Home » yleiset » Globaalius on muutakin kuin verkostoja ja vientikauppaa

Globaalius on muutakin kuin verkostoja ja vientikauppaa

Tulevaisuusselonteon teemojen läpi kulkee kuin matriisissa (pdf)   näkökulmia, joiden tulisi vaikuttaa teemojen kehittelyyn. Yksi näkökulmista on “Globaali”.

Globaalin näkökulman aiheita ovat:

  • Globaalit arvoverkostot
  • EU
  • Ketteryys ja dynaamisuus
  • Yhteistyö ja kommunikaatiokyvykkyydet
  • Yhteistyö ja verkostot
  • Globaalitalous
  • Arvonluonti ja nappaaminen

Ainakin tuo viimeinen on ollut suomalaisilla kautta aikojen hyvin hallinnassa. Varsinkin neuvostoveljien kanssa nappaamista ja taskusta taskuun siirtyvää arvonluontia harrastettiin oikein Porvoon mitalla.

No leikki sikseen. Näkökulma on hyvä ja siihen liittyvät aiheet kiistatta todella tärkeitä. Ikävä kyllä puhutaan vuodesta 2030 jolloin maailma ei ole se, mikä se on tänä päivänä. Ja kun tulevaisuusselonteosta puuttuu teknologia vaihtoehtoisine kehitysvisioineen niin erityisesti globalisaatioteema jää tyhjäksi. Olivatpa sanat kuinka hienoja tahansa.

On jotenkin ironista ja paradoksaalista, että juuri EU on hidastanut globalisaation ymmärtämistä Suomessa. (Raimo Sailas totesi Ylen haastattelussa, että on ilmiselvää, että Suomessa ei ole ymmärretty globalisaation merkitystä). EU komission tiedotteessa todetaan ykskantaan, että globalisaatio on yhtäkuin “kansainvälisen talouden yhdentymiskehitys”. Tuota taustaa vasten on helppo ymmärtää tulevaisuusselontekonäkökulman aiheita – on mietitty miten Suomi voi tehdä enemmän vientikauppaa.

Vienti on toki maalle tärkeä – elintärkeä. Vaikka positiivisiakin merkkejä on ollut ilmassa niin silti vienti on laskenut vuodesta 2008, eikä ihan heti ole näkyvissä merkittävää nousua. Teknologian kehitys antaa erinomaiset mahdollisuudet parantaa tuottavuutta, mutta miten ratkaistaan yhtälö ei-vetävä vienti/korkea tuottavuus? Aika kinkkinen tapaus? Vai mitä Leena Mörttinen?

Tärkeää olisi ymmärtää vetovoimaisuuden laki. Vetovoima toimii markkinoilla paremmin kuin työntövoima. Näin opetettiin markkinointikurssilla. Sen siis täytyy olla totta.

Globaaleilla markkinoilla vienti pitää näkyä ainoastaan tilastoissa, sillä vientituotteitaan tyrkyttäville myyjille ja maille napsahtaa helposti ovi nenän edestä kiinni.

Meillä on nimittäin suuria ongelmia ratkottavana. Ja ne ovat globaaleja. Itse uskon, että kaikkiin ongelmiin on löydettävissä ratkaisut. Toiset ratkaisut ovat jo lähellä, pian poimittavissa – toiset ovat korkeammalla ja täytyy keksiä tikkaat, jotta niihin päästään käsiksi. Ajattelen niin, että aito globaalius on osallisuutta tärkeissä innovaatioissa ja niiden tikkaiden rakentamisessa: se on auttamista. Se on sitä, että kysytään “missä voimme olla avuksi” sen sijaan, että kysytään “minne voimme myydä tuotteitamme”. Ensimmäiselle ovet aukeavat, toiselle ne ovat kiinni, kunnes mahdollinen audienssi myönnetään.

Miksi teknologia on globalisaation kannalta tärkeä tekijä? Kuten kirjoissa From the information age to the hybrid age tai BohoBusiness todetaan niin olemme vääjäämättä siirtymässä hybridin talouden aikaan, jossa toisaalta erilaiset talousmallit ovat voimassa ja toisaalta teknologian kautta ihminen voi yhä enemmän ohjata evoluutiotaan – enää emme ole riippuvaisia sattumanvaraisesta selviytymisestä. Lisäksi ihmisen merkitys työntekijänä vähenee.

Hybridiaika aiheuttaa ennen kokemattomia haasteita kansoille. Mitä ovat arvoverkot, jos niiden keskeiset tuotannontekijät ovat sekä laadullisesti että määrällisesti robotteja? Miten ihmisen käyttäytyminen muuttuu kun hän voi itse olla evoluutionsa ohjaaja? Miten yhteiskunnat muuttuvat kun verotuksen perinteinen pohja, työn verotus, putoaa pois? Miten käy tuotannon kun DIY ja 3D tulostus tekevät materian tuottamisesta yhä paikallisemman? Mikä silloin on globaalia? Ei ainakaan tavaroiden siirtely paikasta toiseen.

Globaaleista näkökulmista puuttuu tärkein: avoimuus. Vain avoimuudella voimme saavuttaa aseman, jossa olemme merkittäviä globaaleja toimijoita. Avoimuus on rajojen madaltamista. On aika hämmästyttävää, että maahanmuuttokeskustelu on niinkin kiihkeää kuin se meillä on. Prof. Ghemawat on esittänyt faktoja, kuinka vähäistä “kansainvälinen vuorovaikutus” lopulta on. Suosittelen perehtymään kyseisen professorin ajatuksiin.

Monet lukijat varmasti tietävätkin, että olen voittamisen opettaja ja asiantuntija. Kirjani tullessa maailmaan vuonna 2005 jouduin pohtimaan erittäin syvällisesti mitä voittaminen merkitsee globaalissa mielessä. Kävi nimittäin niin mukavasti, että kirja matkasi yli 40 maahan. Kehitin tuolloin “yhtälön”, joka mielestäni sopii niin valtioiden kuin yritysten ja yksilöidenkin globaalisti kestäväksi voittamisen kaavaksi.

win*win(+win)

Mielestäni on niin, että voittamista (win) eikä voittoja (profit) pidä kieltää – siihen kuitenkin aika usein tähdätään. Mutta on opittava tekemään yhteistyötä, luomaan yhdessä (co-creation), olemaan ihmisiksi yhdessä (co-existence) ja silti osattava voittaa. Yhtälössäni molemmat osapuolet voittavat moninkertaisesti; win*win ja samalla synnyttävät voittavia vaikutuksia kolmansille osapuolille – esimerkiksi ympäristölle, ihmiskunnan hyvinvoinnille tai jollekin filantrooppiselle ja innovatiiviselle hankkeelle. Win*win(+win) on yhtälö, joka tekee pienistäkin aloitteista maailmanparannushankkeita ja vie yritysten yhteiskuntavastuun käytännön toimintaan.

Miksi win-win ei riitä? Se ei riitä siksi, että siinä on tuo vanhanaikainen kauppaideologia, joka pahimmillaan voi johtaa partnership egotismiin. Toki jatkossakin teemme partnereiden välistä yhteistyötä, mutta eikö olisi hienoa, jos samalla lähettäisimme voittavia vaikutuksia sinne, missä niitä tarvitaan? Globalisaatiota parhaimmillaan!

Tulevaisuusselontekoryhmille vielä muistutukseksi, että teknologioiden kehitys voi olla eksponentiaalista. Eli robotisaatio, ubiikit teknologiat ja keinoäly saattavat vallata alaa nopeammin kuin osaamme ajatella. On tärkeää, että juuri tässä selonteossa nämä asiat tulevat esille korkealla statuksella.

Voittaminen edistää globaalisti hyviä asioita. Tässä kirjoittaja kansainvälisen innovaatiopalkintonsa kera.

Advertisements

4 Comments

  1. Tässä Cristinan ajatusta tukeva lainaus:

    “Our problem with pondering the future is that our expectation is linear, not exponential. Things aren’t going to change incrementally, they’re going to change explosively.”

    – Ray Kurzweil

  2. Loistava sitaatti. Eipä meidän poliitikot osaa tätä ajatella. Valitettavasti.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: