Home » Hallinto mahdollistajaksi » Nyt tarvitaan hyviä ideoita, nopeutta ja konkretiaa

Nyt tarvitaan hyviä ideoita, nopeutta ja konkretiaa

Suomi on täynnä julkisella rahalla rahoitettuja projekteja. Pitäisi kyseenalaistaa vallitsevia toimintatapoja ja kysyä yhä useammin, mitä ovatkaan ne konkreettiset tulokset, joita projektilla saatiin aikaiseksi? Samalla on syytä kyseenalaistaa rahoituksen jakajien osaaminen ja rahan jakoon liittyvät perinteet ja kulttuurit.

Tarjoilen tässä muutamia luonnoksenomaisia johtopäätöksiä:

1. Asiantuntijan puhe voi parhaimmillaan innostaa ja antaa virikkeitä, mutta pelkkä puhe tuo harvoin konkreettisia tuloksia (maakunnissa kierrätetään usein puhujia julkisella rahalla)
2. Projektin lopputuloksena synnytetty raportti voi olla harvoille valituille kiinnostavaa luettavaa, mutta pöytälaatikkoon tai kirjahyllyyn hautautuvien tuotosten vaikuttavuus on  kyseenalainen
3. Uskomatonta kyllä, monissa hankkeissa jää vaikutelma siitä, että tärkeintä olisi hallintoasioiden hoitaminen oikein ja ajallaan, projektin sisällöllä ei vaikuta olevan niin suurta merkitystä – tämä johtunee siitä, että rahoituksen antajien piirissä on hallintoasioiden asiantuntijoita, ei niinkään sisältöjä hallitsevia ihmisiä
4. Merkittävä osa tutkimus- ja kehitysrahoista uppoaa suurten toimijoiden (kuten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen) hallintoon, projektirahoilla muun muassa palkataan ihmisiä, joiden työpanos ei kohdistu projektiin, ja niin edelleen
5. Keksinnöistä, startupeista ja innovaatiotoiminnasta puhuttaessa rahoituksen antajat näyttävät suosivan mielellään omista näkökulmistaan uskottavia pelureita (suurempi organisaatiokoko ja vakiintuneempi toimija), nyt on kuitenkin niin että paras, uusi ja kiinnostava osaaminen ei useinkaan asu keskisuurissa ja suurissa toimijoissa, vaan pikemminkin keksijöiden, freelancereiden, suunnittelutoimistojen ja pienten osaajien verkostoissa
6. Rahoituksia saavat useinmiten projektit, joiden aihepiiri on rahoituksen antajille jotenkin tuttu (rahoituksista päättävien puutteellisesta ammattitaidosta johtuen voi käydä niin, että uudet kiinnostavat ideat ja konseptit jäävät huomiotta – tämä johtaa kopioitumiseen ja samanlaistumiseen)
7. Jne

Välillä näyttää siltä, että julkisella t&k-rahalla ikäänkuin pidetään käynnissä auton moottoria – samalla kulkuvälineestä puuttuvat renkaat, eikä kärry liiku mihinkään.

Jos saisin olla valistunut diktaattori, jonka vaikutusvalta ulottuu kaikkialle, muuttaisin aivan ensimmäiseksi hallinnon roolia hankkeissa. Hallintoasioiden tulisi hoitua taustalla ilman että niistä asioista tehdään numeroa, samalla päärooliin tulisi asettaa osaajat, jotka tuottavat uusia ja omaperäisiä sisältöjä ja tuloksia. Rahoitusten sääntöihin olisi saatava joustavuutta siten, että projektin varrella voidaan saada aikaan uusia oivalluksia, jotka johtavat projektin sisällön ja tavoitteiden uudelleen arviointiin ja muuttamiseen hyvien ideoiden mukaisiksi. Muutoksia kannattaisi ajaa eu-tasolla, jotta nykyinen naurettava byrokratia vähenisi ja  rahoitusinstrumenteilla saataisiin parempia ja kestävämpiä tuloksia.

Kun kyse on maakuntien elinkeinoelämän kehittämisestä, keskittyisin KONKREETTISIIN tuloksiin. Pitäisi miettiä kokonaan vaihtoehtoisia tapoja edetä ja rikastaa sillä tavalla maakuntien omaa osaamista. Joskus voisi olla fiksua käyttää rahaa siihen, että tuodaan jollekin paikkakunnalle kovan tason kansainvälinen asiantuntijatiimi muutamaksi vuodeksi kehittämään yhteistyössä paikallisten osaajien kanssa paikkakunnasta jonkin osaamisalueen verkoston solmukohta. Pitäisi ryhtyä myös kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta kovan tason osaajia saataisiin muuttamaan niillekin paikkakunnille, joihin osaajia on ollut tähän asti vaikea saada.  Jos 50 hengen jonkin erikoisalueen asiantuntijaporukka saataisiin pitkäjänteisellä panostuksella muuttamaan, jo se elävoittaisi pikku kunnan tai kaupungin toimintaa. Tuo porukka voisi alkaa järjestää paikkakunnalla alan konferensseja, seminaareja ja muuta yhteisöllistä toimintaa. Vaiheittaisilla ja pitkäjänteisillä panostuksilla voisi käydä niin, että paikkakunnalla asuisi satoja tuon erikoisalan tuntijoita ja paikka brändäytyisi osin sen mukaisesti.

Rahoitusten sääntöjä tulisi myös muuttaa niin, että olisi mahdollista rahoittaa paikallisyritysten palvelukonseptikehitystä sekä brändien rakentamista: näin saataisiin nopeasti hyviä tuloksia. Kaikista tärkein havaintoni koskee toimintaympäristössämme tapahtuvien muutosten nopeutumista: rahoitusten sääntöjä ja taustalla olevaa osaamista olisi kehitettävä niin, että se mahdollistaa nopean ja joustavan toiminnan.

On sanottava ei byrokratialle ja kyllä hyville ideoille, joustavuudelle ja konkreettiselle kehitystyölle. Samalla on muistettava, ettei menneen maailman kysymyksillä ratkaista tulevaisuuden haasteita – on panostettava luoviin hankkeisiin, joissa on voimakas tulevaisuusetunoja.

PS. Puhuin aikaisemmassa kirjoituksessani kopioinnista, samanlaistumisesta ja tekevinään olemisesta, teksti pätee myös julkisen rahoituksen antajiin – lue kirjoitus tästä.

Jari Koskinen

Advertisements

15 Comments

  1. Lauri Gröhn says:

    Mitäpä tuohon sanoisi muuta kuin että kauttaalta täyttä asiaa.

    Jatkona voisi kysyä, miksi tilanne on sellainen kuin se on. Työurallani Koneen ja Telenokian jälkeen minulla oli 13 vuoden rupeama Tekesissä eri tehtävissä ja sitten lyhempi rupeama Komissiossa. Tekes rappeutui siinä vaiheessa kun siihen istutettiin tulosjohtaminen. Kuvioihin astui tyhjä sanahelinä ja teeskentely:

    http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/tekes.html

    Tuo hallintoon kelvoton tulosjohtaminen on rappeuttanut kaikkia valtion laitokset ja korkeakoulut. Vai onko muita ehdotuksia?

    Mekanismi lienee se, että raporttien teettiminen tuotta runsaasti tulosjohtamispisteitä henkilöille, jotka siinä mukana. Tulosten hyödyntäminen ei mitään, koska se taas kuuluu muille. VAi onko muita ehdotuksia?

    Kyllä varmaan epäpätevyyttäkin löytyy. Tässä muutamia esimerkkejä:

    http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/swot.html
    http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/swot2.html
    http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/tekes2.html
    http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/ok.html
    http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/ktm.html
    http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/suomi.html
    http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/eu.html

    Että sillee…

  2. Keskustelin aikoinaan erään IT alan yrittäjän kanssa innovaatioijärjestelmän ja hallinnon ongelmista. Yrittäjä esitti todella tiukkaa tekstiä ja monta konkreettista esimerkkiä siitä, miten hän ja monet hänen tuttavansa ovat joutuneet hallintorumban hämärtämän käsittelyn kohteeksi. Jotkut esimerkit olivat niin rajuja, että yrittäjä oli pohtinut asioiden viemistä hallinto-oikeuteen. Myöhemmin eräs taloustoimittaja soitti minulle ja kertoi tutkivansa innovaatiojärjestelmää tavoitteenaan tehdä juttu noista “hämäryyksistä”. Lupasin soittaa ko. yrittäjälle ja kysyä saisiko hänen yhteystietonsa antaa toimittajalle. Yrittäjä kielsi ehdottomasti tekemään niin – kuulema sen jälkeen hän olisi järjestelmän piirissä täysin persona non grata ja hänellä oli pari projektia jälleen systeemissä vetämässä.

    Suomi on kuin klubi. Jokaisella on kaveri hommissa jossain sellaisessa paikassa, jossa epäkohtia pitäisi saada korjattua. Harva uskaltaa puhua suoraan ja jos niin tekeekin, niin tämä uskomaton hallintokoneisto kavereineen todistaa puheet vääriksi.

    Olen tehnyt työtä keksimisen hyväksi ja törmännyt siihen, että keksiminen ei oikeastaan ole minkään arvoista. Mistä se johtuu. Juuri tuosta osaamisongelmasta. Keksintö on uusi ja luova tuote – sitä ei ole ollut ennen. Miten ihmeessä stagnoitunut hallintoihminen osaisi oivaltaa keksinnön olemuksen, merkityksen ja potentiaalin.

    Innovaatiojärjestelmä osaa kysyä “mikä on ansaintalogiikka”. Mutta missiosta, intohimosta, käänteentekevyydestä, potentiaalista, ilmiöistä ja globaaleista avauksista he eivät valitettavasti ymmärrä mitään.

  3. Hyvä kirjoitus. Lisänä tuohon voisi sanoa että julkisella rahoituksella rahoitetut hankkeet ja ohjelmat ovat usein jonkin toisen (käytännössä) julkisen tahon suunnittelemia ja vetämiä, esimerkisi yliopisto ja tutkimuslaitos.

    Mikä motiivi yliopistolla tai tutkimuslaitoksella on hakea ja hallinnoida julkisen rahan hankkeita? Ei välttämättä innovaatiot, start-upit ja liiketoiminta, vaan oma (SIIS OMA) työllisyys näiden hankkeiden itsessään parissa. Tärkeintä on että työllistäviä hankkeita saadaan kasaan, ja oman laitoksen tutkijoille väitöskirjaprojekteja.

    Juha Lipponen

    • Juha, tosiaankin. Suomi on hankkeiden ja hankkeistamisen maa. Pääministeri kuulutti myös aikaansaamisen perään – miten siihen päästäisiin?

      Hankkeistaminen on aivan älytön homma. Nämä omaa työllisyyttään vaalivat innovoivat uusia hankeideoita (vaikka niiden merkitys on kyseenalainen) hankkeistavat ideansa, hakevat (EU) rahoitusta (siinä he ovat ammattilaisia) ja rahastavat hankkeella ottaen valikoituja kavereitaan siihen mukaan. Tuloksena usein miinusmerkkejä tai korkeintaan “alueen innovaatiopotentiaalin kasvua”. Olenpa kuullut jopa hankkeiden tulosten harmonisoinnista (= tavoitteiden muokkaaminen tulosten mukaan).

      • jarikoskinen says:

        Pääkysymys kuulunee, missä nykykyään luuraa tuorein, omaperäisin ja kansainvälisesti tasokkain osaaminen? Rahat pitäisi kanavoida ilman mitään kommervenkkejä niille tyypeille, joissa on virtaa ja osaamista. Nyt merkittävä osa hyvin, hyvin monen ajasta kuluu absurdissa hallintokarusellissa, jolla on ikiliikkujan luonne.

      • Cristina Andersson says:

        Täsmälleen! Seisahtuneesta vedestä on turha etsiä elinvoimaisia kaloja.

  4. Lauri Gröhn says:

    Akatemialla on kolme strategista tavoitetta.

    Niistä ensimmäinen on “tutkimuksen ja laadun vahvistaminen”.

    Tuo tarkoittaa mm. sitä, että Akatemia “edistää tieteellisten läpimurtojen syntymistä”.

    Ja Akatemia pääsee tuohon mm. “tukemalla kaikilla rahoitusmuodoilla tieteellisiä avauksia ja läpimurtoja sekä innovaatioiden syntymistä”.

    Tautologiaa, jolla ei ole mitään tekemistä strategisen ajattelun kanssa. Kyse on byrokraattien sanahömpästä.

    Skeptikko voisi kysyä mm. miten läpimurtoja tuetaan? Ennen vain jälkeen? Jos ennen, niin miten tunnistetaan. Jos jälkeen, niin eikö se ole jo Tekesin heiniä?

    Vastaavanlaista hömppää harjoitettiin ktm:ssä, nykyisessä TEM:ssä:

    “Hallituksen talouspolitiikan tavoitteena on luoda toimintapuitteet, jotka edesauttavat yritystenperustamista, kasvua ja kansainvälistymistä.”

    “Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää olemassa olevan yrityskannan jatkuvaa kehittymistä ja uusiutumista, yritysten kasvua ja kansainvälistymistä sekä yrittäjyyttä suosivia kilpailuolosuhteita.”

    Siis:

    TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN EDELLYTTÄÄ TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISTA

    http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/119027-akatemia-ns-strategia-eli-miten-lapimurtoja-tuetaan

  5. Lauri Gröhn says:

    Ylen MOT kertoo ansiokkaasti yritystukien keskittymisestä pienelle yritysjoukolle. Mutta on väärin puhua Tekesin “kanta-asiakkaista”, koska Tekes on yritysten asiakas. Yrityksen tarjoavat Tekesin rahoitettavasi t&k-hankkeita.

    http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/116666-tekes-on-monien-yritysten-kanta-asiakas

  6. Lauri Gröhn says:

    Tekes, jossa työskentelin eri tehtävissä 1984-1997 oli hallinnon tulosjohtamisen kokeilupaiika. Siitä alkoi Tekesin rappio ja muu hallinto seurasi perässä. Vanha kirjoitukseni Tekesin foorumilta vuodelta 1992:

    Apua. Tekoälykoneeni parseri rupesi tarkoituksellisesti ivaamaan minua ja simahti yrittäessään tulkita seuraavaa tulosalueen 51 tulostavoitetta:
    Tulostavoitteena on teknologiapolitiikka, joka hyödyntää
    teknologian tarjoamia tarkoituksenmukaisia mahdollisuuksia siten, että
    Suomessa on
    tarkoituksenmukainen teknologiarahoitus,
    asianmukaiset puitteet ja edellytykset kv. teknologiayhteistyölle
    ja teknologianäkökohdat otetaan tarkoituksenmukaisesti huomioon aluetoiminnassa.

    Vaivalloisen korjausoperaation jälkeen tekoälykone oivalsi kokonaisuuden tarkoituksen ja jalosti maailmalle seuraavan idun:
    Tulostavoitteena on aikaansaada toimiva teknologian infrastruktuuri.

    Helmikuu 1992
    SATU

    Elipä kerran keisari TUJO, joka halusi saada uudet vaatteet. Viisi kankkuria kutsuttiin valmistelemaan ja laatimaan keisarille ja keisarin perheelle yhtenäistä vaatekertaa. Kankkurien joukossa oli yksi entinen ja yksi nykyinen vaateparsikonsultti sekä yksi vaateparsikustannuslaskentakonsultti.

    Juhlavaatteeksi kehiteltiin tulostoiminta-ajatusparsi, jota keisari TIJJO käyttäisi vain valtiollisissa juhlissa ja siinä oli erityisesti varattu paikka kunniamerkeille. Juhlavaatteelle laadittiin myös pukemisohjeet, jotta vaateparren käyttö tulisi vaikuttavaksi, suunnitelmalliseksi ja edistäväksi.

    Päivällistilaisuuksia varten kehitettiin tavoitetilaparsi maukkaiden aterioiden nauttimiseksi. Erityistä huomiota kiinnitettiin luottamuksen nauttimiseen. Sitä varten vaateparsi tehtiin kolmijakoiseksi, jotta tilanteesta riippuen olisi entistä helpompi nauttia joko yritysten, tutkimusyhteisön tai julkishallinnon luottamusta.

    Arkivaatteiksi kehiteltiin tulosalueparsia, kokonaista neljä kappaletta. Mahdollisuuksien hyödyntämisparsi oli varsinainen monikäyttöasu. Mahdollisuuksien kehittämisparsi oli tarkoin suunnattu ja siinä oli erityisesti kiinnitetty huomiota nopeaan käyttöönottoon. Yhteistyöparsi oli kirjailtu eri maiden lipuilla ja siinä oli taskuja erilaisille sanakirjoille. Kykyvaate uhkasi jäädä hieman keskeneräiseksi, koska keisari itse halusi siltä osin kantaa kortensa kekoon. Saatiinpa kuitenkin uniasu aikaiseksi. Jokaiselle tulosalueparrelle suunniteltiin myös siihen sopivat tulostavoitekengät tai -tohvelit.

    Tuli sitten päivä, jolloin keisari TUJO vihdoin esiintyi uudessa asussa. Kaikki hurrasivat, paitsi yksi konsultti. Hänen kuultiin mutisevan jotain. Siihen kaikki huutamaan: “Eihän tuollaisella konsultilla voi olla vaateita. Ja vaatteetkin ovat melko rähjäiset.”

    Ja keisari TUJO tepasteli tyytyväisenä ja ajatteli jo mielessään seuraavan vuoden vaateparren yksityiskohtia. Hän sai heti hyviä ajatuksia. Juhlavaatteen nimeksi tulisi erikoistehotulostoiminta ajatusparsi. Keisaria hykerrytti.

  7. Lauri Gröhn says:

    Tekesin hupaisa “visio” vuodelta 2006

    Tekesin visio: “Osaaminen ja innovaatiot ovat Suomen korkean hyvinvoinnin perusta.
    Tekes on edelläkävijänä vaikuttava tekijä huipputason innovaatioympäristössä, joka
    luo edellytykset asiakkaiden, elinkeinoelämän ja yhteiskunnan menestymiselle.”

    Ensimmäinen lause on uskomukseen perustuva väite, ilmeisen tosi, mutta ei lainkaan
    kuuluu visioon. Minkähän asian “edelläkävijä” Tekes on? Ja tuo muoto “edellytykset”
    on ehdottamasti väärä ilmaus jo kielellisesti. Joku “edellytyksiä” voisi vielä menetellä.

    Tuo termi “asiakkaille” on myös soma. Tekeshän ostaa yrityksiltä ja tutkimuslaitoksilta
    projekteja on siis itse tuo “asiakas”. Siis Tekesin visiossa Tekes itse on tuo tärkein
    objekti. Mutta hupaisinta kaikesta on, ettei tuo teksti ole visio lainkaan. Se on vain
    erittäin huonosti muotoiltu fakta, jos rivien välistä osataan lukea se, mitä sillä halutaan sanoa.

    Tekesin “vision” on karmea osoitus Tekesin ja ktm:n kyvyttömyydestä strategiseen
    ajatteluun. Suomessa ei koskaan ole ollut mitään, mitä voisi sanoa teknologiapolitiikaksi
    tai teknologiastrategiaksi, visioista nyt puhumattakaan. Siksi suomalainen “teknologiapolitiikka” ei koskaan ole ollut muuta kuin “T&K:n prosenttiosuutta bkt:sta lisättävä”. Sitten noita veroeuroja tuhlataan suuryrityksiin ja kaikenkarvaisiin teknologiaohjelmiin. Rutkasti!
    (13.2.2006)

  8. Asiaa! Tuo käsite “konkreettinen tulos” on (ainakin näillä kulmilla) rahoittajan mielestä eri kuin esimerkiksi projektitoimijoiden. Olen henkilökohtaisesti kokenut tämän: nuorten medialukutaitoon ja kansainvälistymiseen keskittyvä kerhoja, leirejä ja tapaamisia toteuttava hanke oli liian “ympäripyöreetä”, ja nekin tuet käytettiin kylätalon korjaukseen, sillä “se on konkreettinen lopputulos”.

    Ja mielestäni tämä johtuu vain tuosta kirjoituksesi kohdasta 6: Rahoituksia saavat useinmiten projektit, joiden aihepiiri on rahoituksen antajille jotenkin tuttu (rahoituksista päättävien puutteellisesta ammattitaidosta johtuen voi käydä niin, että uudet kiinnostavat ideat ja konseptit jäävät huomiotta – tämä johtaa kopioitumiseen ja samanlaistumiseen)

    • Teea Oja says:

      Niin samaa mieltä teidän kanssanne, itse 8 vuotta ESR-hankkeita suunnitelleena ja johtaneena. Suuriltakin hankkeilta puuttuu täysin substanssin johtaminen ja ohjaaminen projektin ulkopuolelta, sillä projektipäällikkö itse kokoaa ohjausryhmän, joka tukee hänen työtään – kukaan ulkopuolinen ei aseta ohjausryhmään ketään tarkkailemaan, mitä saadaan sisällöllisesti aikaiseksi. Hallinnollisesti kaikki todellakin menee niin kuin pitääkin – sitähän kyllä vahditaan ja valvotaan.

  9. IT yrittäjä says:

    Olen IT yrittäjä, enkä kirjoita oikealla nimelläni. En myy (enää) julkiselle sektorille, koska haluan panostaa asiakassuhteisiin ja asiakkaan liiketoiminnan jatkuvaan kehittämiseen – en koe, että julkisella sektorilla tässä olisi juurikaan mahdollisuuksia etenkään projekteissa joissa rahojen loputtua ainoat saavutukset ovat mappi hyllyssä ja piakkoin rahojen puutteeseen päättyvä hostingsopimus, jonka jälkeen koko homma häviää kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Julkisella sektorilla ei ole mitään muuta kuin kilpailutuspelleily ja hallinnointirumba. Saa joskus jotain laskuttaakin, mutta fiilikset siinä menee kun tietää ettei asioilla ole mitään oikeaa jatkuvuutta ellei joku hullu mene myöntämään niille jatkorahoitusta.

  10. […] Suomalaiset ovat tunnetusti olleet herkkähipiäisiä sen suhteen, mitä ulkomaalaiset ajattelevat meistä. Me halusimme niin kovasti, että meistä tykätään. Kouluampumiset ovat epäilemätttä vaikuttaneet imagoomme, samoin itsemurhat ja lisääntyvät mielenterveysongelmat. Viime aikoina Suomesta on ollut kansainvälisissä medioissa myös erittäin paljon positiivisia uutisia. Tätä positiivista kierrettä olisi syytä tukea – myös Suomessa sisäisesti. Sininen kirja on yksi yritys murtaa Suomalaista kulttuurimaisemaa ja henkistä ilmapiiriä, jossa korostuu (vääränlainen) nöyryys (ei pidetä meteliä itsestämme), itsesäälissä rypeminen, valitus, narina, onnistumisten kadehtiminen, ja niin edelleen. Kokonaiskuvan viimeistelee jatkuvasti lisääntynyt byrokratia; säännöt, järjestelmät ja hallintojen valta, jotka ovat omiaan tukahduttamaan eteenpäin vievää ja ruohonjuuritasolta sikiävää luovaa toimintaa (lue lisää tästä). […]

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: