Home » Kritiikki » Älkää masentako negatiivisilla talouspuheilla!

Älkää masentako negatiivisilla talouspuheilla!

Olette varmaan huomanneet, että talousuutiset ja talouspuhe on yhä keskeisempi sisältö medioissa ja elämässä yleisestikin. Talous on tällä hetkellä niin ylivertainen aihe, että muut elämän alueet ovat näyttäytyvät jotenkin alisteisena talouspuheelle: lähes kaikkea tarkastellaan talouden kautta. Tämä koskee niin tiedettä kuin taidetta, puhumattakaan terveydestä ja hyvinvoinnista.

Suurin osa talouspuheesta on luonteeltaan negatiivista ja omiaan masentamaan ihmisiä. Puhutaan säästämisestä, leikkaamisesta, karsimisesta ja irtisanomisista. Joskus tuntuu siltä, että jatkuvat kurjistamispuheet aiheuttavat kurjistumista: mediat suorastaan markkinoivat sitä, kuinka nyt tarvitaan säästöjä, leikkauksia ja karsimista, ja että taas joku yritys on irtisanonut porukkaa. Tällaisen masinoinnin psykologinen vaikutus ei voi olla myönteinen.

Ongelma on seuraava: taloudesta puhuminen tai raha puheenaiheena ei sinänsä tuo lisää rahaa. Poliittisille päätöksentekijöille (ja samalla kaikille päätöksetekijoille) viesti: nyt pitäisi talousjankuttamisen asemesta miettiä rakenteita uusiksi, vähentää reilusti byrokratiaa, luoda parempia edellytyksiä innovaatiotoiminnalle, uskaltaa tehdä omaperäisiä ratkaisuja, ja luoda palkitsemismalleja, jolla tuetaan visionääristä ja kokeilevaa toimintaa.

Samalla on syytä välittää viesti niille, jotka kynsin ja hampain pitävät kiinni menneen maailman rakententeista ja niistä työpaikoista, jotka edustavat vanhentunutta osaamista. Tieto ja osaaminen vanhenee nyt monilla aloilla nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, eikä tahti tästä ainakaan hidastu. Nyt jos koskaan tarvittaisiin aktiivisia ja rohkeita toimenpiteitä, jotka edistävät uudelleen kouluttautumista ja työllistymistä. Otetaan esimerkki. Nykytiedon valossa näyttää siltä, että kaupan kassat menettävät työpaikkansa lähivuosina automaation edetessä. Miten tähän on varauduttu? Millaisia tehtäviä näille ihmisille on osoitettavissa? Miten heitä tulisi yksilöllisistä tarpeista käsin kouluttaa? Voisiko Suomi olla tässä(kin) mallimaa, joka vie osaamistaan ulkomaille? Otetaan toinen esimerkki. Viime vuosina on puhuttu paljon leppoistamisesta (slow-liike). Suomi olisi ideaali maa matkailun, kauniin luonnon ja hyvinvointipalveluiden yhdistämiselle: voisimme kehittää kiinnostavia palveluita, jotka vetäisivät puoleensa ylirasituksesta ja stressistä kärsiviä joka puolelta maailmaa.

Uskon, että puuttuvat työpaikat löytyvät uuden keksimisen kautta, siksi jatkuva puhe säästämisestä ja leikkauksista ilman että mitään annetaan tilalle on suorastaan absurdia. Ei ole järkevää masentaa kansalaisia, sen sijaan tulisi innostaa ja visioida tulevaisuuden näkymiä. Kuulen jo nyt krittiiset äänet. Ne kuiskivat, että parempaa on realistinen ankeus, kun valheellisen positiivinen maalailu. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, kyllä masentavaa ja ankeaa uutisointia riittää senkin jälkeen, vaikka vähän muutetaan suuntaa innostavampaan suuntaan. Medioilla on tässä vastuunsa, paljon positiivista kerrottavaa riittäisi, jos vain tahtoa innostavien tarinoiden kertomiseen löytyy.

Palataan talousjankutukseen. Mikä on kulttuurin tila maailmassa, jossa talouspuhe on päästetty päärooliin? Taiteet kuvaavat todellisuutta paremmin ja rikkaammin kuin tieteet. Taiteilla on myös terapialuonne, mieltä ylentävät sisällöt ja elämykset vaikuttavat hyvinvointiimme. Siksi taiteille on annettava tilaa ja aikaa. Toivon, että siirrymme ubiikkiyhteiskuntaan (lue edellinen Jari Kaivo-ojan artikkeli ubiikki-teemasta tästä) luovat sisällöt edellä, ja muistamme, että teknologia palvelee sisältöjä. Luovien sisältöjen merkitys ubiikkiyhteiskunnassa tulee joka tapauksessa olemaan suuri, ja Suomi voi oikeilla panostuksilla kehittyä ubiikkiyhteiskunnan mallimaaksi – taiteelliset sisällöt ja ihmisten hyvinvointi edellä.

Jari Koskinen

Advertisements

2 Comments

  1. Lauri Gröhn says:

    “Tieto ja osaaminen vanhenee nyt monilla aloilla nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, eikä tahti tästä ainakaan hidastu.”

    Noin monet uskovat. Mutta jonkin teknologisen tuotealueen kehittyvä mallisto ei ole tietoa sinänsä. Merkittävien tieteellisesten julkaisujen määrä kasvaa linearisesti (Rescherin laki).

    “kynsin ja hampain pitävät kiinni menneen maailman rakententeista ja niistä työpaikoista, jotka edustavat vanhentunutta osaamista.”

    Ei mitenkään selvä asia. Saisinko esimerkkejä?

    “Uskon, että puuttuvat työpaikat löytyvät uuden keksimisen kautta, siksi jatkuva puhe säästämisestä ilman että mitään annetaan tilalle on suorastaan absurdia. ”

    Tuokin on harhaista. Merkittävin kasvubisness syntyy vakiintuneen osaamisen kautta, jota täydennetään uudella.

    ” Taiteilla on myös terapialuonne, mieltä ylentävät sisällöt ja elämykset vaikuttavat hyvinvointiimme. ”

    Taide voi olla tekijöilleen terapiaa, mutta tuollainen yleistäminen on harhaista.

    Ubiikkiyhteiskunta on karmea DYSTOPIA eikä edes hyvää bisnestä – suomalaisille…

  2. Timo Kantola says:

    Säästöjä tosiaan haetaan asiasta kuin asiasta, mutta usein on kyse myös ja ennen kaikkea tehostamisesta. Pyritään saamaan sama tai parempi tulos pienemmillä resursseilla ja kustanuksilla.

    Ubiikki on vielä ideoiden ja toiveiden asteella, mutta kyllä se silti voi muuttaa tapojamme paljonkin. Onko se Suomelle mahdollisuus vai uhka, selvinnee muutaman vuoden kuluessa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: