Home » robottiviikko » Robotisaation edut ja haasteet

Robotisaation edut ja haasteet

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Robotisaation eräänä keskeisenä lähtökohtana on kautta historian ollut imitointi. Robottien rakentamisen kautta ihmiset ovat pyrkineet imitioimaan ihmisen toimintoja – sekä fyysisellä että henkisellä tasolla. Ihmiset ovat toki myös rakentaneet robotteja, jotka ovat imitoineet eläimiä ja muita ekosysteemien osia. Mitä monimutkaisempia olioita ja toimintoja on haluttu imitoida, sitä kehittyneemmiksi robotit ovat muodostuneet. Voidaan sanoa, että robotit peilailevat ihmisen omaa evoluutiota. Jos siis joku kritisoi innokkaasti robotisaatiota, hän samalla kritisoi ihmisen omaa evoluutiota tai luomakunnan ja eri ekosysteemien evoluutiota.

Robottien kehitteleminen ei ole ollut koskaan täysin pyyteetöntä toimintaa ihmisotuksilta. Motiivina robottien rakentamiselle on yleensä ollut taloudellisen tehokkuuden, tuottavuuden tai vaivattomuuden tavoittelu. Laiskuus on ollut yllättävän merkittävä motivaatiotekijä monelle idealle ja tästä motivaatiotekijästä lähteneelle innovaatioille. Eräs robotisaation kiistaton etu onkin auttaa laiskoja ihmisiä välttelemään raskasta ja ikävää työtä. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka pitävät ihmisen velvollisuutena raskaan työn tekemisen. Heistä robotisaatiolla ei voi juurikaan olla hyötyjä, koska robotisaation myötä kaikenlainen joutenolo ja velttoilu näyttää lisääntyvän. Puhuupa maamme presidentti oleiluyhteiskunnasta.

Kuten toimme Cristina Anderssonin kanssa kirjoittamassamme kirjassamme BohoBusiness esiin, voimme tunnistaa yhteiskunnassa kaksi erilaista robotisaatiostrategiaa: substituutiostrategian ja komplementaarisuusstrategian. Substituutiostrategiassa yhteiskunnan keskeiset päättäjät pääsääntöisesti korvaavat ihmistyötä roboteilla ja automaatiolla. Komplementaarisuusstrategiassa yhteiskunnan päättäjät kehittävät robotteja ja automaatioteknologiaa ihmisen kumppaniksi ja ihmistä täydentäväksi osaksi. Ehdotimme kirjassamme, että olisi suotavaa painottaa komplementaarisuusstrategiaa. Voimme todeta, että nämä kaksi eri strategiaa johtavat tyystin erilaisiin yhteiskunnallisiin lopputuloksiin.

Jos painotamme päätöksenteossa halua korvat ihmistyötä roboteilla ja automaatiolla, seurauksena on työllisyyden väheneminen ja monien ammattien ja työkuvien häviäminen. Eittämättä tuottavuus ja tehokkuus voivat lisääntyä, mutta ei välttämättä koko talouden tasolla, kun kaikenlainen syrjäytyminen ja sosiaaliset ongelmat lisääntyvät työttömyyden lisääntymisen myötä. Edut robotisaatiosta kanavoituvat robottien omistajille ja sellaisille yrityksille, joilla on varaa investoida robotisaatioon ja automatisaatioon. Myös tällaisten yritysten omistajat hyötyvät tämän suuntaisesta robotisaatiosta. Meistä jokainen on voinut todeta pörssikurssien nousevan kun yritykset ilmoittavat työpaikkojen vähentämisestä.

Toisen esittämämme robotisaatiostrategian seuraamukset ovat erilaiset. Sen mukaisesti toimittaessa ihmisen työ helpottuu ja tehostuu yhteistyössä robottien kanssa. Ihmiset voivat edelleen tehdä mielekästä työtä, mutta miellyttävämmin ja tehokkaammin. Myös työn tuottavuus ja yleinen tuotannon tehokkuus voivat kohota. Robotisaation hyödyt eivät lankea tämän strategian mukaan toimittaessa pelkästään yritysten omistajille ja yritysten johtajille.

Todellisuudessa yhteiskunnassa seurataan tällä hetkellä kumpaakin strategiaa. Nämä erilaiset strategiat johtavat erilaisiin lopputulemiin – toinen johtaa korkeaa työttömyyteen ja syrjäytymisuhassa olevien ihmisten määrän lisääntymiseen. Toinen taas johtaa alhaisempaan työttömyyteen ja pienempää syrjäytymisuhassa olevien ihmisten määrään. On aika helppoa arvioida, kumpi skenaario tuntuu houkuttelevammalta. Toisaalta substituutiostrategian seuraaminen selvästi lisää robottien omistajien ja yrityksiä lähellä olevien sidosryhmien tuloja ja varallisuutta. Jos valtio haluaa tasapainottaa tilannetta yhteiskunnassa, sen edustajien täytyy miettiä yhteiskunnan verotusta ja tulonsiirtojärjestelmää uudesta perspektiivistä.

Ei ole ehkä puhdasta sattumaa, että keskustelu veroparatiiseista ja harmaasta taloudesta on ryöpsähtänyt voimakkaammin esiin viime aikoina. Kyllä veroparatiiseista ja harmaasta taloudesta ollaan oltu tietoisia jo pitkään. Muistelen itse, että jo 1980-luvulla tehtiin erilaisia tutkimuksia ja arvioita veroparatiiseista. Yritysjuristit ja laskentatoimen ammattilaiset ovat kyllä olleet täysin tietoisia erilaisista varainhallintatekniikoista. Niillä ei silloin ollut juuri kovin merkittäviä vaikutuksia poliittiseen päätöksentekoon Euroopassa tai muuallakaan. Case Kypros on tästä aika hyvä esimerkki.

Nyt useat valtiot ja poliitikot Euroopassa alkavat olla huolestuneita omien kansantalouksien tuloperustastaan. Ihmisten työtulojen verotusta ei voi loputtomasti korottaa, ei myöskään pienyritysten voittoja, jos halutaan ylläpitää edes tyydyttävää työllisyyskehitystä. Voimme väittää perustellusti, että mitä pidemmälle robotisaatio etenee maailmassa, sitä kovemmat paineet valtioilla ja hallituksilla on eliminoida veroparatiisit ja harmaa talous. Toinen vaihtoehtoskenaario on antaa robotisaation avulla massiivisien voittojen kerääjien siirtää varansa verotukselta piiloon veroparatiiseihin. Tämä skenaario johtaa kuitenkin yhteiskunnat selvästi epävakaaseen tilaan.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pitkälle kehittyneissä jälkiteollisissa yhteiskunnissa ei varmasti pärjätä ilman jonkinlaista uudelleenarviointia verotuksen ja tulonsiirtojärjestelmien osalta. Robotisaatio ja automaatio etenevät joka vuosi ja on aika mahdotonta rakentaa talouden ja yhteiskunnan kestävää toimintaa sellaisen perusoletuksen varaan, ettei meillä ole ”näitä ilmiöitä”.

Lukuisa joukko päättäjiemme ei vielä ole herännyt miettimään robotisaatiota ja automatisaatiota yhteiskuntapolitiikan näkökulmasta. Meillä ei ole kovin paljon aikaa odotella, koska kehitys etenee joka tapauksessa omia ratojaan – haluamme sitä tai ei. Tarvitsemme kipeästi poliitikkoja, joilla on kykyä ja halua tuottaa uusia ratkaisuja ja sosiaalisia innovaatiota.
Vai haluammeko kenties rakentaa yhteiskuntamme itsepetoksen varaan?

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja, Dosentti
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Advertisements

1 Comment

  1. Lauri Gröhn says:

    Tuo imitointi ei pidä paikkaansa. Syntynyt varmaan amerikkalaisista elokuvista.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: