Nyt tarvitaan hyviä ideoita, nopeutta ja konkretiaa

Suomi on täynnä julkisella rahalla rahoitettuja projekteja. Pitäisi kyseenalaistaa vallitsevia toimintatapoja ja kysyä yhä useammin, mitä ovatkaan ne konkreettiset tulokset, joita projektilla saatiin aikaiseksi? Samalla on syytä kyseenalaistaa rahoituksen jakajien osaaminen ja rahan jakoon liittyvät perinteet ja kulttuurit.

Tarjoilen tässä muutamia luonnoksenomaisia johtopäätöksiä:

1. Asiantuntijan puhe voi parhaimmillaan innostaa ja antaa virikkeitä, mutta pelkkä puhe tuo harvoin konkreettisia tuloksia (maakunnissa kierrätetään usein puhujia julkisella rahalla)
2. Projektin lopputuloksena synnytetty raportti voi olla harvoille valituille kiinnostavaa luettavaa, mutta pöytälaatikkoon tai kirjahyllyyn hautautuvien tuotosten vaikuttavuus on  kyseenalainen
3. Uskomatonta kyllä, monissa hankkeissa jää vaikutelma siitä, että tärkeintä olisi hallintoasioiden hoitaminen oikein ja ajallaan, projektin sisällöllä ei vaikuta olevan niin suurta merkitystä – tämä johtunee siitä, että rahoituksen antajien piirissä on hallintoasioiden asiantuntijoita, ei niinkään sisältöjä hallitsevia ihmisiä
4. Merkittävä osa tutkimus- ja kehitysrahoista uppoaa suurten toimijoiden (kuten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen) hallintoon, projektirahoilla muun muassa palkataan ihmisiä, joiden työpanos ei kohdistu projektiin, ja niin edelleen
5. Keksinnöistä, startupeista ja innovaatiotoiminnasta puhuttaessa rahoituksen antajat näyttävät suosivan mielellään omista näkökulmistaan uskottavia pelureita (suurempi organisaatiokoko ja vakiintuneempi toimija), nyt on kuitenkin niin että paras, uusi ja kiinnostava osaaminen ei useinkaan asu keskisuurissa ja suurissa toimijoissa, vaan pikemminkin keksijöiden, freelancereiden, suunnittelutoimistojen ja pienten osaajien verkostoissa
6. Rahoituksia saavat useinmiten projektit, joiden aihepiiri on rahoituksen antajille jotenkin tuttu (rahoituksista päättävien puutteellisesta ammattitaidosta johtuen voi käydä niin, että uudet kiinnostavat ideat ja konseptit jäävät huomiotta – tämä johtaa kopioitumiseen ja samanlaistumiseen)
7. Jne

Välillä näyttää siltä, että julkisella t&k-rahalla ikäänkuin pidetään käynnissä auton moottoria – samalla kulkuvälineestä puuttuvat renkaat, eikä kärry liiku mihinkään.

Jos saisin olla valistunut diktaattori, jonka vaikutusvalta ulottuu kaikkialle, muuttaisin aivan ensimmäiseksi hallinnon roolia hankkeissa. Hallintoasioiden tulisi hoitua taustalla ilman että niistä asioista tehdään numeroa, samalla päärooliin tulisi asettaa osaajat, jotka tuottavat uusia ja omaperäisiä sisältöjä ja tuloksia. Rahoitusten sääntöihin olisi saatava joustavuutta siten, että projektin varrella voidaan saada aikaan uusia oivalluksia, jotka johtavat projektin sisällön ja tavoitteiden uudelleen arviointiin ja muuttamiseen hyvien ideoiden mukaisiksi. Muutoksia kannattaisi ajaa eu-tasolla, jotta nykyinen naurettava byrokratia vähenisi ja  rahoitusinstrumenteilla saataisiin parempia ja kestävämpiä tuloksia.

Kun kyse on maakuntien elinkeinoelämän kehittämisestä, keskittyisin KONKREETTISIIN tuloksiin. Pitäisi miettiä kokonaan vaihtoehtoisia tapoja edetä ja rikastaa sillä tavalla maakuntien omaa osaamista. Joskus voisi olla fiksua käyttää rahaa siihen, että tuodaan jollekin paikkakunnalle kovan tason kansainvälinen asiantuntijatiimi muutamaksi vuodeksi kehittämään yhteistyössä paikallisten osaajien kanssa paikkakunnasta jonkin osaamisalueen verkoston solmukohta. Pitäisi ryhtyä myös kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta kovan tason osaajia saataisiin muuttamaan niillekin paikkakunnille, joihin osaajia on ollut tähän asti vaikea saada.  Jos 50 hengen jonkin erikoisalueen asiantuntijaporukka saataisiin pitkäjänteisellä panostuksella muuttamaan, jo se elävoittaisi pikku kunnan tai kaupungin toimintaa. Tuo porukka voisi alkaa järjestää paikkakunnalla alan konferensseja, seminaareja ja muuta yhteisöllistä toimintaa. Vaiheittaisilla ja pitkäjänteisillä panostuksilla voisi käydä niin, että paikkakunnalla asuisi satoja tuon erikoisalan tuntijoita ja paikka brändäytyisi osin sen mukaisesti.

Rahoitusten sääntöjä tulisi myös muuttaa niin, että olisi mahdollista rahoittaa paikallisyritysten palvelukonseptikehitystä sekä brändien rakentamista: näin saataisiin nopeasti hyviä tuloksia. Kaikista tärkein havaintoni koskee toimintaympäristössämme tapahtuvien muutosten nopeutumista: rahoitusten sääntöjä ja taustalla olevaa osaamista olisi kehitettävä niin, että se mahdollistaa nopean ja joustavan toiminnan.

On sanottava ei byrokratialle ja kyllä hyville ideoille, joustavuudelle ja konkreettiselle kehitystyölle. Samalla on muistettava, ettei menneen maailman kysymyksillä ratkaista tulevaisuuden haasteita – on panostettava luoviin hankkeisiin, joissa on voimakas tulevaisuusetunoja.

PS. Puhuin aikaisemmassa kirjoituksessani kopioinnista, samanlaistumisesta ja tekevinään olemisesta, teksti pätee myös julkisen rahoituksen antajiin – lue kirjoitus tästä.

Jari Koskinen