Home » Kansalaisten hyvinvointi ja osallisuus » Mikä määrää asioiden ja hyödykkeiden arvon? Miksi arvokeskustelu on niin vaikeaa?

Mikä määrää asioiden ja hyödykkeiden arvon? Miksi arvokeskustelu on niin vaikeaa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Johdanto

Tässä blogiviestissäni arvioin arvoja koskevan laajemman yhteiskuntatieteellisen keskustelun pohjalta sitä, miksi arvokeskustelu on erittäin haasteellista ja usein niin vaikeaa. Tarkoitukseni ei ole esittää mitään tyhjentävää arviota teemasta. Eittämättä arvokeskustelua tarvitaan – etenkin kun keskustellaan pitkän aikavälin visioista ja strategioista.

Pyrin taustoittamaan taloustieteellisen keskustelun ja sen kritiikin kautta arvokeskustelua koskevaa haastetta yhteiskunnassamme. Arvot, arvostaminen ja arvokkuus ovat tärkeitä asioita yhteiskuntapolitiikassa.

Useinhan yhteiskuntapolitiikkaa koskevissa keskusteluissa vaaditaan arvokeskustelua. Etenkin vaikeiden poliittisten ja yhteiskunnallisten päätösten yhteydessä esitetään vaatimus arvokeskustelusta.

Taloudellinen ajattelu ja markkinatalouden arvot

Adam Smith arvioi tuotteiden arvoa niiden tuotantokustannusten mukaan. Hän kiinnitti huomiota markkinoihin ja tuotteiden vaihdantaan. Teos ”The Wealth of the Nations” (1776) oli tässä mielessä käänteen tekevä. Myöhemmin David Ricardo and Karl Marx kehittivät Smithin teorioita. He arvioivat, että hyödykkeisiin sitoutunut työ on arvon lähde tuotannossa. Karl Marx arvioi, että pelkkä työ ei ole hyödykkeiden koko arvo, vaan työn arvon lisäksi hyödykkeet tuottavat korkoa, voittoa, vuokraa ja osinkoa. Nämä osuudet menivät yli työn arvon hyödykkeiden arvon määrittelyssä. Näin käynnistyi taloustieteellinen keskustelu lisäarvosta ja kapitalismista.

Adam Smith näki kaikilla hyödykkeillä olevan luonnollisen arvon. Nämä ajatukset olivat syntyneet jo John Locken, William Pettyn ja muiden merkittävien valitusfilosofien toimesta. Arvon määrityksen taustalla nähtiin ”luonnon voimat”. Adam Smith näki hyödykkeiden arvon perustuvan työhön. Tämä arvo oli hänen mukaansa absoluuttinen arvo. David Ricardo ajatteli aikalailla samoin, mutta myöhäisempinä vuosinaan hän erotti absoluuttisen arvon ja suhteellisen arvon toisistaan.

John Ruskin kritisoi voimallisesti Adam Smithiä ja David Ricardoa ja ei nähnyt mitään absoluuttista luonnon lakia hyödykkeiden arvon määräytymisen taustalla. Hän näki, että hyödykkeiden arvo määräytyy aina markkinoilla. Hän esitti myös ajatuksen siitä, että hyödykkeiden arvon voi aina määritellä rahassa. Tämä ei ollut vielä arvoteorian kehityksen loppu. 1800-luvun lopussa taloustieteessä syntyi ns. marginalistinen vallankumous, jonka mukaan arvot määräytyvät hyödykkeiden tuottamien hyötyjen perusteella, ei niinkään kustannusten tai hyödykkeisiin käytetyn työn perusteella. Hän näki kuluttajien määräävän hyödykkeiden arvot markkinoilla.

Sellaiset taloustieteilijat kuten William Stanley Jevons, Leon Walras, Alfred Marshall ja Carl Menger kehittivät uudenlaisen arvoteorian kuvaamaan hyödykemarkkinoita. Jevons ja Walras ajattelivat, että rajahyöty olisi määrällinen suure, mutta Menger ajatteli että rajahyöty on henkilökohtainen hyöty. Ennen Carl Mengeriä taloustieteilijät ajattelivat yleisesti, että hinnat määräytyivät kustannusten pohjalta. Menger esitti myös, että hinnat määräytyvät ihmisten preferenssien ja tarpeiden mukaan. Objektiiviset asiat olivat hänen mukaansa hintojen muutosten takana, eivät luonnon lait.

Tässä uudessa teoriassa yksilöiden valinnat ja preferenssit määrittivät hyödykkeiden arvot. Markkinoilla tapahtuvat vaihdantaprosessit määrittelivät sen, mikä oli lopulta arvokasta. Kysyntä ja tarjonta markkinoilla kertoivat siitä, millaisista hyödykkeistä oli niukkuutta ja mitä hyödykkeitä oli markkinoilla liikaa. Niukat hyödykkeet olivat arvokkaampia kuin hyödykkeet, joita oli ylenpalttisesti markkinoilla.

Marginalistisen vallankumouksen hyötyajattelun ytimen oli esittänyt jo Jeremy Bentham, jonka mukaan hyödykkeet tuottavat hyötyjä, etuja, mielihyvää ja onnellisuutta. Hänen ajattelunsa oli lähellä marginalistisen vallankumouksen ajattelijoiden ajattelua. Hän hyväksyi erityisesti William Stanley Jevonsin (1888) ajatukset. Ns. hyötyteoria syntyi näistä ajatuksista, samoin taloustieteen kuluttajateoria.

Marginalistinen teoria arvon lähteenä ei ota kantaa siihen, mistä ihmisten tarpeet syntyvät. Tarpeet voivat liittyä biologiaan, psykologiaan, sosiaalisiin suhteisiin tai vaikka kulttuurisiin tapoihin. Valtavirran omaksuma neoklassinen taloustiede näkee ihmisen ”äärirationaalisena” ja aina “hyötyä” tavoittelevana, mutta tätä ajatusmallia on kritisoitu viime aikoina voimakkaasti mm. sosiologien ja psykologien toimesta. Kaikesta kritiikistä huolimatta marginalistinen ajattelumalli on se teoreettinen pohja, jonka pohjalta talousteorioita kehitetään ja arvioidaan.

Myös ajatus laskevista rajahyödyistä on keskeinen marginalististeille ja heidän arvoajattelulleen. Määritelmällisesti voidaan todeta, että rajahyöty (eli marginaalihyöty) on kuluttajan saama hyödyn lisäys tarkasteltavan tuotteen tai palvelun (hyödykkeen) yhdestä kulutuksen lisäyksiköstä. Rajahyöty siis määrää, kuinka paljon henkilö on valmis maksamaan rahaa haluamastaan hyödykkeestä. Rajahyötyteoria on vallitseva selitys hintojen määräytymiselle, ja sen kehitti 1800-luvulla itävaltalainen Friedrich von Wieser. Laskevan rajahyödyn takia useimmiten ihmiset eivät halua paljoa tiettyä asiaa tai paljoa jotain toista, vaan vähän molempia. Kaikilla arvostettavilla asioilla on tämän ajattelumallin mukaan rajallinen arvo. Mitään asiaa ei voi arvostaa rajattomasti. Laskevien hyötyjen teorian pohjalta voimme perustella loogisesti sen, miksi kultainen keskitie on hyvä arvovalinta useissa tilanteissa. Siinä missä rajahyöty määrittää kuluttajien käyttäytymistä, rajakustannus määrittää hyödyketuotannon laajentumista tyydyttämään kuluttajien tarpeita.

Marginalismin kritiikkiä

Monet talousteoreetikot ovat kritisoineet marginalistista ajattelua arvon määrittelyn lähtökohtana. Thorsten Veblen, John B. Commons ja John Bates Clark eivät hyväksyneet marginalistisen teorian kaikkia lähtökohtia ja kiinnittivät huomiota enemmän sosiaalisiin instituutioihin. He eivät nähneet neoklassisen taloustieteen lähestymistapaa riittävänä eikä uskottavana. Arvot ja arvostettavat asiat kytkeytyvät aina yhteiskunnan sosiaalisiin rakenteisiin heidän mukaansa.

Thorsten Veblenin mukaan taloudellinen elämä ei ole hyötyyn perustuvaa, vaan esihistoriallisilta ajoilta periytyvien sosiaalisten taipumusten ajamaa toimintaa. Hän näki modernin yhteiskunnan taustalla olevan samanlaisia rakenteita kuin oli heimoyhteiskunnassa. Edelleen puhutaan niin sanotusta Veblenin hyödykkeestä, kun viitataan tuotteisiin, joiden kysyntä kasvaa niiden hintojen noustessa. Nämä hyödykkeet ovat joutilasluokan kuluttamia hyödykkeitä, joilla on arvoa sen vuoksi, että tietty ”heimo”, joutilasluokka niitä haluaa ja kuluttaa. Tietoinen joutilaisuus taas viittaa siihen, kun ihmiset tuhlaavat aikaansa antaakseen itselleen korkeamman statuksen. Hän ajatteli niin, että esimerkiksi ollakseen herrasmies, miehen täytyy opiskella filosofiaa ja korkeampaa taidetta, joilla ei ole sinänsä isoa taloudellista arvoa tai ainakin hyvin alhainen arvo. Tämä on eräs käytännön esimerkki erikoislaatuisesta arvon määräytymisestä, joka ei tapahdu puhtaasti marginalististen teorioiden pohjalta. Thorsten Veblen uskoi tietynlaiseen kulttuurievoluutioon ihmisen käyttäytymisen selittämisessä ja ymmärtämisessä.

John R. Commons tunnetaan institutionaalisen taloustieteen toisena keskeisenä teoreetikkona. Hän ei uskonut markkinoiden olevan pelkästään markkinoita, vaan hän näki markkinoiden toiminnan perustuvan monimutkaiseen sosiaaliseen ja institutionaaliseen vuorovaikutukseen. Erityisesti sosiaaliset normit ohjaavat myös markkinoita. Markkinoilla ei voi hänen mukaansa huseerata miten sattuu. Tämä ajatus on mielenkiintoinen, koska sen pohjalta voisimme ajatella, että puhdas markkinamekanismi ei olisikaan niin ”puhdas”, vaan sen taustalla olisikin monimutkaisten sosiaalisten ja poliittisten syy-seuraus-suhteiden verkosto. Ajatus on saamassa kannatusta monien yhteiskuntateoreetikoiden piirissä, koska markkinoiden rinnalla ja taustalla – toden totta – toimii nykyisin selvästi verkostoja (networks) ja joukkoja (crowds) kuten Internetin yleistymisen myötä olemme huomanneet.

Joukkoistaminen (crowdsourcing) ilmiönä on aika uusi asia talousteorialle. Myös verkostoteorioiden yhteys marginalistiseen talousteoriaan ei ole kovin selvä asia taloustieteelle.

John Bates Clark oli ensimmäisiä merkittäviä yhdysvaltalaisia taloustieteilijöitä. Hän korosti ajattelussaan markkinoiden epätäydellisyyttä ja tutki mm. monopoleja markkinoilla. Aika usein unohdetaan se tosiasia, että markkinoilla esiintyy oligopoleja ja monopoleja, jotka estävät puhtaan arvojen toteutumisen kuluttajamarkkinoilla. Epätäydellisyydet markkinoilla johtavat hintamekanismin toimimattomuuteen, yleensä ylihinnoitteluun ja joidenkin yritysten määräävään markkina-asemaan.

Usein markkinamekanismiin vahvasti uskovat ekonomistit unohtavat sen, että markkinat eivät aina toimi täydellisen kilpailun olosuhteissa. Tämä taas johtaa yksilöiden vakavaan arvojen loukkaamiseen ja siihen, että arvot eivät oikeasti toteudukaan markkinoilla.

Arvosubjektivismi vs. arvo-objektivismi

Arvot ovat olleet aina yhteiskuntafilosofisen keskustelun keskiössä. Yhteiskunnallisessa arvokeskustelussa esiintyy hyvin erilaisia arvokäsityksiä. Arvosubjektivismin mukaan arvot ovat yksilöllisiä valintoja. Toisaalta arvo-objektivismin mukaan voidaan saavuttaa yhteiskunnallinen yksimielisyys oikeista arvoista. Usein kuulee esitettävän, että hyvyys, totuus ja kauneus tulisi olla meille kaikille yhteisiä arvoja.

Jos lähestymme arvovalintoja markkinoiden ja marginalistisen ajattelun kautta, emme oikeastaan tarvitse mitään arvokeskustelua, koska arvothan määräytyvät markkinoilla preferenssiemme ja valintojemme mukaisesti. Saamme markkinoilta sitä, mitä sieltä tilaamme. Riittää, että yksilöt tekevät valintansa ja ovat selkeästi arvosubjektiivisia. Kuten tiedämme modernin taloustieteellisenkin tutkimuksen mukaan, meillä ei ole yhtenäisiä, monoliittisia markkinoita, vaan hyvin erilaisia markkinoita. Markkinoilla voi vallita erilaisia pelisääntöjä ja niihin liittyvät instituutiot ovat myös historiallisesti kehittyneitä ja määräytyneitä. Lisäksi voi olla niin, että markkinat eivät saavuta koskaan neoklassisen talousteorian mukaista tasapainoa. Ajoittaiset epätaspainotilat ovat mahdollisia kuten finanssikriisi on meille selkästi osoittanut. Jos markkinoilla ei ole tasapainoa, se tarkoittaa sitä, että kaikkien kuluttajien arvot eivät toteudukaan markkinoilla. Jotkut jäävät arvovalintoineen tyydyttämättä, kun markkinat epäonnistuvat. Jotkut taas voivat arvovalintoineen saavuttaa ylityydyttyneisyyden tilan. Näin vääjäämättä tapahtuukin epätasapainoisilla markkinoilla. Voi olla mahdollista että tilanne esimerkiksi Suomessa on tämän tyyppinen.

Olemmeko yhteiskuntana menossa epätasapainotilaan?

Suomalaisen arvokeskustelun dilemma

Suomessa arvokeskustelu on jakaantunut viime aikoina mielenkiintoisella tavalla. Elinkeinoelämä ja teollisuus nojautuvat vahvasti lähinnä markkina-ajatteluun ja neoklassisen talousteorian mukaisiin marginalistien ajatuksiin yhteiskunnallisten arvojen määräytymisestä. Yleensä vaaditaan lisää kilpailukykyä, tehokkuutta ja tuottavuutta. Näin heille on läheisempää nojautua puhdasoppiseen arvosubjektivismiin. He eivät ota arvoihin liittyviä asioita annettuina ja näkevät arvot atomistina markkinoilla määräytyvinä asioina.

Useat poliitikot ja hyvinvointivaltiota kannattavat henkilöt ovat taas ajattelultaan lähempänä puhdasta arvo-objektivismia. He näkevät erityisesti hyvinvointivaltion idean sisältävän sellaisenaan meille kaikille yhteisiä arvoja kuten esimerkiksi oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden. Tässä ryhmässä vaaditaan parempia hyvinvointipalveluita ja ollaan erittäin huolissaan hyvinvointivaltion ylläpitokustannuksista ja valtion taloudesta (ns. kestävyysvajeesta). Arvo-objektivisteille näistä arvoista on vaikea keskustella sellaisenaan, vaan ne tulisi ottaa annettuina muiden keskustelijoiden toimesta. He ottavat hyvinvointivaltiota koskevan konsensuksen annettuna.

Tämä kuvaamani arvokeskustelua koskeva tilanne voi helposti johtaa varsin hedelmättömään arvokeskusteluun, koska meillä ei ole oikein hyviä instrumentteja ylittää arvo-objektismin ja arvosubjektismin välistä rajaa.

Näin arvokeskustelut ovat usein joko synkkiä yksinpuheluita tai ohipuhumista ilman järkevää argumentaatiota.

Lopputuloksena on helposti hedelmätöntä debattia, joka ei yllä yleensä edes aidon dialogin tasolle.

Jari Kaivo-oja
Tutkimusjohtaja (Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto), Dosentti (Helsingin yliopisto, Lapin yliopisto)

Lähteet

Aspromourgos, T. (1988) The Life of William Petty in Relation to His Economics. History of Political Economy 20, s. 337–356.
Fine, B. (2010) Marx’s Capital. 5th ed. London: Pluto.
Clark, J.B. (1907) Essentials of Economic Theory. NY: Macmillan Company.
Coase, R. (1998) The New Institutional Economics. American Economic Review, 88(2), s. 72-74.
Collison Black, R.D. (1972) Jevons, Bentham and De Morgan. Economica, New Series, Vol. 39, No. 154, s. 119-134
Commons, J.R. (1931) Institutional Economics. American Economic Review Vol. 21 : s. 648–657.
Easley, D. and Kleinberg, J. (2010) Networks, Crowds and Markets. Reasoning about a Highly Connected World. Cambridge: Cambridge University Press.
Gonce, R.A. (2002) John R. Commons’s “Five Big Years”: 1899-1904. The American Journal of Economics and Sociology, Vol. 61, No. 4, s. 755-777.
Heindrich, D.J. The Marginalist Revolution (lecture 2 of 34). In: Ludwig von Mises Institute Website. Verkkosivut: http://archive.mises.org/002101/
Jevons, W.S. (1879) The Principles of Science: A Treatise on Logic and Scientific Method, Macmillan & Co., London, 1874, 2nd ed. 1877, 3rd ed. 1879.
Marshall, A. (1890) Principles of Economics. London: McMillan.
Morishima, M. (1977). Walras’ Economics : A Pure Theory of Capital and Money. Cambridge: Cambridge University Press.
Saad-Filho, A. (2002) The Value of Marx: Political Economy for Contemporary Capitalism. London: Routledge.
Sherburne, J.C. (1972) John Ruskin or The Ambiguities of Abundance: A Study in Social and Economic Criticism. Boston: Harvard University Press.
Smith, A. (1906) The Wealth of the Nations. An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations- 5th Edition. London: Methuen & Co., Ltd. Alkuperäinen julk. v. 1776.
Throsby, D. (2003) Economics of Culture. Cambridge: Cambridge University Press.
Tully, J. (1980) A Discourse on Property : John Locke and His Adversaries. Cambridge: Cambridge University Press.
Williamson, O.E. (2000) The New Institutional Economics: Taking Stock, Looking Ahead. Journal of Economic Literature, 38(3), s. 595-613.
Yolton, J. W., ed., (1969) John Locke: Problems and Perspectives. Cambridge: Cambridge University Press.

Wikipedia-lähteet:

Bentham, Jeremy. Verkkosivut: http://fi.wikipedia.org/wiki/Jeremy_Bentham
Jevons, William Stanley. Verkkosivut: http://en.wikipedia.org/wiki/William_Stanley_Jevons
Marginalismi: http://en.wikipedia.org/wiki/Marginalism
Marshall, Alfred. Verkkosivut: http://en.wikipedia.org/wiki/Alfred_Marshall
Marx, Karl. Verkkosivut: http://en.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx
Petty, William. Verkkosivut: http://en.wikipedia.org/wiki/William_Petty
Ricardo, David. Verkkosivut: http://en.wikipedia.org/wiki/David_Ricardo
Ruskin, John. Verkkosivut: http://en.wikipedia.org/wiki/John_Ruskin
Smith, Adam. Verkkosivut. http://en.wikipedia.org/wiki/Adam_Smith
Veblen, Thorsten. Verkkosivut: http://fi.wikipedia.org/wiki/Thorstein_Veblen
Walras, Léon. Verkkosivut: http://en.wikipedia.org/wiki/L%C3%A9on_Walras

Advertisements

1 Comment

  1. Lauri Gröhn says:

    Hyödyllinen yhteenveto. Mutta eikö tuo keskustelun kahtiajako ole hyödyllistä, ei liikaa konsensusta? Olisiko sinulla jokin avaus “dialogiin”?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: