yleiseen hinnan asetantaan kansantaloudessa. Sellaista kansantalouden tilannetta, jossa yhdistyvät korkea inflaatio ja lama kutsutaan stagflaatioksi. Inflaation vastakohta on deflaatio eli hintatason lasku. Mm. Japanin talous on kärsinyt deflaatiosta pitkään, yli 15 vuotta (http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2013/01/18/keskuspankki-haluaa-irti-deflaatiosta-mutta-haluaako-kansa/20131011/12). Tilanne saattaa olla nyt muuttumassa Japanissa, kun Japanin keskuspankki pyrkii vauhdittamaan inflaatiota.
Taantumaan vajonneen euroalueen inflaatio eli kuluttajahintojen vuosinousu painui vuoden 2013 huhtikuussa 1,2 prosenttiin eli alimmilleen kolmeen vuoteen, EU:n tilastovirasto Eurostat ilmoitti äskettäin ennakkoarvionaan. Maaliskuussa 2013 inflaatio Euroopassa oli 1,7 prosenttia. Inflaatiota painoi alaspäin etenkin energian halpeneminen. Energia oli euroalueella huhtikuussa 0,4 prosenttia halvempaa kuin vuosi sitten. Maaliskuussa nousua oli vielä 1,7 prosenttia. Tästä näkökulmasta inflaatiovauhti on Euroopassa todella alhaisella tasolla.
Alhainen inflaatiotaso aiheutti paineita alentaa EKP:n ohjauskorkoa ja niin EKP alensikin 2.5.2013 ohjauskorkoa 0,75 prosentista 0,50 prosenttiin (http://yle.fi/uutiset/ekpn_ohjauskorko_ennatysalas_05_prosenttia/6616186). EKP:n ohjauskorko vaikuttaa markkinakorkoihin, kuten esimerkiksi asuntolainojen viitekorkona käytettyyn euriboriin. Monet ekonomistit arvioivat, että ohjauskorot pysyvät hyvin pitkään alhaisella tasolla, aina vuosiin 2015 tai 2016 asti, jopa pidempäänkin aina vuoteen 2018 asti (http://yle.fi/uutiset/asiantuntija_ekpn_ohjauskorko_laskee_tanaan_ennatysalas/6615209 & http://yle.fi/uutiset/handelsbanken_ekp_nostaa_korkoa_vasta_vuonna_2018/6615511). Tästä näkökulmasta asuntolainojen korkojen pitäisi laskea euroalueella.
Viime aikaisessa euroaluetta koskevassa talouskeskustelussa on esitetty, että Euroopan talouskehitykselle ei olisi haitaksi, vaikka euro heikkenisi valuuttana. Tulisiko Euroopan keskuspankin alkaa edistämään inflaatiota? Nyt Euroalueen työttömyysaste on tuoreimpien lukujen mukaan 12,1 prosenttia ja monissa maissa nuorisotyöttömyys on räjähtänyt hallitsemattomalle tasolle. Euroopan talouskasvun näkymät eivät ole kovin lupaavat vuosille 2013-2014.
Yleensä inflaation, eli hintojen nousun, toivotaan lisäävän lainaamista. Yleensä ihmisten ja yritysten kannattaa lainata, ennen kuin hinnat taas nousevat. Deflaatiokehitys taas kannustaa odottamaan, kun hinnat kuitenkin pian taas laskevat. Yleensä odottaminen ja investointien tekemättä jättäminen eivät tue talouskasvua.
Kaikki ekonomistit eivät suhtaudu koronlaskuun pelastavana muutoksena. Osa ekonomisteista on arvioinut, ettei koronlaskulla ole juuri mitään vaikutuksia euroalueen tilanteeseen. Olisiko inflaation annettava sittenkin laukata vapaammin?
On hyvä muistaa, että ostovoiman heikkeneminen ja hintojen nousu eivät ole inflaation syitä, vaan inflaation seurauksia. Kansalaisille inflaatio merkitsee siis kohoavia hintoja. Inflaation myötä rahan ostovoima alenee. Se tarkoittaa sitä, että samalla rahamäärällä ei saa enää ostettua yhtä paljon hyödykkeitä kuin aikaisemmin, ja rahamääräiset säästöt menettävät arvoaan. Jollei palkkoja koroteta, reaalitulo alenee inflaation myötä. Inflaation positiivinen piirre on, että inflaatiokehityksen myötä reaaliomaisuuden eli kiinteistöjen nimellinen arvo kasvaa.
Yleinen keskustelu inflaatiosta Euroopassa on varsin kaksijakoista. Jotkut ekonomistit haluavat vaalia kaikin keinoin hintavakautta ja euron vahvaa arvoa voimakkaasti. Toiset ekonomistit taas näkevät inflaatioasteen olevan liian alhaisella tasolla, jotta investoinnit ja taloudellinen kasvu pääsisivät vauhtiin euroalueella. Heidän mielestään Prof. Paul Krugman voi olla hyvinkin oikeassa Yhdysvaltojen kehityksen osalta, mutta myös Euroopan Unionin talouskehityksen osalta.
Lisätietoja:
Kuva 1. Inflaationkehitys Euroopassa vuosina 2002-2013 (linkki yläpuolella)
http://epp.eurostat.ec.europa.eu/statistics_explained/index.php?title=File:Euro_area_annual_inflation_and_its_main_components_(%25),_September_2010_-_April_2013-e.png&filetimestamp=20130430090725
Kuva 2. Inflaatiokehitys Euroopassa syyskuusta 2010 huhtikuuhun 2013 (linkki yläpuolella)
http://epp.eurostat.ec.europa.eu/statistics_explained/index.php?title=File:Euro_area_annual_inflation_and_its_main_components_(%25),_2013,_April_2012_and_November_-_April_2013-e.png&filetimestamp=20130430090633
Taulukko 3. Inflaatiokehitys Euroopassa huhtikuusta 2010 maaliskuuhun 2013 (linkki yläpuolella)
Lausunto valtiovarainlautakunnalle robotisaation vaikutuksista
Allekirjoittanut esitteli robotisaation vaikutuksia Eduskunnan Valtionvarainlautakunnan työ- ja elinkeinojaostolle 8.5.2013
Robotisaatio ja sen vaikutukset yhteiskunnassa
Taustaa
Robotisaatio on ilmiö, joka ei käsitä pelkästään yksittäisiä automaattisia laitteita, vaan yhä enenevässä määrin älykkäitä ja oppivia järjestelmiä, jotka kykenevät mitä moninaisempien tehtävien suorittamiseen.
Alan suurin kasvu on lähivuosina palveluroboteissa, mutta päivittäin voimme lukea uusista innovaatioista mm. lääke-, hoiva-, puolustus-, opetus- ja robottien osalta. On merkille pantavaa, että arvostetussa Thomas Edison innovaatiokilpailussa 17 palkintoa myönnettiin robotti-innovaatioille.Tämä on vahva signaali robotisaation voimakkaasta etenemisestä.
Erilaiset laitteet robotisoituvat vähitellen. Esimerkiksi autot ja 3D printterit robotisoituvat vaihe vaiheelta. Toisin sanoen niiden kyvykkyys toimia automaattisesti lisääntyy. Jatkossa robotit ja robotisoituvat laitteet ja järjestelmät keräävät autonomisesti tietoa aistiensa eli sensoreiden kautta ja ne ovat myös yhteydessä toisiinsa omassa verkostossaan. Robottien ”internet” Rapuyuta on osa EU:n rahoittamaa RoboEarth hanketta.
Suurin vallankumous on sensoriteknologiaa voimakkaasti hyödyntävä Ambient Intelligence joka muuttaa robotisaation paradigmaa siten, että robotit tekevät johtopäätöksiä ja aloitteita big datasta koostamansa tiedon pohjalta. Tähän saakka aloite teknologian toiminnalle on ollut ihmisellä. Ambient Intelligence sisältyy mm. Philips yhtiön päästrategiaan.
Robotisaation vaikutukset yhteiskuntaan
Robotisaation vaikutukset tulevat ulottumaan kaikkiin yhteiskuntiin, yrityksiin ja ihmisiin. Tarkastelen tässä lyhyesti kolmea aluetta, joita pidän tärkeimpinä: Työ, yhteiskunnan tulonmuodostus ja lainsäädäntö.
Työ
Suurin, jopa vallankumouksellinen muutos liittyy työhön. Robotit korvaavat paitsi yksinkertaiset työt mutta yhä enenevässä määrin myös korkeaa koulutusta vaativia tietotöitä. Taiwanilainen maailman suurin kokoonpanotehdas FoxConn korvaa lähivuosina työntekijänsä miljoonalla robotilla. Keinoäly, joka korvaa esimerkiksi lakimiehiä on jo kehitetty. Opetus voidaan hoitaa teknologian avulla ja robottiavusteisuus mahdollistaa vanhusten ja sairaiden elämisen kotona. Sairaanhoitajarobotit tulevat terveydenhoidon avuksi.
Kansainvälisen robottiyhdistyksen IFR:n puheenjohtaja Sakakibara toteaa, että viiden seuraavan vuoden aikana robotisaatio työllistää ihmisiä (siellä missä robotisaatiota kehitetään), mutta sen jälkeen robotit kykenevät rakentamaan ja ohjelmoimaan itse itseään.
Yhdysvaltalaisen teknologia-asiantuntijan Martin Fordin näkemyksen mukaan 50-70 % maailman työikäisestä väestöstä jää pysyvästi työttömäksi.
Yhteiskunnan tulonmuodostus
Jos ihmiset ovat työttöminä, niin miten yhteiskunta saa tulonsa? Miten robottien tuottama vauraus jaetaan? Mikä on yhteiskunnan tai valtion rooli? Jos tulonjako onnistuu ja kansalaiset nauttivat esimerkiksi jonkinlaista kansalaispalkkaa, niin mitä ihmiset tekevät ja onko heillä mahdollisuutta kuluttamiseen? Nämä ovat yhteiskunnan kannalta äärimmäisen tärkeitä kysymyksiä, joihin tuskin on helppoja vastauksia.
Lainsäädäntö
Lainsäädännön muutoksia tulisi edeltää vahva eettinen pohdinta; mitä roboteilta halutaan, mitä ne saavat tehdä ja mikä niiden rooli on yhteiskunnassa.
Lainsäädännön uudistuksia tarvitaan, sillä robotit ulottuvat hyvin intiimisti ihmistä lähelle. Vaikkapa nanorobotit, jotka taistelevat esimerkiksi syöpäkasvaimia vastaan ihmisen sisällä. Tai hoivarobotit, jotka suorittavat päivittäisiä hoitotoimenpiteitä ihmisille. Mitä lainsäädäntöä tämä vaatii? Jos robotti on yhteydessä internetiin, niin miten se saa kerätä ja välittää tietoa ihmisestä?
3D ja 4D printtaus ja skannaus vaikuttavat tekijänoikeuksiin. Vastuukysymykset robottiautojen osalta sekä vastuukysymykset robottien osalta ylipäätään.
Emme ehkä osaa vielä pohtia kaikkia robotisaation edellyttämiä lainsäädännön uudistuksia, mutta keskustelu olisi syytä käynnistää pikaisesti.
Robotisaatio Suomessa
Suomessa on jääty jonkinlaiseen jälkijunaan robotisaation osalta. Meillä on uskottu, että digitalisaatio ja ICT ovat ne alueet, joille kansallinen kilpailukyky perustuu. Robotisaatio on kuitenkin ilmiö, joka toimijana hyödyntää noita kahta teknologian osa-aluetta. Siinä mielessä ICT:ta ja digitalisaatiota ei kannattaisi käsitellä ilman robotisaatiota. EU:n ICT raportissa robotisaatio onkin huomioitu toisin kuin Suomen ICT raportissa.
Robotit pystyvät jatkossa myös itse digitoimaan sensoreiden kautta saamansa tiedon. Vahvassa kehityksessä on myös puheentunnistus, jonka käsittelyssä auttaa kehittyvät neuroverkkoteknologiat. Maaginen viisi vuotta tulee esille myös IBM:n ennakoinnissa. IBM on ilmoittanut, että heidän robottinsa kykenee viiden vuoden kuluttua aistimaan kuin ihminen.
EU:ssa on kiinnitetty huomiota esittämiini asioihin. Näkisin kuitenkin, että Suomen tulisi mahdollisimman nopeasti tarttua sekä tässä paperissa esitettyihin haasteisiin että robotisaation tarjoamiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Vaikka ilmiö on jo varsin suuri maailmalla niin peliä ei ole vielä menetetty. Suomalainen teknologiaosaaminen tarjoaa valmiudet kehittää maastamme yksi robotisaation globaaleista huippukeskuksista. Ehkä yhteistyössä Ruotsin kanssa, jossa robotti-innovaatiokeskus Robotdalen on toiminut jo seitsemän vuotta.
Omalta osaltani edistän robotisaatiota kansallisen robottiviikon avulla yhdessä TEM:n strategiajohtaja Antti Joensuun kanssa. Robottiviikko on osa EU Robotics Weekia ja järjestetään aloitteestani ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Robottiviikon tarkoitus on edistää tietoisuutta robotisaatiosta, sen vaikutuksista ja elinkeinoelämän mahdollisuuksista. Kunnianhimoisena tavoitteena olisi saada suuri kansainvälinen RobottiShow Suomeen muutaman vuoden sisällä sekä liittyä kansainväliseen robottiyhdistykseen IFR:aan. Tämän vuoden robottishown järjestää Kiina, joka on jo ilmoittanut aikovansa robotisaation ykköseksi maailmassa.
EU panostaa voimakkaasti palvelurobotteihin ja mm. Ranska on jo ennättänyt ilmoittaa aikovansa palvelurobottien ykköseksi. Suomen robottikenttä on hajanainen, mutta kaikeksi onneksi paljon on tekeillä. Suosittelen pikaisesti robotisaatioon keskittyvän tehokkaan työryhmän perustamista. Ryhmän tarkoitus olisi raportin lisäksi tuottaa konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, miten välimatka muihin maihin kurotaan umpeen ja minkälainen fokus Suomen robottistrategialla voisi olla.
Ehkä joskus kauempana tulevaisuudessa, mahdollisesti vuonna 2030 roboteilla on merkittävä osuus maailman energiatuotannossa ja –organisoinnissa. Yhdysvalloissa on tekeillä Enernet, sähkölaitteiden internet. Kun se ja robottien verkosto toimivat yhdessä big dataa hyödyntäen, maailman energiaongelmat saattavat ratketa yllättävällä tavalla.
Lisäys (ei ollut mukana lausunnossa): video, joka kannattaa ehdottomasti katsoa. Kertoo siitä, missä mennään jo vuoden aikana.
Helsingissä 8.5.2013
Cristina Andersson
Tietokirjailija ja kansallisen robottiviikon koordinaattori
cristina.andersson@develor.fi
puh: 0400-633190
Linkkejä:
EU:n ICT raportti: http://cordis.europa.eu/fp7/ict/istag/documents/ict-research-and-innovation-final-72pp.pdf
Rapuyuta: http://rapyuta.org/rapyuta-the-roboearth-cloud-engine
Thomas Edison kilpailu: http://robohub.org/eight-robotic-innovations-among-2013-edison-award-winners/?goback=.anp_135028_1367769499806_1
Kansainvälinen robottiyhdistys: www.ifr.org
Parin vuoden takainen esitys teollisuus- ja palvelurobottien kehityksestä http://www.slideshare.net/bizresonance/robotique-industrielle-et-de-service-europe-aout-2011-8839337
Syöpää vastaan taistelevista nanoroboteista: http://www.guardian.co.uk/artanddesign/architecture-design-blog/2013/apr/10/4d-printing-cancer-nano-robots
Robotdalen: www.robotdalen.se
Enernet: http://business.tim com/2013/03/28/smart-power/
Blogikirjoitus “pelko pois, robotisaatio on mahdollisuus” https://intellectualtransitzone.wordpress.com/2013/03/09/pelko-pois-robotisaatio-on-mahdollisuus/
Työelämän uusi suunta
Uusi tärkeä ja ajankohtainen kirja saapui minulle eilen postissa. Lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri Eero Riikonen oli saanut valmiiksi tutkimuksensa ja teoksensa ”Työ ja elinvoima. Eli miksi harrastukset, leikki ja taide ovat siirtymässä työn ja hyvinvointiajattelun ytimeen?” Wapun aatto ja työväen juhla saivat arvoisensa merkityksen tässä henkilökohtaisessa kirjepaketissa.
Eero kertoi kirjeessään minulle kuuluvani asiantuntijoiden joukkoon, joiden kannanotot ovat olleet hänelle tärkeitä vuosien varrella. Henkilökohtaisesti on todella mukava todeta, että ajassa tapahtuvat dialogit voivat johtaa kokonaisen kirjan syntyyn. Eero Riikonen on onnistunut kirjoittamaan tärkeä kirjan, jonka soisi tulla huomioiduksi työelämän kehittäjien ja yritysjohtajien piirissä. Tämä teos voi todella auttaa parantamaan suomalaisen työelämän laatua.
Silmäiltyäni kirjaa illalla tarkemmin, totesin kirjan olevan harvinaisen rohkea ja kyseenalaistava ajattelultaan. Tässäpä on varsin ajankohtainen tutkimus, jolla on laajaa arkipäivän relevanssia. Tutkimuksen ja kirjan tavoitteena on elinvoiman ja työelämän välisen suhteen käsitteellinen ja teoreettinen tarkastelu. Hanke syventää tutkijan aiemmissa kirjoissa esillä olleiden teemojen käsittelyä.
Teoksen pääteemoja ovat (1) harrastusten ja työn lähentyminen ”uudessa työssä”, (2) innostuksen/inspiraation tärkeys tulevaisuuden työn kannalta, (3) uudenlaisten työ- ja harrastustoiminnan yhdistelmien analyysi sekä (4) aihepiiriin liittyvien uusien tutkimushaasteiden pohtiminen. Nämä teemat ovat todella tärkeitä tämän päivän työelämälle.
Tutkimuksen ja kirjan pääsanoma on: työelämän muutos merkitsee ihmisten omien kiinnostusten nousua työelämäkeskustelun keskiöön. Työn aika ja paikka ja hämärtyvät ”uudessa työssä”. Uutta työtä on vaikea hahmottaa vanhan tuotannollis-teknisen paradigman pohjalta. Koska uusi työ on samalla aiempaa sosiaalisempaa ja kokemuksellisempaa, muutos merkitsee haastetta aiemmin varsin työ- ja työorganisaatiokeskeiselle työelämätutkimukselle. Tunneköyhät ja ultrarationaalisuuteen pohjautuvat työelämän kehittämismallit ovat vanhentumassa käsiimme.
Tutkimuksen keskeisenä lähtökohtana on, että työelämän haasteita ajatellaan liian yksinkertaisesti, johtuen teolliselta aikakaudelta periytyvän tuotannollis-taloudellisen ajattelutavan ja arvomaailman vahvasta asemasta. Pohtimisen aiheeksi tulisi nostaa myös sisäisesti motivoitu toiminta ja ihmisten itseohjautuvuus. Tämän ”Pandoran lippaan” sisällä on monia teknokraatin, talousmiehen ja byrokraatin kauhuja – muun muassa innostuminen, inspiraatio, tunteet, seksuaalisuus, leikki ja taide. Eero Riikosen tutkimus on pääosin kirjallisuuspohjainen. Osan aineistosta muodostavat kuitenkin Osuuskunta Toivon työuupuneille suunnattujen Virtapiirikurssien puitteissa toteutuneet keskustelut.
Kirjassa tärkeiksi teemoiksi nousevat leikki, harrastukset, seksuaalisuus, yhteisöllinen energisaatio ja taide. Eero Riikosen arvioiden mukaan työelämän uudistumisen mahdollisuudet liittyvät teolliselle aikakaudelle ominaisten ajattelutapojen, asenteiden ja kehittämispyrkimysten rapautumiseen. Toivo on asetettava pikemminkin virallisen kehittämisen hiipumiseen kuin sen laajenemiseen.
Tässä on vain yksi esimerkki Eero Riikosen kirjan radikaaleista ajatuksista. Työn merkityksellisyys ja hyvinvointi voivat siis kummuta muistakin lähteistä kuin ”virallisesta työelämän kehittämisestä”. Kellokortit, pomottaminen, esimies-alais-keskustelut ja ”toimistopäivystäminen” eivät välttämättä kuulu tämän päivän työelämään, vaikka niin laajasti tunnutaan uskottavan. Tarvitsemme uusia boheemeja ajatuksia työelämän uudelleen määrittämiseksi. Eero Riikosen kirja sisältää raikkaita ajatuksia Suomen näivettyneeseen työelämäkeskusteluun.
Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, Dosentti
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
Lisätietoja:
Riikonen, Eero (2013) Työ ja elinvoima – Eli miksi harrastukset, leikki ja taide ovat siirtymässä työn ja hyvinvointiajattelun ytimeen? Helsinki: Osuuskunta Toivo.
Ellit: Työelämä raiteillaan – Voiko elämää hallita? Verkkosivut: http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/itsetuntemus/tyoelama-raiteilleen-voiko-elamaa-hallita
Intellectual Transit Zone 
