Home » Hallinto mahdollistajaksi » Pysäytyskuva

Pysäytyskuva

Taidemuseon kauniisti valaistussa salissa on vain muutama harva kävijä. Osa istuu design penkillä salin keskellä katsellen intensiivisesti vastapäätä olevaa suurta maalausta. Toisella puolella salia on tyylikäs vanhempi pariskunta. He seisovat taulun äärellä ja keskustelevat hiljaa. Taulu esittää vanhusta ja koiraa. Koirakin jo vanha. Näyttää siltä, että taulussa on pitkän elämän yhdessä viettäneet kumppanukset, aivan kuin taulun katselijat.

Herään. Olen nähnyt unta taidemuseosta ja taulusta. Kuin pysäytyskuvan, kauniin ja harmonisen, jossa ei tapahdu mitään. Ajattelen tulevaisuusselontekoa ja huomaan, että se oli käynyt mielessäni myös unessa. Onko tulevaisuusselonteko pysäytyskuva? Eikö se se olekaan skenaario, tulevaisuuden kuva? Ihminen ja koira. Ihminen valtion talutusnuorassa?

Ministeri Häkämies pyysi ottamaan sordiinon pois. Hyvä on. Sanon siis, miksi tulevaisuusselonteko herättää minussa huolestumista.

Kolme asiaa, jotka erityisesti hiertävät mieltäni:

  1. Niukkuuden mahdollisuudet
  2. Hallinto mahdollistajana
  3. Robotti- ja ubiikkiteknologian sekä keinoälyn esiinmarssin täydellinen puuttuminen

Ensinnäkin: Niukkuus on teema, jota käytetään poliittisena houkutuslintuna. Meille kansalaisille kerrotaan, että on niukkaa ja tarvitaan viisaita poliitikkoja, jotka ratkaisevat miten niukkuus jaetaan.

Minun on pakko sanoa hallitukselle: sitä saa mitä tilaa.

Yhä kasvava ajattelutapa on runsauden ekonomia, jossa nähdään yhä kasvavat resurssit mm. tiedon, opetuksen, verkostojen, yhteistyön ja tee-se -itse toiminnan suhteen. Ihmiset ja yritykset pystyvät tulemaan yhteen ennen kuulumattomilla tavoilla luomaan uusia elämää parantavia ideoita, konsepteja ja artefakteja – ja tätä resurssia on aivan loputtomasti. Tee-se-itse ei ulotu pelkästään käsitöihin ja nikkaroimiseen vaan terveydenhoitoon, tietotekniikkaan ja pian, 3D tulostuksen edistyessä, vaativiinkiin esineisiin ja työkaluihin. Veden suolanpoistoon ja energian tehokkaaseen jakeluun on kehitteillä hienoja innovaatioita. Jos vain poliitiikotkin saataisiin mukaan, niin voisimme vähentää niukkuutta. Mutta olisi tehtävä päätös siirtyä niukkuuden politiiikasta runsauden politiikkaan. Runsauden mahdollistaminen pitäisi olla hallituksen tehtävä numero yksi.

Vaadin, että teema niukkuuden mahdollisuudet vaihdetaan teemaksi “runsauden mahdollistaminen”.

Toiseksi: Hallinnon kokoa ja roolia on vähennettävä huomattavasti. Hallinto ei voi olla mahdollistaja vaan perusasioiden varmistaja. Mahdollistaminen pitää jättää kansalaisille ja yrityksille. On jotenkin kornia, että samalla kun mietitään pitäisikö vanhuksilla olla 0,7 vai 0,5 hoitajaa niin hallinto visioi itselleen suurta roolia tulevaisuuteen. Onko mietitty miten hyvinvointivaltio kustannetaan, jos suurin osa työväestöstä hoitaa vanhuksia ja loput ovat hallinnossa mahdollistamassa? No, myönnetään – kärjistetysti sanottu, mutta siltähän tämä nyt vahvasti näyttää. Eikö vain?

Älykäs ja ubiikki tee-se-itse tulee toivottavasti vanhusten avuksi, mutta kaikkien meidän avuksi siten, että hallintoa tarvitaan mahdollisimman vähän. Haluaisinkin, että yhdistetään niukkuus ja hallinto: hallinnon niukentamisen mahdollisuudet.

Vaadin, että hallinto mahdollistajana muutetaan muotoon “kansalaisaloitteellisuus valtion keskiössä” ja yhdistetään siihen teema “kansalaisten hyvinvointi ja osallisuus”.

Kolmanneksi: Tulevaisuusselonteosta puuttuu täysin keinoäly sekä robotti- ja ubiikkiteknologinen vallankumous. Elämme suurinta muutoksen aikaa sitten mikrosirun keksimisen. Kehitys muuttaa valtioita ja työntekemistä tavalla, jota emme voi kuin arvailla. Robotit vievät yksinkertaiset työt. Totta se on. Käyttäkää hakukoneita ja katsokaa mitä esimerkiksi FoxConn, maailman suurin kokoonpanotehdas, tekee. Kaikki mikä voidaan robotisoida robotisoidaan. Ennen pitkää ne kykenevät myös vaativampiin tehtäviin – kuten hoitamaan lakimiesten, toimittajien ja opettajien hommia.

Herätkää nyt! Heti. Ei ole hetkeäkään hukattavana.

Vaadin, että robotisaatio, ubiikkiteknologiat ja keinoäly otetaan tulevaisuusselontekoon omana teemanaan.

Suomessa on loistavia asiantuntijoita, jotka pystyvät auttamaan, mutta hallituksen ja tulevaisuusselonteon instanssien on nyt uskallettava katsoa tutun ja turvallisen laatikkonsa ulkopuolelle ja kuultava ihmisiä, joita he eivät ole ennen kuulleet. Mutta aikaa on vähän – ja uuden ajattelun pitää näkyä tulevaisuusselonteossa. Muuten se voidaan viedä selontekojen hautausmaalle jo ennen syntymistään. Siellä niitä on monta jo ennestään – menneisyyden pysäytyskuvassa.

CA 2.9.2012

Advertisements

8 Comments

  1. Jari Koskinen says:

    Menneisyyden pysäytyskuva todellakin. Sitähän monet suunnitelmat ja strategiat lopultakin ovat. Menneen maailman kysymyksillä ei ratkaista nykyisyyden tai lähitulevaisuuden haasteita. Yhtä lailla kehitystyötä haittaa kengän kärkiin katsominen: nythetken päivän polttavat kysymykset eivät ehkä ole relevantteja enää puolen vuoden päästä. Tarvitaan katsetta horisonttiin. Ubiikkiteema on erityisen tärkeä juuri nyt. Näkemykseni mukaan ubiikkiyhteiskuntaan tulisi siirtyä luovat sisällöt edellä (teknologia mahdollistajana mutta ei pääasiana).

  2. Ville Karttunen says:

    En ole tarkemmin tutustunut kritisoituun raporttiin, mutta verrattuna muuhun niukkuudesta tällä hetkellä käytävään keskusteluun tulkintasi vaikuttaa hieman vanhakantaiselta. Moderni niukkuusajattelu ei suinkaan liity vähäisten resurssien optimaaliseen jakoon, mitä blogissasi kritisoit. Sen sijaan lähtökohtana on resurssien porrastettu, mahdollisimman tehokas hyödyntäminen ja lisäarvon tuotto. Esimerkiksi puuta ei käytetä suoraan polttamalla energiaksi, vaan ensiksi siitä valmistetaan erilaisia biokemikaaleja ja vaikkapa paperia ja vasta näiden tuotteiden eliniän päätyttyä ne hyödynnetään energiantuotannossa.

    Tietyllä tapaa siis niukkuusajattelussa on kyse samasta kuin, mistä itse puhut runsauden mahdollistamisena. Entistä runsaampi hyöty (arvo) tuotetaan tehostamalla toimintaa sen sijaan, että kasvatettaisiin prosessiin sisäänsyötettyjä tuotannontekijöitä.

    Kahdesta jälkimmäisestä merkillepantavasta seikasta olen kanssasi samaa mieltä.

    • Hei Ville ja kiitos kommentista.

      Varmaan huomasitkin, että mainitsin artikkelissa intellektuaalisia resursseja, jotka ovat mainitsemisiasi toiminnan tehostamis mahdollisuuksia, ilman sisäänsyötettyjä tuotannon tekijöitä.

      Nyt on kyse asenteesta. Siksi on tärkeää puhua runsauden mahdollistamisesta, tai jopa runsauden hyödyntämisestä tai lisäämisestä, niukkuuden sijaan.

      Niukkuuden taakse voi aina paeta vastuuta, lupaus runsaudesta pakottaa ajattelemaan. Kyse on ajattelutavasta ja asenteesta – ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

  3. […] Blogini löytyy täältä: intellectualtransitzone.wordpress.com/2012/09/02/pysaytyskuva/ […]

  4. […] Olimme paikalla vastaanottamassa haasteen kirjoittaa tulevaisuusselonteosta ja sen teemoista. Cristina on ollut meistä bloggareista tuotteliain ja värvännyt mukaan kaksi teräväkynäistä professoriakin. Ihailen todella paljon Cristinan tarkkanäköistä ja kipakkaa otetta aiheeseen. […]

  5. […] riippuu työelämän laadusta. Kuten Cristina Andersson on todennut aikaisemmassa blogissaan (https://intellectualtransitzone.wordpress.com/2012/09/02/pysaytyskuva/),  hallituksen selonteossa ei ole huomioitu juurikaan teknologisen kehityksen vaikutuksia ihmisten […]

  6. […] riippuu työelämän laadusta. Kuten Cristina Andersson on todennut aikaisemmassa blogissaan (https://intellectualtransitzone.wordpress.com/2012/09/02/pysaytyskuva/),  hallituksen selonteossa ei ole huomioitu juurikaan teknologisen kehityksen vaikutuksia ihmisten […]

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: