Home » Uncategorized » Kiinan talouskasvu ja Kiinan tuleva rooli maailmantaloudessa

Kiinan talouskasvu ja Kiinan tuleva rooli maailmantaloudessa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kiinan talouskasvu juuret ovat jo 1970-luvun lopulla alkaneissa talousreformeissa. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana Kiinan talouskasvu on ollut noin 10 %. Huipputasolle kasvu nousi 1980-luvun puolessa välissä, jolloin talouskasvu oli 15 % ja 1990-luvun alussa, jolloin Kiinassa kirjattiin yli 14 %:n talouskasvuluvut. Aina kasvu ei ollut huipputasoa, vaan esimerkiksi vuonna 1990 kasvu laski 4 %:n tasolle Kiinassa. Tätä alinta kasvutasoa seurasi korjausliike. Jos Kiina jatkaisi nykyistä pitkän aikavälin trendiä, sen voitaisiin odottaa saavuttavan 10 %:n talouskasvun. Tämä on Kiinan perusuraskenaario.
Kiinan talouskasvu on herättänyt monenlaisia keskusteluja. Jotkut ovat olleet kriittisiä sen osalta. He ovat olleet sitä mieltä, että Kiinasta on tulossa liian voimakas toimija maailmantalouteen. Jotkut ovat nähneet Kiinan investointien olevan osaksi huonosti perusteltuja ja tehottomia ja perustuvan halpaan velkarahaan. He ovat nähneet talouskasvun hinnan nousevan liian korkeaksi ja riskipitoiseksi Kiinassa.
Jotkut ovat taas ylistäneet voimakkaasti Kiinan talousihmettä. Kiinan talouskasvu haastaa maailmantalouden muut voimakkaat toimijat kuten Yhdysvallat, Japanin ja Euroopan unionin. Tämän hetken tilanneanalyysi näkee Kiinan roolin olevan ”dominoiva supervalta”, joka johtaa BRICSA -maiden joukkoa. Epäilevät tahot ovat olleet huolestuneita Kiinan kyvystä ruokkia väestöään ja huolehtia kasvaneista ympäristöongelmista. Optimistisemmat tahot ovat taas nähneet Kiinan valtaavan maailmanmarkkinat ja kiinalaisten brändien dominoivan tulevaisuudessa maailmanmarkkinoita. Kestävä kasvu on keskeinen haaste Kiinassa.
Professori Carsten A. Holz arvioi omassa laajassa Kiinan talouskasvua koskevassa World Development -artikkelissaan, että emme voi Kiinassa odottaa jatkossa aivan 10 %:n talouskasvua. Ehkä Kiinan talouskasvu on asettumassa 7-8 %:n keskimääräiselle tasolle, jopa 6 %:n tasolle pessimistisimmissä arvioissa. Kiinan talouskasvu on viime vuosikymmenet perustunut investointivetoiseen kasvuun ja vientivetoiseen kauppastrategiaan. Nyt kasvua halutaan ohjata kohti laajoja kotimarkkinoita ja sisämarkkinoiden kulutusta.
Mihin perustuu Kiinan talouspolitiikan suunnanmuutos?
Voimme arvioida, että Kiinan talouspolitiikan muutokselle on olemassa sisäisiä ja ulkoisia syitä. Finanssi- ja velkakriisi Yhdysvalloissa ja Euroopassa on eittämättä vähentänyt kysyntää kiinalaisille tuotteille ja palveluille. Näin vientivetoisen kauppastrategian pohja on heikentynyt. Länsimaiden kuluttajien mahdollisuudet kuluttaa kiinalaisia tuotteita ovat heikentymässä. Investointivetoinen strategia Kiinassa on merkinnyt kuluttajien pidättäytymistä kulutuksesta, mutta näin ei voida loputtomasti jatkaa. Myös kiinalaiset kuluttajat ja erityisesti keskiluokka haluaa päästä nauttimaan talouskasvun hedelmistä. Jos näitä tarpeita ei huomioida, voi siitä aiheutua poliittista epävakautta. Jo nyt sementti- ja rakennusteollisuudet syklit ovat Kiinassa havaittu epävakaiksi ja ongelmallisiksi. Raskas vientimarkkinoita palveleva teollisuus aiheuttaa myös mittavia negatiivisia ulkoisvaikutuksia saasteiden ja ympäristön pilaantumisen muodossa. Tämän suuntaista trendiä ei ainakaan haluta voimistaa nykyiseltä tasoltaan. Jos tutustumme Kiinan nykyiseen kasvustrategiaan tarkemmin, se sisältää ajatuksen siitä, että osasta raskaasta teollisuudesta luovutaan. Muutokset taustalla on myös se, että alkaa olla vaikea keksiä uusia mittavia investointikohteita, jotka olisivat myös taloudellisesti tuottavia ja sellaisia, joihin kiinalaisten omat kotimarkkinoiden varat riittävät luomaan kysyntää.
Kiina on suuri kansantalous, jossa kotimarkkinat ovat todella mittavat. Kiinan uuden strategian taustalla on voimakas halu kehittää omaa hyödyketuotantoa ja omia kiinalaisia tuotemerkkejä ja brändejä. Tämä ei tule onnistumaan ilman kotimarkkinoiden luomaa imua ja kysyntää. Kiina tarvitsee voimakkaan kotimarkkinoiden kysynnän uusille yrityksilleen, jotta nämä yritykset olisivat uskottavia myös kansainvälisillä maailmanmarkkinoilla. Kiinan ylin johto haluaa nähdä maailman markkinoilla maailmanluokan brändejä. Kiinalaiset, samoin kuin venäläiset keskiluokkaiset kuluttajat, rakastavat yli kaiken luxus -tuotteita ja laatua. Kiinalaiset yritykset haluavat nyt itse päästä asemaan, jossa kiinalaiset yritykset tuottavat tällaisia tuotteita. Kiinalaisella keskiluokalla on työn tuottavuuden ja paremman koulutustason myötä paremmat mahdollisuudet kuluttaa kotimarkkinoiden tuotteita. Halpatuotanto ei lyö pidemmän päälle leiville – ei myöskään Kiinassa.
On hyvä muistaa että Kiinan talouden kasvu on perustunut tiettyihin koviin tosiasioihin. Talouden toimintaa on uudistettu vuodesta 1978 erilaisin hallinnollisin ja poliittisin reformein. Kiinassa on tarjolla paljon työvoimaa, joka on yhä koulutetumpaa ja osaavampaa. Kiinassa on paljon dynaamisia yrityksiä, joilla on tarjolla laadukas infrastruktuuri. Kuten Maailmanpankki totesi jo vuonna 1997 omassa Kiinan talouden arvioinnissaan, Kiinalla on olemassa selkeät suljetun suuren talouden edut. Myös Kiinaan suuntautuneet suorat investoinnit ovat tähän saakka edistäneet Kiinan talouskasvua, kun yrityksiin on voitu saada huippuluokan tieto-taitoa ja osaamista. Samalla yritysten innovaatiokyvykkyydet ovat parantuneet. On hyvä muistaa, että Kiinassa on laajat lahjakkuusvarannot. Yhtä Yhdysvaltalaista superlahjakkuutta kohden arvioidaan olevan neljä kiinalaista superlahjakkuutta.
Kuten edesmennyt Nobel-palkittu Paul Samuelson totesi vuonna 2004, Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen kauppa on klassinen esimerkki suhteellisen edun teorian toimivuudesta.
Kiinan talouskasvussa ei sinänsä ole mitään ainutlaatuista. Kiina on seuraillut samantyyppistä kasvumallia kuin Japani, Etelä-Korea ja Taiwan ovat toteuttaneet viimeiset vuosikymmenet. Kuten näissä maissa on havaittu, jossakin vaiheessa on mahdotonta jatkaa korkealla talouskasvun tasolla. On syytä muistaa, että kasvava joukko ihmisiä Kiinassa on kaupungistumassa ja siirtymässä maataloudesta teollisuuden ja modernin palvelutuotannon piiriin. Kuten tiedämme, yleensä palvelutuotannossa on huomattavasti vaikeampaa saavuttaa korkeaa tuottavuutta kuin nopeasti kasvaville teollisuusaloilla. Kiinan strategisena etuna on erittäin monipuolinen elinkeinoelämän rakenne ja tuotantoportfolio, jossa voidaan tuottaa lähes kaikkea mahdollista. Tämä seikka mahdollistaa myös tehokkaan riskien jakamisen kansantalouden sisällä. Tästä näkökulmasta on vaikea ennakoida, että Kiinan talouskasvu olisi törmäämässä johonkin ”kasvumuuriin” yhtäkkisesti. On myös hyvä muistaa, että Kiina on verkostoitunut voimakkaasti muuhun maailmantalouteen. Esimerkiksi Afrikassa, jossa talouskasvu on nyt voimakkainta mannerten välisessä vertailussa, Kiina ja kiinalaiset yritykset ovat voimakkaasti mukana. Paitsi että kiinalaiset toimijat ovat aktiivisia muissa kehitysmaissa, kiinalaiset sidosryhmät ovat jo nyt mukana monissa eurooppalaisissa ja amerikkalaisissa suuryrityksissä. Tässäkin mielessä on vaikea uskoa mihinkään romahdusteorioihin.
Toisaalta toki finanssimarkkinoiden epävakaisuus ja tähän epävakaisuuteen liittyvät riskit koskevat myös kiinalaisia yrityksiä. Talouskasvuun kohdentuvia riskitekijöitä Kiinassa ovat:
• Poliittiset riskit (erityisesti rikkaan rannikkoseudun ja sisämaan provinssien mahdolliset jännitteet)
• Kaupunkien ja maaseudun kehityksen välisiin jännitteisiin liittyvät riskit
• Työvoiman hinnan nopea kasvu
• Osaamispääoman kehittämiseen liittyvät riskit
• Ympäristöriskit ja niiden vähentämisestä aiheutuvat isot kustannukset (puhtaan veden saatavuus, ilmastomuutos, saastuminen, maaperän pilaantuminen)
• Ylivelkaantuminen, huonot investointipäätökset sekä pankkijärjestelmän sisäiset riskit Kiinassa
• Tappioita tekevät valtio-omisteiset yritykset
• Alirahoitetut eläkevarannot
• Paikallishallinnon budjettien alijäämäisyys.

Nämä tekijät voivat olla alentamassa Kiinan talouskasvua tulevina vuosikymmeninä. Ne ovat todellisia ja vaativat jatkuvaa huomiota Kiinan ylimmältä johdolta. Tähän asti Kiinan ylin johto on onnistunut pätevyydellään eliminoimaan isompia riskejä, mutta näin ei automaattisesti tapahdu myös tulevaisuudessa.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, Dosentti
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
Kirjoittaja vieraili Kiinan tiedeakatemiassa, Pekingissä, CASSissa huhtikuussa 2013, Suomen Akatemian FICCA-tutkimusohjelman CHES:in työkokouksen yhteydessä.

Advertisements

1 Comment

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: