Home » Kansalaisten hyvinvointi ja osallisuus » Rakentaminen ja asumisen kestävä kehitys

Rakentaminen ja asumisen kestävä kehitys

Vierasbloggaajana hyvän asumisen asiantuntija Pentti Kaasinen.

Olen työskennellyt rakennus- ja kiinteistöalalla ympäristöfyysikkona 15 vuotta. Alan ulkopuolelta tulleena keskustelu rakentamisen virheistä ja työkulttuurista on vaikuttanut yksipuoliselta ja pinnalliselta. Oikeita perusteita niin kielteisille kuin myönteisillekin asioille on niukasti. Kun rakennusvirheiden ja työkulttuurin kehnouden syitä ei ole riittävän monipuolisesti selvitetty, syy on sysätty rakennusteollisuuden niskoille.

Rakentamisen ”huono laatu ” pitää asettaa laajempaan kontekstiin. Rakennusteollisuus epäilemättä on välitön syypää – miten muuten voisi olla – rakentamisen heikkouksiin, mutta perussyitä on muualla. Valtio on vähintään yhtä syyllinen. Se ei ole luonut puitteita esimerkiksi alan perustutkimukselle ja kuluttajavalistukselle, siis luotettavan tiedon saamiselle ja kaiken teollisuuden tärkeimmälle käyttäjälähtöisyydelle. Kriittisen tutkimuksen vähäisyys pitää yllä rakennus- ja kiinteistöalaa liike-elämän ehdoin toimivana. Yksityistaloudet pärjäävät siinä kuvioissa asumisensa kanssa huonosti. Asumisen kestävälle kehitykselle tämä on huono maaperä.

Tilanne ei ole huono vain kuluttajan kannalta. Koska asumisen ja rakennusteollisuuden välillä ei ole luotettavaa tiedonvälitystä, alan käyttäjälähtöisyys on varmasti heikointa keskeisessä suomalaisessa elinkeinoelämässä. Kuluttajien saatavilla on lähinnä kaupallista informaatiota. Tästä osaltaan johtuvat epäonnistumiset alan tuotekehityksessä.

Valtionhallinnossa tehtiin merkittävä virhe, kun rakennusalan ohjaus (määräykset) 1990-luvulla siirrettiin ympäristöministeriöön ja rakennushallitus lopetettiin. Valtion napanuora rakennusalaan katkesi. Jälkikäteen ajatellen tuntuu järjettömältä, että elinkeinoelämän tehokkaimman ja pragmaattisimman osan ohjaus tyrkättiin heikoimmalle ministeriölle. Seuraukset näkyvät nyt. Ympäristöministeriö hankkii (sitä ehkä itse havaitsematta) rakennusteknisen ja rakentamisen kenttätyötä koskevan asiantuntemuksensa rakennusteollisuudelta ja sen sidostahoilta. Muita mahdollisuuksia on niukasti. Kärjistäen kuitenkin voi sanoa, että ohjattava ohjaa ohjaajaa. Tässä ympäristöministeriön epäonnistuminen on jotenkin ymmärrettävää. Toinen seikka ei ole yhtä ymmärrettävä. Se on anteeksiantamattoman vähäinen yhteistyö muiden ministeriöiden kanssa. Vain sosiaali- ja terveysministeriön kanssa on kanssakäymistä, mutta se on johtanut koko ongelmakentän väärin käsittämiseen. Rakentamisen kehittämisestä tuntuu tulleen homeiden ja lääketieteen tutkijoiden työkenttä.

Rakennusalaa on käsitelty politiikan piirissä lähinnä harmaan talouden ja viimeksi homekoulujen vuoksi. Millä tietämättömyyden tasolla politiikassa liikutaan, kuvaa eduskunnan viime syksyn toiminta. Eduskunnan tarkastusvaliokunta tilasi mielestään kattavan selvityksen homeongelmista, ilmeisesti tuskastuneena median homemyllytykseen. Selvitys maksoi tiettävästi noin 70 000 euroa ja se kesti kahdeksan kuukautta. Summa on absurdi. Sillä piti selvittää maan talojen homeongelmat ja esittää niihin ratkaisut.

Mitä pitäisi tehdä?

Iso kuva rakennusalasta ei ole synkkä.  Muutosten tekeminen nopeasti ei vain ole helppoa, koska perusvirhe on valtionhallinnossa. Alalla on puutteita ja ristiriitaisuuksia, jotka pitäisi korjata. Betonin ja puun kamppailu rakentamisen perusmateriaalina nakertaa alan sisäistä yhteistyötä. Kamppailulla on poliittinen tausta, joka on omiaan tekemään kansataloudellisesti merkittävistä ratkaisuista lyhytnäköisiä. Labiili tilanne esimerkiksi puukerrostalorakentamisessa vaikuttaa ajankohtaisesti suurissa rakennushankkeissa.

Johtavien asiantuntijalaitosten, VTT:n ja Tampereen teknillisen yliopiston näkemysten eriävyys energiamääräysten soveltamisesta on huolestuttavaa. Nyt tehdään passiivitaloissa ja nollaenergiataloissa ratkaisuja, jotka ilman tutkimuslaitosten tiivistä yhteistyötä saattavat pahentaa nykyistä kosteus- ja homevauriotilannetta. Näkemykset pitäisi sovittaa yhteen yhteistyöllä, jossa myös Aalto yliopiston monialaisuus voisi avartaa näkökulmia energiamääräysten soveltamisessa.

Käyttäjälähtöisyyttä ei saa unohtaa. Sitä voi parantaa ottamalla rakennus- ja energiatekniseen yhteistyöhön mukaan kuluttajaviestinnän asiantuntemusta.

Rakennusteollisuuden usein arvosteltu ulkomaalaisomistus ei rajattuna ole vain kielteinen seikka. Esimerkiksi ruotsalaisten rakennusjättien läsnäolo Suomessa voi olla vahvuus, kun asumisen teknologiaa viedään maailmalle. Sama koskee materiaali- ja tarviketeollisuuden omistusta.

Pentti Kaasinen

Helsingissä 29.1.2013

2012-11-15 13.16.32

Asuminen on tärkeää meille kaikille.

Advertisements

5 Comments

  1. Tove Hagman says:

    Pentti Kaasinen kirjoittaa juuri oikeasta asiasta. Suomalaisella rakentamisen osaamisella olisi paljon annettavaa kansainvälisestikin, mutta ensin on tehtävä kotimaassa laajasti yhteistyötä yhteisen päämäärän hyväksi. Päämääränä laajasti ajatellen on varmasti asumisen ja asumisen ratkaisuja tuottavan elinkeinon kehittäminen. Mutta on tietysti, kuten Pentti huomauttaa, hallittava kokonaisuutta ja sisällyttävä esim rakentamisen osa-alueita käyttäjälähtöisemmin ja systemaattisemmin. Toivon että voimme jatkossa markkinoida kestävän (smart and sustainable) asumisen ratkaisukykyämme kansallisesti ja kansainvälisesti “takuukestävillä” asumisen ratkaisuilla. Meillä on hyvät “palikat” olemassa, hyvälle asumiselle, mutta valitettavasti Pentti on oikeassa aivan liian monessa asiassa.

  2. Libertaarina en oikein jaksa uskoa, että valtion toimintaa tässä asiassa kyetään parantamaan merkittävästi. Jos valtio onnistuu hyvin tällaisessa laadunvalvonnassa, on kyse lähinnä hyvästä tuurista. Sen varaan ei yleensä kannata laskea mitään.

    Muutoksen on lähdettävä markkinoilta: joko asiakkaat alkavat vaatimaan kunnon laatua (eivätkä hyväksy huonoa missään tapauksessa) tai joku rakennusfirma onnistuu valtaamaan merkittävän osuuden markkinoista panostamalla laatuun. No joo, oikeasti en kyllä tiedä mitään rakennusmarkkinoista, mutta äkkiseltään on aika hankala kuvitella mitään muutakaan vaihtoehtoa.

  3. Ilmeisesti markkinatalous ei ole saanut rakennusalaa kuriin. Valtiota on tarvittu apuun, jos ei muuten niin oikeussaleissa. Asiakkaiden vaatimukset on huomioitu pinnallisesti.

    Itsekin kannatan mahdollisimman vähäistä valtion väliintuloa, mutta tähän asiaan pitäisi löytyä joku ratkaisu. Kyseessä on suuri omaisuus ja yksi hyvinvoinnin perusasioita.

  4. Joo, kyllähän kyseessä on erittäin merkittävä asia. Mutta suhtaudun vain aika skeptisesti siihen, että valtio yhtäkkiä repäisisi jostain hyvää ja pätevää sääntelyä, joka korjaisi ongelmat. Pikemminkin on iso riski siihen suuntaan, että sääntelyllä vain monimutkaistetaan asioita ja piilotetaan oikeat ongelmat byrokratian sekaan.

    Lähitulevaisuudessa varmaan isoksi tekijäksi tässä sopassa muodostuu sosiaalinen media. Kunhan diginatiivit alkavat siirtymään sellaisiin asemiin, joissa heillä on jotain valtaa rakentamisen ja asumisen suhteen, voivat typerästi käyttäytyvät firmat alkaa varautumaan siihen, että erinäisiä virheitä ja petettyjä sopimuksia ei puida enää yksityisesti tai oikeudessa, vaan erilaisilla keskustelupalstoilla ja blogosfäärissä.

    Yksi esimerkkihän tästä jo tuli jokunen aika sitten, missä tapaus eteni oikeussaliin asti, jossa se nähdäkseni tuomittiin väärin. Kirjoitin siitä blogiini: http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/102130-rakennus-ja-is%C3%A4nn%C3%B6intialalla-ei-ole-sosiaalinen-media-hallussa

  5. Robotit saattavat tuoda parannusta asiaan: http://vimeo.com/58152458

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: