Home » Kansalaisten hyvinvointi ja osallisuus » Tietoyhteiskunnasta ubiikkiyhteiskuntaan: mutta ei Suomessa?

Tietoyhteiskunnasta ubiikkiyhteiskuntaan: mutta ei Suomessa?

Eräs keskeinen teema uudessa kirjassamme ”BohoBusiness – Ihmiskunnan voitto koneesta”(2012) on edessämme oleva teknologiakehitys – erityisesti ubiikkiteknologia, robotisaatio ja automaatio teollisuudessa ja palveluissa. Tiedämme, että teknologinen kehitys on nopeaa, mutta ihmisten ja sosiaalisten järjestelmien kehitys on hitaampaa kuin teknologinen kehitys. Miten voisimme toimia viisaasti tässä  teknologisessa murroksessa?

Koneet ovat jo pitkään kuuluneet ihmisen todellisuuteen. Teollinen vallankumous merkitsi koneiden käytön läpimurtoa. Syntyi teollinen vallankumous ja sitä myötä teollisuusyhteiskunnan työväestö. Koneisiin liittyi aikoinaan lukuisia inhimillisiä pelkoja ja uhkakuvia. Koneiden merkitystä arvioitiin hyvin eri tavoin; osa näki koneissa isoja uhkia, osa lupaavia mahdollisuuksia. Sama asia toistuu myös nykyisessä murroksessa. Olemme nyt siirtymässä tietoyhteiskunnasta ubiikkiyhteiskuntaan. Siirtymä ubiikkiyhteiskuntaan on koettu mm. Japanissa niin merkittäväksi asiaksi,  että siellä on ryhdytty toteuttamaan useita ubiikkijärjestelmiä systemaattisesti nivoen niitä osaksi yhteiskunnan perusinfrastruktuuria.

Ubiikkiteknologia merkitsee yhteiskunnille sekä valtavia mahdollisuuksia että uhkia. Uudet käsitteet kuten keinoäly, Big Data, Internet of Things, sulautetut järjestelmät, pilvilaskentajärjestelmä, palvelurobotti, tai 3D-printtaus ovat jo nyt ammattilaisten arkipäivää. Ubiikkiteknologia merkitsee käytännössä sitä, että teknologia sulautuu osaksi arkisia toimintojamme. Ubiikkiteknologia tulee olemaan läsnä lähes kaikkialla. Se voi olla lähes näkymätöntä ja huomaamatonta. Ubiikkiyhteiskuntaa voi varjostaa Orwellin visioima Big Brother-uhkakuva. Ilman uutta lainsäädäntöä ja uhkien eliminointia ubiikkiyhteiskunta ei tule olemaan toimiva.

En halua olla teknologiadetermismiin nojautuva, mutta on vaikea ohittaa ubiikkiteknologian mahdollisuuksia ja merkitystä ”so what” –asenteella.

Ubiikkiteknologinen vallankumous merkitsee, että koneita ja laitteita voidaan asentaa käytännössä mihin tahansa – jopa ihmisen kehoon. Avatarit tulevat olemaan osa kaikkea tietotyötä. Roboteista voi tulla ihmisen assistentti ja pitkällä aikavälillä normaali työkaveri. Ihminen vapautuu ajasta ja paikasta yhä enemmän. Ihmisen, robottien ja koneiden suhde muuttuu yhä kiinteämmäksi ja vuorovaikutteisemmaksi, sillä koneet voivat olla ihmisen apuna mitä moninaisemmissa yhteyksissä. Ubiikkiteknologia merkitsee teollisen vallankumouksen kaltaista muutosta ihmiskunnalle. Kommunikaatio monimutkaistuu, kun ihmiset, koneet, robotit ja avatarit ovat jatkuvassa yhteydessä toisiinsa. Siirryymme transmedia aikakauteen, jossa myös mediat ovat ubiteknologioiden kautta linkittyneet verkostoihin, joukkoihin internetissä ja markkinoihin.

Ubiikkiteknologinen muutos merkitsee myös sitä, että reaalinen todellisuus ja virtuaalinen todellisuus sekoittuvat ja limittyvät. Nykyisenlaiset käsityksemme ajasta, tilasta ja materiasta joutuvat muutostilaan. Samalla on ryhdyttävä ajattelemaan tietoisemmin aikakoneita, materiakoneita ja tilakoneita ja niihin liittyviä uusia innovaatioita. Taloudellisella toimeliaisuudelle Suomessa ubiikkiyhteiskunnan rakentaminen merkitsee uutta isoa mahdollisuutta, kuten olemme jo nähneet peliteollisuuden kehityksen yhteydessä. Peliteollisuuden läpimurto on vain alkua laajemmalle teknologisen kehityksen aallolle. Digitaalinen evoluutio ja ubiikkiyhteiskunnan rakentaminen mahdollistaa suomalaisille yritykselle uuden mielenkiintoisen mahdollisuuden Nokia-aikakauden jälkeen. Tämä lupaava mahdollisuus ei kuitenkaan avaudu meille automaattisesti.

Tarvitsisimme lisää systeemiä innovaatioita ja osaamista rakentaa niitä toimiviksi juuri Suomessa. Tarvitsemme laaja-alaista kokeilu- ja pilotointitoimintaa. Voisimme ottaa vaikutteita esimerkiksi Etelä-Koreasta, jossa rakennetaan Songdo-kaupunkia nollapisteetä kohti suurta ubiikkiteknologiaa hyödyntävää metropolikaupunkia. Näin toimien Etelä-Korea on saanut houkuteltua suoria investointeja maahan. Voisimme kehittää Suomeen laajan ubiikkikaupunkiohjelman, jossa kaupungeistamme tehtäisiin mielenkiintoisia ja kilpailukykyisiä globaalissa kilpailussa. Meidän ei pitäisi näperrellä kuntauudistusten kanssa, samalla kun muu maailma ajaa ohi innovatiivisilla ja uusilla kaupunkirakenteillaan. Meidän täytyisi nyt esimerkiksi miettiä sitä, miten Helsinki, Turku ja Tampere yhdessä kehitettäisiin globaalissa kilpailussa mielenkiintoiseksi ubiikkimetropolialueeksi. Samaa asiaa voisi miettiä kaksoiskaupungin, Talsinkin osalta. On turha odottaa, että nykyisenlaisilla kuntapolitiikan linjauksilla tällaisia visioita kyetään toteuttamaan. Siksi asioita tulisi miettiä valtiollisella tasolla ja esittää haastavia visioita tulevaisuuden suhteen.

On harmillista huomata, että Tulevaisuusselonteko 2030-prosessin teemoituksissa ei ole millään tavalla huomioitu ubiikkiteknologia-haastetta, robotisaatiota ja automaatiokysymyksiä. Tämä ei kerro mitään hyvää kansakunnan tulevaisuusvision ja strategian tilan suhteen.

Tosiasia on kuitenkin se, että Suomi tulee olemaan kehitysmaa ilman selkeää painopisteen siirtämistä teknologiapohjaiseen tuottavuuskehitykseen kuten innovaattori ja keksijä Risto Linturi on todennut Suomi 2.0- projektin yhteydessä. Meillä on erinomaista kansainvälisen tason insinööriosaamista Suomessa. Tämä osaaminen tulisi saada nyt täyskäyttöön. Jokainen työtön insinööri työttömyyskortistossa on hulluutta ja vahva signaali väärästä tulevaisuusarviosta.

Hyvinvointivaltiota ei voida ylläpitää ilman radikaalia ja proaktiivista teknologiakehitystä. Nykyiset terveydenhuollon, koulutuksen ja palvelutalouden politiikkalinjaukset ja niiden siiloutuneet rakenteet ovat selvästi jo syntyessään vanhentuneita, jos niitä arvioidaan tulevan teknologiakehityksen näkökulmasta.

Tällä hetkellä kukaan merkittävä poliittinen päättäjä ei näytä haluavan parantaa oikeasti tuottavuutta hyvinvointipalveluissa, koska he eivät selvästikään halua hyödyntää uutta teknologiaa tietoisesti tulevien hyvinvointipalveluiden tuotannossa. Näistä asioista en ole nähnyt yhtäkään selkeää linjausta kuntavaalien keskusteluiden yhteydessä. Se, että ubiikkiteknologinen kehitys ei ole mukana hallituksen pitkän aikaviiveen strategiassa, on eräs selkeä osoitus  laajasta näkemyksen puutteesta. Tosiasia kuitenkin on, että tulevaisuuden palvelutalouden ja hyvinvointiyhteiskunnan perusta luodaan kehittämällä ubiikkiteknologioiden pohjalta uusia palveluarkkitehtuureja ja palveludesign-ratkaisuja.

Olisi siis järkevää miettiä huolella, miten Kataisen hallituksen Tulevaisuusselonteossa otettaisiin huomioon uuden ubiikkiteknologiakehityksen haasteet kansakunnan tulevaisuuden suhteen.

Meillä on kyllä runsaasti tietoa ja näkemystä teknologiaennakoinnin kautta siitä, mitä on jo tapahtumassa ja mitä voimme olettaa tapahtuvan tieteessä ja teknolgiakehityksessä ennen vuotta 2030. Siksi olisi järkevää hyödyntää tätä uutta tietoa laadittaessa pitkän aikaviiveen strategioita ja suunnitelmia Suomen tulevaisuuden osalta. Kaikki muu ”muka ennakointi” on osoitus tyhmyydestä ja tuhoisasta pikkupolitikoinnista.

Jos Kataisen hallituksen Tulevaisuusselonteossa ei ubiikkiteknologista haastetta huomioida huolella, se tulee olemaan saman mittakaavan erehdys kuin jätimme Neuvostoliiton romahduksen mahdollisuuden huomioimatta 1980-luvun lopussa.

Jari Kaivo-oja

Lisätietoja:

Andersson, Cristina & Kaivo-oja, Jari (2012) BohoBusiness. Ihmiskunnan voitto koneesta. Helsinki: Talentum.

Gershenfeld, Neil (2912) How to Make Almost Anything? The Digital Fabrication Revolution. Web: http://www.foreignaffairs.com/articles/138154/neil-gershenfeld/how-to-make-almost-anything

Nurmi, Timo, Vähätalo Mikko, Saarimaa, Riikka & Heinonen, Sirkka (2010) Ubitrendit 2020: Tulevaisuuden ubiteknologiat. Kehityskulkuja, sovelluksia, trendejä sekä heikkoja signaaleja Web: http://www.prizz.fi/asiakaskuvat/JPT/Ubitrendit2020ISBN.pdf

Älykkäät ympäristöt ja millaista niissä olisi elää. Web: http://teknokritia.wordpress.com/2012/05/10/alykkaat-ymparistot-ja-millaista-niissa-olisi-elaa/

Alahuhta, Petteri (20111) Technologies in Mobile Terminals Enabling Ubiquitous Services. Web: http://www.vtt.fi/vtt_show_record.jsp?target=julk&form=sdefe&search=65640

EU pyytää jäsenmaitaan investoimaan 3-D-printtaamiseen. Web: http://www.3ders.org/articles/20121009-eu-to-ask-countries-to-invest-heavily-in-3d-printing.html

Web: Väitös: Ubiikkipalveluja mahdollistavat teknologiat mobiililaitteissa http://www.vtt.fi/news/2011/topicals/05182011_ubiikkipalveluja_mahdollistavat_teknologiat.jsp

Advertisements

11 Comments

  1. Lauri Gröhn says:

    Mitä Risto Linturi on innovoinut ja keksinyt?

  2. Lauri Gröhn says:

    On erinomainen asia, ettei selonteossa ole lähdetty teknologiahihhuloimaan. Suomessa ei ole koskaan ollut mitään tietoyhteiskuntaa, vaan teknologian markkinamiesten bulvanisoimaj tietoistettu yhteiskunta vailla arvoja. Ubiikkiyhteiskinta on sen pahennettu versio.

  3. jarikaivooja says:

    Varmasti voit sitä kysyä Ristolta itseltään. Kysehän tässä asiassa aivan muusta kuin teknologiahihhuloinnista. Arvot ovat mukana kaikissa yhteiskunnissa, halusimme sitä tai ei.

  4. Lauri Gröhn says:

    Et siis vastaa tekstisi sisällöstä: “Tosiasia on kuitenkin se, että Suomi tulee olemaan kehitysmaa ilman selkeää painopisteen siirtämistä teknologiapohjaiseen tuottavuuskehitykseen kuten innovaattori ja keksijä Risto Linturi on todennut Suomi 2.0- projektin yhteydessä.”

  5. Jari Kaivo-oja says:

    Toki vastaan. Voisit selvitellä itsekin itsellesi perusasioita. Ks. Suomi 2.0 -visioprojektin kuvaus: http://www.facebook.com/notes/risto-linturi/kohti-suomi-20-vision-synnytt%C3%A4v%C3%A4%C3%A4-projektia/10151083512279602

    • Lauri Gröhn says:

      Teknologiahihhuloinnin lisäksi Linturi toistelee huoltosuhdemantraa:

      “Tiedämme, että huoltosuhde heikkenee. Nyt yksi työllinen elättää 1.1 muuta. 2030 mennessä työllisen kuorma kasvaa 50%, muita elätettäviä on 1.6. Jos haluamme, että elintaso edes hieman paranisi täällä, tulisi henkilötyön tuottavuuden kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä. Tämä koskee kaikkia julkisen hallinnon ja yrityselämän aloja sosiaalitoimesta vientiteollisuuteen.”

      Työllistämisellä tarkoitettaan tuossa työtä yrityksissä, mikä on höpöä. Elintaso on arvokysymys, ei ostokykyasia. Jne.

      • Lauri Gröhn says:

        Vedän hieman takaisin edellistä kommenttiani, koska HUOLTOSUHDEkin määritellään monin tavoin.

        Teollisuus on jo muutaman vuoden kampanjoinut kansalaisten olojen huonontamiseksi huoltosuhdekampanjallaan teemalla “yksityinen sektori elättää Suomea”. Vuonna 2030 EVA:n mukaan yksityisellä sektorilla työskentelevä elättää itsensä lisäksi 2,8 muuta suomalaista.

  6. […] ja aikaa. Toivon, että siirrymme ubiikkiyhteiskuntaan (lue edellinen Jari Kaivo-ojan artikkeli tästä) luovat sisällöt edellä, ja muistamme, että teknologia palvelee sisältöjä. Luovien […]

  7. Kari Oinonen says:

    Etelä Korean ubi-kaupunki: Kun Tekesin videosessiossa kysyttiin paikallisten asukkaisen suhtautumisesta ubi-kaupunkiin, niin paikallisen edustajan katse harhaili hieman ennenkuin vastasi: “No kyllä jotkut ihmiset ovat vastustaneet hanketta”, miksi: “No kun ovat joutuneet muuttamaan pois vanhalta asuinalueeltaan, johon kaupunkia rakennetaan.”

    Ehkä järkevistä ideoista on pulaa, kun luettelivat uutena asiana tieristeyksen liikennevalot, jotka reagoivat jalankulkijan läheisyyteen.

    • Kari, ehkä on niin, että ubiasiaa ei oikein ymmärretä Suomessa? Täällähän keskustelu teknologioista puuttuu täysin – tai ne käsittelevät olemassaolevia teknologioita tai sovelluksia.

      Mielestäni olisi syytä käynnistää kansanvalistus kampanja siitä, mitä maailmalla on kehitteillä teknologian osalta.

      • Kari Oinonen says:

        Kyllä, ja ehkäpä vielä kääntäen: voisi ajatella että katsotaan asioita myös tarvelähtöisesti – mitä oikeasti tarvitaan ja sitten katsotaan että millä näitä tarpeita voitaisiin toteuttaa.

        Mielestäni pitäisi käynnistää laaja keskustelu yleisistä ja erityisistä tarpeista. Tämä keskustelu voisi tuoda tuloksena asioita ja alueita, joihin ubillakin voisi olla tarjottavaa.

        Nyt tuntuu, että liialti mennään tekniikka edellä. Menetelmällä – hei, mihin tätä meidän edellistä juttua voitaisiin vielä, taas, uudestaan, kokeilla.

        Toisaalta liittyvä ongelma on siinä, että ratkaisuista keskustellaan aina kulloisenkin teknologia-alueen edustajien kanssa. Ja nämä tietysti ehdottavat pääsääntöisesti omaa tekniikkaansa ratkaisuksi. Ei synny tarpeen, erilaisten ratkaisumallien ja erilaisten tekniikoiden välille kaivattua vuoropuhelua. Tilanne johtaa helposti kalliisiin ja epäsopiviin ratkaisuihin, joista ei varsinaista menestystä synny. Näistä on esimerkkejä käytännössä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: