Home » teknologia ja ihminen » Ihminen edellä ubiikkiyhteiskuntaan, osa 1

Ihminen edellä ubiikkiyhteiskuntaan, osa 1

wanha

Tämä on oikeastaan manifesti. Kaiken tämän teknologiahypetyksen keskellä ilmeisenä vaarana on, että siirrymme ubiikkiyhteiskuntaan teknologia edellä. Meidän tulisi ilman muuta yhdessä pitää huolta siitä, että ubiikkiyhteiskuntaan astututaan Ihmisten ehdoilla. Suunnittelutyössä olisi fiksua lähteä liikkeelle pikemminkin ihmisen hyvinvoinnista ja luovista sisällöistä, kuin teknologiasta.

Tekstini on manifestinomainen myös siksi, että päätöksentekijät liian usein tuntuvat katsovan historiaan tai kenkiensä kärkeen. Vaivana on yleinen näköalattomuus.

Olemme siirtymässä tietoyhteiskunnasta ubiikkiyhteiskuntaan. Rakennettuun ympäristöömme tulee pienenpientä tietotekniikkaa, joka muuttaa ympäristömme älykkäämmäksi ja vuorovaikutteisemmaksi. Suomen kielessä kehityskulkua on kuvattu sanoilla jokapaikan tietotekniikka (huomaamattomasti toimivaa ja ympäristöönsä sulautuvaa, kaikkialla olevaa), läsnä-äly sekä (asioiden ja) esineiden internet (Internet of Things).  Lisääntynyt älykkyys tarkoittaa esimerkiksi sitä, että älyjääkaappi ilmoittaa sinulle kesken kauppareissusi mitä ruokaa ja juomaa puuttuu tai se voi myös hoitaa kaiken tilaamisen täysin automaattisesti. Ubiikkiyhteiskunta voi tarkoittaa myös alyteitä ja -autoja, jossa kuljettajan rooli vähenee merkittävästi. Tähän kehityskulkuun liittyy keskeisesti myös robotisaatio, jota Jari Kaivo-oja ja Cristina Andersson ovat pitäneet ansiokkaasti esillä. Siirrymme teollisuusrobotiikan aikakaudesta maailmaan, jossa julkiseen tietoisuuteen ovat pääsemässä myös palvelurobotit.

Älykkyyden ja vuorovaikutteisuuden lisäksi rakennettu ympäristömme medioituu: mikä tahansa pinta voi olla media teknologian kehittyessä nopeasti ja hintojen laskiessa.  Tämän megatrendin ytimessä on fyysisen, virtuaalisen, sosiaalisen, mobiilin ja symbolisen tilan yhdistyminen käyttäjän näkökulmasta yhdeksi tilakokemukseksi. Tästä kehityskulusta esimerkkinä on tänä vuonna markkinoille tuleva Google Project Glass. Puettavan teknologian ja kommunikaation kehityskulkuun liittyy myös Applen iWatch; senkin on arveltu laskeutuvan markkinoille vielä tänä vuonna. Ääni-ja eleohjaus ja kasvojen tunnistus ovat nekin osa nykyhetkessä ilmeneviä tulevaisuuden suunnannäyttäjiä.

Me emme tässä vaiheessa voi tietää, miilaiset mediat ja mobiilit laitteet vievät voiton lähitulevaisuudessa. Interaktiivinen peili ohjaa ajattelemaan, että mitä jos keskiöön nousevatkin joka puolella lisääntyvät näyttömaiset ja vuorovaikutteiset pinnat? Tässä skenaariossa mika tahansa (media)pinta voi muuntua myös henkilökohtaiseen käyttöön. Miten olisi hotellihuone, jonka seinät ja lattiat ovat mediapintoja ja jossa voit vaihtaa tunnelmaa: kuva-ja videomaailmaa, tuoksu-ja äänimaisemaa sekä halutessasi tarkistaa tilanteesi sosiaalisissa medioissa? Mitä, jos vanhustentalon käytävä olisikin tarinatila, jossa ikäihmisen omat tarinat näyttäytyisivät ja tutut hahmot puhuisivat hänelle ? Mielestäni nyt pitäisi heti lähteä edistämään sisältö- ja palvelukehitystä, jossa ubiikkiteemat ovat keskiössä. Suomeen voisi aivan hyvin kehittää tämän alueen osaamiskeskittymän.

Ubiikkiyhteiskunta mahdollistaa uuden tyyppisen suhteen kehitykseen: staattisten ympäristöjen, palvelujen ja brändien asemesta keskiöön nousee muuntuvuus ja muunneltavuus. Näkemykseni mukaan olennaista juuri nyt ovat älykkäällä ja vuorovaikutteisella tavalla muuntuvat ja muunneltavat tilat, palvelut ja brändit. Tulevaisuudessa muuntuvuus ja muunneltavuus on yhä enemmän suunnittelutyön lähtökohta olipa sitten kyse käyttäjän tarpeen mukaan muuntuvista tarinatiloista, kokoustiloista, sairaalan vuode-osastoista tai muista pelimäisistä, muuntuvista ja muunneltavista palveluista, tiloista ja brändeistä.

Toisaalta ilmiöön vaikuttavat myös muutokset käyttäjyydessä: ihmiset pääsevät yhä enemmän osaksi itselleen suunniteltujen palveluiden kehittämistä. Tätä kutsutaan käyttäjä-tuottajuudeksi (prosumerism), joka on suora evolutiivinen jatko tuunaamiselle (/räätälöinnille/personoinnille).

Voidaan jopa kysyä, ovatko ketkä tahansa mattimeikäläiset tulevaisuuden keskeisiä brändejä? Tästä on jo viitteitä. Esimerkkinä mainittakoon nettipalvelu, jossa sinä olet keskiössä, ja asustevalmistajat pukevat päällesi erilaisia sinua mahdollisesti kiinnostavia asuja tai itse pääset kokeilemaan mitä erilaisempia kombinaatioita. Tähän suuntaan on jo menty myös sosiaalisten medioiden avulla: kuka tahansa brändää itseään jakamiensa sisältöjen kautta. Jakamisesta on muutenkin tulossa keskeinen työn sisältö ja muoto. Jakaminen kulttuurina ja työnä liittyy myös osallistavaan ja yhteisölliseen suunnitteluun (co-design), jonka avulla organisaation omat asiantuntijat, eri alojen ammattitaiset ja palvelun käyttäjät pääsevät osaksi kehitystyötä. Aihealueen kannalta merkityksellisiä ovat myös joukkoistaminen (crowdsourcing) ja avoin jakamisen kulttuuri (open source culture). Laajemmassa katsannossa on puhuttu osallistumistaloudesta tai osallistumisyhteiskunnasta.

Tee-se-itse -mentaliteettia kiihdyttää myös 3D tulostus, josta jotkut puhuvat jo teollisen valmistuksen vallankumouksena. Maailma jossa voit itse suunnitella ja tulostaa huonekalusi vaikuttaa myös suunnittelutyön demokratisoitumiseen. Suomessa Risto Linturi on ollut näkyvin 3D tulostuksen esillä pitäjä ja hyvästä syystä – 3D tulostuksessa on valtavia kehitysnäkymiä.

Lähitulevaisuudessa staattiset, kaikille samanlaisena näyttäytyvät palvelut, tilat ja brändit voivat olla merkki muutoskyvyttömyydestä ja jälkeenjääneisyydestä. Toisaalta kaikkinaisen muuntuvuuden ja muunneltavuuden vaatimuksen jatkuvasti lisääntyessä, staattisuudesta saattaa kehittyä myös kaivattu elämän hidastamisen tehokeino (slow travel, slow food, jne).

Ubiikkiyhteiskuntakehityksen sisällöllisiä avainsanoja ovat hyvinvointipainotuksen lisäksi nopeus, joustavuus, muuntuvuus ja muunneltavuus, kaikkinainen läpinäkyvyys, henkilökohtaisuus, uudenlainen jakamisen kulttuuri ja yhteisöllisyys sekä rohkeus ja erottuvuus.

Kyky nopeasti tuottaa ja toteuttaa uusia, erottuvia konsepteja nousee talouden kannalta yhä merkittävämmäksi toiminnaksi.

Palaan vielä kirjoituksen alkuun, jossa sanoin että keskiöön kannattaisi nostaa ihmisen hyvinvointi ja luovat sisällöt. Tämä ei ehkä ole aivan helppoa, sillä ainakin oman kokemukseni mukaan luovilla aloilla sekä terveydenhuollon piirissä vallitsee jonkinasteinen teknologiavastaisuus. Näiden ammattiryhmien arvoihin näyttävät sopivan paremmin eettis-ekologiset pohdinnat, luomu- ja lähiruoka, kierrätys, ja muut sen tyyppiset asiat. Uudet teknologiat saattavat olla enemmänkin kauhistus, kun innostuksen aihe. Ja nyt juuri näitä ammattiryhmiä tarvittaisiin yhdessä luomaan luovilta sisällöiltään kiinnostavaa ja hyvinvointiin panostavaa ubbiikkiyhteiskuntaa. 

Seuraavassa ubiikki-kirjoituksessani käsittelen muun muassa moniaistisuutta. Visioin jo viime vuosituhannella konseptuaalista innovaatiota nimeltä Ambience Design (tai Ambient Design), johon sisältyi moniaistisuus, muunneltavuus ja muuntuvuus ja pelimäisyys (teemaan liittyi olennaisesti myös ambient intelligence). Tuolloin, ja vielä myöhemminkin 2000-luvulle tultaessakin konseptuaalinen innovaatio tuntui monesta liian futuristiselta. Ehkäpä nyt aika on kypsä?

Lue lisää aiheesta tähän julkaisuun liittyvästä ambience design-artikkelistani, joka löytyy kirjan loppupuolelta (Lataa teos täältä – Attacments: Service_Design_Research_pdf). Vanhempi kirjoitukseni aiheesta löytyy täältä. Tarvittaisiin myös lisää tutkimusta siitä, miten älykkäät, vuorovaikutteiset, moniaistiset sekä muuntuvat ja muunneltavat tilat vaikuttavat ihmisiin.

Jari Koskinen (AlternativeFutures)

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ubiikkiyhteiskunta

http://www.nytimes.com/2013/02/21/technology/google-looks-to-make-its-computer-glasses-stylish.html?hp&_r=0

http://www.youtube.com/watch?v=9c6W4CCU9M4

http://www.youtube.com/watch?v=sQx5KNl6JOM

http://www.youtube.com/watch?v=xyBXjjZa9qE&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=a6cNdhOKwi0

http://life.nationalpost.com/2013/02/27/futuristic-3d-printed-car-closer-to-becoming-reality/

Advertisements

13 Comments

  1. Kiitos kirjoituksesta Jari.

    Robotisaatio, josta olemme dos. Kaivo-ojan kanssa puhuneet ja saaneet mukaan myös Tulevaisuusselontekoon on se kokonaisilmiö, jota tässä yhteydessä esittelet nimellä ubiikki. Käsitteitä on paljon ja korostaa keskustelun puutetta yhteiskunnassamme, että yhteisymmärrystä käsitteistä ei ole.

    Tänään keskustelin Robottiviikon yhteydessä automatisaatiosta. Monen alan henkilön mielestä asiat ovat mallillaan, koska automatisaatio on maassamme niin edistynyttä.

    Omassa käsitteistössäni robotisaatio on ilmiö, joka sisältää niin Ambient Intelligencen, ubiikin kuin keinoälynkin – samoin kuin liitännäiset kuten 3D printtaus.

    • jarikoskinen says:

      Minä haluan tässä kirjoituksessa korostaa luovia sisältöjä ja ihmisten hyvinvointia kehitystyön lähtökohtana. Toisaalta nostan esille myös muuntuvuuden ja muunneltavuuden. Pelkään todella, että nyt mennään teknologiahype edellä. Tarvitaan vaihtoehtoja.

      • Olet todella oikeassa. Ihminen edellä on mentävä. Sitä korostamme myös BohoBusiness kirjassa.

        Toisaalta ilman käsitystä siitä, mihin teknologia menee ei ihminen ehkä motivoidu kehittämään luovuuttaan ja kasvamaan ihmisenä.

        Tarvitsemme ennen kaikkea toisistamme välittämistä ja kumppanuutta – tämä tuli hyvin esille eilisessä tilaisuudessa, jossa puhuimme BohoBisneksestä matemaatikoille ja fyysikoille.

        Tätä kokonaisvaltaista suuntausta minäkin edustan, siksi en halua tulla redusoiduksi yksittäisen asian puolestapuhujaksi.

      • jarikoskinen says:

        Minusta olette tehneet kaiman kanssa arvokasta työtä tässä aihepiirissä. Kirjoitukseni on kohdistettu paitsi päätöksentekijöille myös luovien alojen ja terveydenhoitoalan ihmisille….

  2. Lauri Gröhn says:

    Ainoa oikea kysymys: minkä ongelman ubiikki ratkaisee tavalla, joka ei muilla tavoilla mahdollinen ratkaista?

  3. Minäkin näkisin mielelläni humanistien tarttuvan nykyistä suuremmassa määrin teknologian kehitykseen. Toistaiseksi on tuntunut siltä, että insinöörin on helpompi opiskella humanistiksi kuin humanistin insinööriksi. Tästä huolimatta toki aivan valtaosa insinööreistä ajattelee teknologiaa vain teollisuuden valmistusprosessien, ansainnan ja säästön kautta juuri sillä tavalla, jota humanistit paheksuvat ja sitten ajattelevat vain ja ainoastaan sitä teknologiaa, joka on jo läpäissyt yhteiskunnan, mutta ei mitään uutta ellei sitten kauhulla ja vastenmielisyydellä. Loistavan hienoja poikkeuksia on toki. Ihminen edellä ubiikkiyhteiskuntaan on hyvä teesi. Jokaisen asian merkitys tulee tunnistaa ja kokea. Oma pyrkimykseni 3D-tulosteiden suhteen tässä ajattelussa on ollut käyttää noita koneita itse ja katsoa, miltä se tuntuu, ja mitä se herättää muissa ihmisissä, kun heille valmistaa esineitä. Olen nyt käyttänyt siihen touhuun – siis käytännön omakohtaisen kokemuksen ja tuntemusten keräilyyn puolitoista vuotta, ja uskon nyt vakaasti, että todella moni löytäisi innostavan ja oivallisen työn – sekin porukka, jolta nyt työ on viety Kiinaan. En tiedä, mitä tarkoittaa “ihminen edellä” teille muille, mutta minulle se tarkoittaa itsensä laittamista likoon koekaniiniksi, tuntemusten ja kokemusten kautta etenemistä ja merkitysten etsimistä uusista mahdollisuuksista. Uudisraivaajan työtä hyvää ja mukavantuntuista polkua etsiessä, joka saattaisi viedä meidät kaikki mukavampaan elämään.

    • jarikoskinen says:

      Ansiokas kommentti Risto. Ihminen edellä tarkoittaa todellakin itsensä laittamista likoon koekaniiniksi.

      Minusta ubiikkikehityksen haasteiden edessä tarvittaisiin nyt monialaisia tiimejä työskentelemään yhdessä kaltaistesi valistuneiden insinöörien kanssa.

      Näkisin että muotoilun, taiteiden ja terveydenhoitoalan ammattilaisia pitäisi nyt saada mukaan sisältökehitystyöhön. Osallistava suunnittelu sopii tällaiseen yhteistyöhön hyvin metodiksi.

  4. niansu says:

    Siitä kaipaisin lisää kirjoituksia, että mitä “crowdsourcing” merkitsee nykymaailmassa ja tulevaisuudessa! Onko se vain hypetermi, joka unohdetaan ennemmin tai myöhemmin vai onko se todellinen tekijä tulevaisuuden työn organisoinnissa? Missä on se pihvi? Voivatko joukot ratkoa ongelmia tehokkaamiin kuin yksilöt / tiimit / organisaatiot? Sen kun tietäis.

    • jarikoskinen says:

      Jenkkilässä törmäsin kiinnostavaan matkapuhelinaplikaatioon, siinä otit kuvan kaupassa tuotteen viivakoodista ja sovellus ilmoitti sinulle, mistä saat saman tuotteen halvemmalla. Sovellus perustui käyttäjien jakamaan tietoon tuotteiden hinnoista.

  5. Lauri Gröhn says:

    Crouwdsourcing käyttää hyväkseen ihmisten pikku heikkouksia ja tekee heistä työmuurahaisia.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: