Home » Hallinto mahdollistajaksi » Halutaanko kestävyysvaje oikeasti eliminoida Suomessa?

Halutaanko kestävyysvaje oikeasti eliminoida Suomessa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kestävyysvajeesta on keskusteltu jo pitkään Suomessa. Kestävyysvaje on suora käännös englanninkieliselle sanalle ”sustainability gap”, jota EU-komission tuottamissa laskelmissa merkitään tunnuksella S2. Kestävään kehitykseen liittyviin laskelmiin liittyy suuria ennustevirhemahdollisuuksia ja tulevien vuosikymmenten politiikkapäätökset ovat paljolti ennakoimattomia. Niinpä EU-komissio luokittelee maat S2 -tunnusluvun avulla velkaantumisriskin mukaisiin luokkiin. Puhutaan korkeasta (S2:n arvo on yli 6), matalasta (S2:n arvo on alle 2) tai keskimääräisestä (S2:n arvo on yli 2, mutta alle 6) riskistä velkaantua hallitsemattomasti.

Kestävyysvaje johtuu siitä, että väestön ikääntyminen kasvattaa eläke- sekä terveys- ja hoivamenoja ja alentaa julkisen sektorin verotuloja. Valtion menot siis lisääntyvät ja tulot alenevat kestävyysvajeen kasvun myötä.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA arvioi viimeisessä asiaa selvittelevässä raportissaan Suomen julkisen talouden kestävyysvajeen olevan 1 – 2,5 % BKT:sta. Alempaan arvoon päädytään, jos oletetaan, että talous toipuu pitkittyneen taantuman jälkeen nopeasti ennalleen. Korkeampi luku kuvaa kestävyysvajetta tilanteessa, jossa kriisi edelleen pitkittyy ja pahenee, ja lopulta talouden kasvu jää pysyvästi aiempaa matalammaksi.

Suomen julkisen talouden kestävyysvajeeksi komissio arvioi 5,8 % BKT:sta, mikä on selvästi suurempi kuin EU-maissa keskimäärin. Luku on suurempi kuin ETLA:n arvio – johtuen erilaisesta laskentatavasta. Suomen luku on myös suurempi kuin vuoden 2009 EU-laskennassa, jolloin vajeeksi arvioitiin 4 % BKT:sta.

Suomen kestävyysvaje on kasvussa tämän EU-laskelman pohjalta arvioituna. Vielä 2000-luvun puolivälissä Suomella arvioitiin olevan julkisessa taloudessaan hiukan liikkumavaraa, eli Suomella arvioitiin mahdollisuus kasvattaa menoja tai alentaa veroja ilman suurta uhkaa hallitsemattomasta velkaantumisesta.

KestavyysvajeJulkinensektori 24 EU-maassa

Kuva 1. Kestävyysvajeet EU:ssa, 24 maan tilanne (Lähde: European Economy 8/2012. Fiscal Sustainability Report)

EU-maissa keskimäärin kestävyysvaje on supistunut edellisen mittauksen 6,5 %:sta tasolle 2,7 % suhteessa bruttokansantuotteeseen, ja euroalueella vastaavasti tasolta 5,8 % tasolle 2,1 %, bruttokansantuotteeseen suhteutettuna. Suurin kestävyysvaje EU-maissa, lähes 10 % BKT:sta, on Luxemburgilla, jossa ikääntymiseen ei ole varauduttu riittävästi ainakaan julkisen talouden toimesta.

Yleisesti lääkkeeksi kestävyysvajeeseen esitetään, että eläkeikää pitää nostaa kestävyysvajeen takia ja nuorten ammattiin valmistumista pitää huomattavasti aikaistaa kestävyysvajeen vuoksi. Tämä ajatus oli keskeinen idea myös Himasen (2013) Sinisessä kirjassa. Lisäksi on esitetty, että työelämän hyvinvointia pitää parantaa jaksamisen parantamiseksi taistelussa kestävyysvajetta vastaan. Toisaalta työelämä on nykyään niin kovaa ja työn tahti niin kiivas, että sitä ei millään välttämättä jaksa kuusikymppiseksi. Missä on tätä tavoitetta tukevat poliittiset linjaukset valtion budjetissa? Sinisessä kirjassa esitettiin selkeästi, että kestävyysvajetta tullaan hoitamaan kolmikantayhteistyön kautta. Se, että työmarkkinaosapuolet eivät päässeet mihinkään sopimukseen hallituksen budjettiriihen aikataulussa, asettaa lukuisia kysymysmerkkejä Sinisen kirjan kestävyysvajeen hoitamisstrategialle.

Miten valtiovalta sitten lopulta toimiikaan kestävyysvajeen eliminoimiseksi? Harva kestävyysvajeen supistamiseen tähtäävä poliitikko oikeasti miettii sitä, mitä tarkoittaa se, että valtio nostaa verotusta, laittaa kuntien taloudet entistä kireämmälle ja säästää kaikin tavoin menoistaan ns. kestävyysvajeen eliminoimiseksi. Jos katsotaan valtion budjettia tarkemmin ja eri ministeriöiden säästöohjelmia, Sinisen kirjan linjaus ei näy niissä missään erityisen loogisessa muodossa tai valossa. Lähes kaikilla aloilla ikäihmisiä ollaan kilvan siirtämässä eläkkeelle ja nuorten pääsyä työmarkkinoille hidastetaan koulutusalan säästöjen kautta. Uusia työntekijöitä ei juurikaan rekrytoida ja muita iäkkäämpiä työntekijöitä saneerataan pois työelämästä.

Voimme todeta, että hallitus ei ole millään loogisella tavalla edistämässä kestävyysvajeen supistamista. Kaiken juhlapuherumban jälkeen kestävyysvaje voi jopa kasvaa Suomessa. Valtion ja kuntasektorin taloudet ovat olleet alijäämäisiä vuodesta 2009 lähtien. Toisaalta Suomen julkisen talouden kokonaisuutena arvioidaan olevan rakenteellisesti melkein ylijäämäinen, mikä johtuu työeläkerahastojen kartuttamisesta.

Nämä mainitut valtiovallan toimenpiteet johtavat siihen, että valtion ja kuntien työntekijöiltä loppuvat työt hyvissä ajoin ennen virallista eläkeikää. Ne vaikuttavat myös siten, että työntekijöillä ei ole varaa ostaa hyödykkeitä ja tämä taas heikentää kotimarkkinoiden toimintaa ja työllisyyttä Suomen kotimarkkinoilla. Myös yksityisen sektorin työntekijöiltä voi työt loppua kun kotimarkkinatkaan eivät enää vedä. Kun vielä ulkomaiden vientikysyntä on heikkoa, ollaan isojen ongelmien äärellä kestävyysvajeen hoidon osalta.

Siis, eivätkö nämä niin paljon markkinoidut hallituksen ja Sinisen kirjan esittämät toimenpiteet johdakaan välttämättä kestävyysvajeen alenemiseen? Ei välttämättä, koska nämä toimenpiteet johtavat siihen että valtion ja kuntien työntekijöiden työurat eivät pitene, vaan ne päinvastoin lyhenevät. Sama kehitys näyttää olevan menossa yksityisellä sektorilla. Paperilla politiikka on oikeaa, mutta käytännössä se sotii julkilausuttuja tavoitteita vastaan.

Miten kestävyysvajeongelma on hoidettu Virossa? Erotuksena Suomeen, virolaiset poliitikot halusivat kantaa oikeaa vastuuta mieluummin kuin hokea sitä mantrana tekemättä mitään. Ensin parlamentti ja ministerit leikkasivat omia palkkojaan 15 % ja sen jälkeen höylättiin kaikilta julkisen sektorin työntekijöiltä 10 %. Tällä hyvin selkeällä politiikalla Viron onnistui nousta lamasta ennätysnopeasti ja vieläpä välttyen massiiviselta julkiselta velalta, mihin turvautuivat lähes kaikki muut Euroopan maat Suomi mukaanluettuna. Tällä hetkellä Viro on Euroopan vähiten velkaantunut maa ja sen talous on vahvassa kasvussa. EU-vertailun mukaan Viron S2 on 1,2%, kun Suomen S2 on 5,8%. Samalla lailla kuin Virossa olisi pitänyt tehdä meillä jo laman alussa viisi vuotta (vuonna 2008) sitten, jolloin olisi riittänyt paljon maltillisempi leikkaaminen.

Valtion säästötoimet voivat myös vaikuttaa siten, että nuoret eivät pääse kunnolla työelämään kiinni. Kun valtio säästää, säästöjä saadaan aikaan mm. koulutusmenoista leikkaamalla. Tämä koulutuspolitiikan seurauksena meillä on nyt 100 000 alle 30-vuotiasta nuorta ilman ammatillista koulutusta. Nämä nuoret eivät pääse kiinni työelämään aikaisessa vaiheessa, koska heiltä puuttuu ammatillinen koulutus ja pätevyys. Hyvä käytännön esimerkki huonosta kehityksestä on tukityöllistämismahdollisuuksien heikentäminen kierrätyskeskuksissa. Edes sinne eivät nuoret pääse enää helposti töihin harjaantumaan työelämään. Tämäkään tilanne ei ole omiaan supistamaan kestävyysvajetta.

Mielestäni meidän tulisi nähdä enemmän konkreettisia laskuesimerkkejä siitä, miten nyt julkistetut valtion säästötoimenpiteet ja veronkiristykset oikeasti auttavat pääsemään eroon kestävyysvajeesta?

Liian usein kyse nykyajan politiikassa on pelkästään retoriikasta ja sellaisista väittämistä, joille ei löydy kovin vahvoja tosiasiaperusteita.

Onko ”taistelu kestävyysvajetta vastaan” tällainen poliittinen kupla?

Advertisements

1 Comment

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: