Suunnaton Suomi?
Huomio!
Alf Rehnin ja Risto E.J. Penttilän uusi kirja “Suunaton Suomi” on kohta valmis julkaistavaksi. Syksyn 2012 ajankohtainen kirjauutuus “Suunnaton Suomi” lanseerataan keskiviikkona 3.10.2012.
Kirjassa kerrotaan siitä, onko Suomi suuntaa vailla, vai onko meillä suunnattomat mahdollisuudet. Kirjalla on eittämättä paljon annettavaa Tulevaisuusselonteko 2030-prosessille!
Ks. enemmän kirjasta “Suunnaton Suomi”: http://kauppakamari.fi/2012/09/24/suunnaton-suomi-kirja/
Eurooppavisio loistaa poissaolollaan
Pääsin esittämään kysymyksiä kasvokkain ministereille Urpilainen, Katainen ja Häkämies. Sanoin ääneen myös sen, joka on vaivannut paitsi minua myös ihmisiä, jotka ovat blogejamme eri puolilla kommentoineet: mikä on tulevaisuusselonteon todellinen vaikuttavuus?
Jyri Häkämies, joka kesäkuun tiedotustilaisuudessa vaati sordiinon pois ottamista ei vaikuttanut laisinkaan iloiselta kommentistani ja hän puolustikin tulevaisuusselontekoa kertomalla, että edellisen selonteon teema “ilmastomuutos” on mukana nykyisessä hallitusohjelmassa. No… kyse on sen luokan kehityksestä, että se olisi mukana ilman selontekojakin. Luonto tekee omia selontekojaan ja meidän on sopeuduttava.
Varsinainen kysymykseni liittyi valtion budjettiin, johon sainkin oikein hyvät vastaukset. Kiitos.
Kaikesta huolimatta jatkan tulevaisuusselonteon kriittistä, mutta rakentavaa tarkastelua.
Haluan kiinnittää huomiota siihen hämmästyttävään seikkaan, että ei ole olemassa visiota, minkälaisessa Euroopassa elämme vuonna 2030 ja erityisesti mikä on Suomen rooli ja asema siinä. Dosentti Jari Kaivo-oja on aikaisemmassa artikkelissaan kiinnittänyt huomiota samaan asiaan vaatien esittämään Suomen keskeisiä Eurooppa linjauksia.
Tiedämme, että nykyinen hallitus on vahvasti EU:n ja euron puolella. Mutta koska visio puuttuu, on kehitys enemmän samanlainen kuin jos narua työnnettäisiin putkeen, jonka toinen pää ei edes ole näkyvissä. Toisin sanoen edetään pari askelta ja tullaan saman verran takaisinpäin, tietämättä edes mihin naru on päätymässä.
Tässä pieni tulevaisuustarina:
Kuntavaaleissa perussuomalaiset saavat aikaan jytky numero kakkosen. Samaan aikaan taloudellinen tilanne heikkenee, eikä euron kriisiä saada ratkaistua. Irtisanomiset ja työttömyys kasvavat, samalla kasvaa ihmisten pelko selviytymisestä ja EU-myönteisten puolueiden kannatus laskee. EU politiikka ajautuu voimakkaaseen vastatuuleen ja seuraavissa eduskuntavaaleissa perussuomalaiset nousevat jytky kolmoseen ja aloittavat hallitusvastuussa voimakkaan EU vastaisen politiikan, jossa heidän on helppo edetä vaikka kuinka pitkälle, sillä minkäänlaista visiota EU:n kehityksestä ei ole esitetty. Kansa näkee ja kokee ainoastaan loputtoman eurokriisin ja yhä uusia tukipaketteja vaativat maat.
Tulevaisuusselonteon yhtenä teemana on “uusi pohjoisen maantiede”. Miten tätä voidaan arvioida, ellei sitä suhteuteta EU:iin, johon tällä hetkellä olemme voimakkaasti sitoutuneita?
Tulevaisuusselontekoa ei ole vielä lyöty lukkoon, nyt ennättäisi tehdä vakavasti otettavan esityksen siitä, mihin maamme johto näkee Euroopan olevan menossa. Muuten tunne on sama kuin valmistautuisi laskeutumaan lentokoneella tietämättä minne laskeutua.
Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös professori Pami Aalto.
Cristina Andersson 30.9.2012
Valtion budjetti ja tulevaisuusselonteko
En voi lakata pohtimasta, mikä on tulevaisuusselonteon todellinen merkitys. Tavatessani ihmisiä, jotka saattaisivat olla asioista perillä, kysyn ja pyydän saada tietää miten aiemmat selonteot ovat vaikuttaneet hallitusten linjauksiin. Minulle luvataan palata asiaan, mutta kukaan ei ole palannut. Luulen, että se johtuu siitä, että kukaan ei oikeastaan tiedä.
Tulevaisuusselonteko on yksi paperi muiden paperien joukossa ja sen voima on itse prosessissa, kuten pääministeri Katainen totesi.
Tulevaisuus ei ole jotain, joka vain tulee yllättäen kuin varas yöllä – tulevaisuus syntyy ihmisten keksimisen, ideoiden ja tekojen pohjalta. Välillä luontoäiti laitttaa sormensa peliin, mutta ihminen on sinnikkäästi aina korjannut katastrofien jäljet ja jatkanut elämäänsä.
Sen tiedän, että puheet eivät muutu tulevaisuudeksi ellei välissä ole työkaluja ja tekoja.
Valtion tasolla työkalu, joka muuttaa puheet teoiksi on budjetti. Siitä lopulta on kyse – valtion suunta näkyy budjetista. Tai siis pitäisi näkyä. Nythän se ei näy, sillä budjetissa ovat kaikki yhtenä könttänä ja voimme vain nähdä mikä ministeriö vie suurimman potin.
Suomen Strategia -kirjassa teimme useita ehdotuksia miten valtiota voisi muuttaa kehityspainotteisemmaksi ja aloiteorientoituneemmaksi. Esitimme valtion budjetin rakenteen muuttamista. Silloin jouduttaisiin todella miettimään sitä, miten kulut ja menot tasapainottuvat tulevaisuuteen investointien kannalta.
Tulevaisuustyötä auttaisi, jos budjetti jaettaisiin: (lainaus kirjasta Suomen Strategia alkaa)
- Pääomabudjettiin, joka sisältää valtion velkojen korot ja kuoletukset.
- Kulutusbudjettiin, joka sisältää kaikki lakisääteiset ja muut julkiset kulutusperusteiset menot. Se jaetaan niin, että toimintabudjetissa selviää hallinnon ylläpidon kustannus ja tulonsiirto- ja tukipalkkio-osassa osoitetaan annettavat etuudet eri väestöryhmille.
- Panosbudjettiin, joka käsittää taloudelliset investoinnit koulutukseen, tutkimukseen, työvoiman uudelleen koulutukseen, tuotannolliset investoinnit infrastruktuuriin ja tuotekehityskustannukset.
Pääomabudjetti ja kulutusbudjetti on tasapainotettava mahdollisimman nopeasti. Pitkän tähtäimen tavoitteena on, ettei lainanotto kasva enempää kuin panosbudjetti. Olisi saatava aikaan puitelaki, jolla määritetään kukin budjettiosuus viisivuosittain.
Nykyisessä tilanteessa panosbudjettia pitäisi kasvattaa kun taas pääomabudjettia ja kulutusbudjettia pitäisi leikata pitkän tähtäimen ohjelman mukaisesti. Panosbudjettia voidaan kasvattaa myös lainoituksella ja säästöt olisi kohdistettava kulutusbudjettiin karsimalla kuluja noudattaen priorisointiperiaatetta. (lainaus loppu)
Mahdollisuus kansalaisosallistumiseen on kasvanut huimasti ja sosiaalisen median perusteella näyttäisi että into osallistua on korkealla. Esitetyn kaltainen budjetti olisi mahdollista rakentaa ainakin osittain kansalaisia osallistaen. Tämä olisi selkeä siirtymä kohti suorempaa demokratiaa ja samalla selonteot saisivat lisää uskottavuutta. Lisäksi budjetin seuranta antaa selkeän kuvan siitä, minkälaista tulevaisuutta maahan rakennetaan ja mihin kuluihin yhteiset rahat valuvat.
Näkisimme myös miten tulevaisuusselonteko, johon allekirjoittanutkin on aika tavalla sitoutunut sekä henkisesti että vapaaehtoisen työpanoksen osalta, konkreettisesti vaikuttaa valtiomme kehitykseen.
Aiheesta on kirjoittanut myös Veli-Antti Savolainen blogissaan.
Cristina Andersson 25.9.2012
Uusi suunnittelutyön paradigma
Maailma muuttuu jollain aloilla aivan hämmystyttävää vauhtia. Jopa 90% alan tiedosta on saattanut viimeisen kahden vuoden aikana uusiutua. Käsityksemme muutoksien nopeudesta perustuu kuitenkin historialliseen kokemukseemme. Mittaamme muutoksien nopeutta esimerkiksi 90-luvun alusta tähän päivään.
Kehitys ei ehkä monen mielestä ollut kovinkaan nopeata (ei lentäviä autoja, eikä muutakaan tulevaisuuteen liitettyjä mielikuvia). Toisaalta tuona aikana meidän elämäämme on radikaalisti muuttanut esimerkiksi Internet. Näyttää siltä, että muutokset tästä eteenpäin tulevat edelleen kiihtymään. Lainaus Ray Kurzweililta valaisee asian laitaa:
“Our problem with pondering the future is that our expectation is linear, not exponential. Things aren’t going to change incrementally, they’re going to change explosively.”
Otetaan esiin muutama esimerkki asian kuvittamiseksi. Muuttaako 3D printtaus (jo nyt voidaan 3D printata ruokaa, ihmisen elimiä, huonekaluja ja erilaisia osia, joita muulla tavalla ei edes voisi tehdä) teollisen valmistuksen logiikkaa ja logistiikkaa? Mitä paikkatietoisuus, pelimäisyys, joukkoistaminen, tee-se-itse -kulttuuri, avoin jakaminen, lisääntyvä muuntuvuus ja muunneltavuus, ympäristön älykkyys ja medioituminen tekevät käyttäjyydelle ja kuluttajuudelle? Entä miten nanoteknologia ja geenimanipulointi vaikuttavat arkeemme? Siirrymmekö ubiikkiyhteiskuntaan sisällöt vai teknologia edellä? Avoimia kysymyksiä riittää. Jostain syystä nämä tärkeät kysymykset eivät pääse poliittisten päätöksentekijöiden (eivätkä muidenkaan päätöksentekijöiden) agendalle. Nyt vaivana näyttää olevan yleinen näköalattomuus.
Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, ettei tulevaisuuden haasteita ratkaista menneisyyden kysymyksillä.
Kenties tärkein kysymys on kuitenkin tämä: miten nopeat muutokset, lisääntyvä kompleksisuus ja konseptuaalisuus vaikuttavat strategiseen suunnitteluun ja suunnittelukulttuuriin yleisesti? Aika moni organisaatio tekee edelleen strategiatyötä, jonka valmistelu saattaa kestää kaksikin vuotta. Tällaisen strategiatyön lähtökohdat ja johtopäätökset saattavat monilta osin vanhentua prosessin vielä ollessa käynnissä. Sama kritiikki koskee tulevaisuuden ennakointia: sen sijaan että teemme yhden ennakointiprosessin aina silloin tällöin, ennakoinnin pitäisi muuttua jatkuvaksi toiminnaksi. Parhaillaan on selvästi menossa paradigman murros suunnittelukulttuurissa. Uutta paradigmaa luonnehtivat:
- Jatkuva ennakointi (ja muu tutkimustyö) päätöksenteon tueksi
- Joustava ja jatkuva suunnittelu sekä uusien ideoiden ja konseptien kehittely jatkuvan ja vaiheittaisen kehittämisen rinnalla (skenaarioita, strategiaa ja muuta kehittämistyötä tehdään rinnakkain uuden ideoinnin ja konseptoinnin kanssa)
- Yhteisöllinen suunnittelu ja entistä demokraattisempi suunnittelukulttuuri (alhaalta ylös: eri alojen asiantuntijat, käyttäjät ja organisaatioiden eri tasot johdosta työntekijöihin yhdessä suunnittelevat: paras idea voittaa olipa sen esittäjä kuka tahansa)
- Holistisempi ote suunnittelutyöhön (vähemmän siiloja, enemmän kokonaisnäkemystä)
- Vähemmän sääntöjä, järjestelmiä ja hallintoa, enemmän tilaa luoville ja joustaville ratkaisuille
- Erottuvuus ja innovatiivisuus (vähemmän muiden kopioimista, enemmän omaperäisiä konsepteja)
…jne
Tietysti on niin, että erilaiset suunnittelukulttuurit elävät rinnakkain, esimerkkinä visionäärinen suunnittelu (usein liitetetty myös Steve Jobsiin). Yllä oleva listaus on osin vielä utopiaa, mutta merkkejä paradigman murroksesta on todellakin näköpiirissä. Pelkään kuitenkin, että vanhat päätöksenteon kulttuurit ja valtakysymykset toimivat tehokkaana esteenä uuden omaksumiselle. Suunnittelukulttuurin murrosta on tästä huolimatta syytä pitää esillä keskusteluissa ja uutta osaamista ottaa käyttöön siellä, missä se on mahdollista.
Jari Koskinen 22.9.2012
Kannattaisiko nyt kuunnella Björn Wahlroosia? Pankkiunionia koskevalla riskianalyysillä on nyt kiire
Syyskuun 14. päivänä ilmestyneessä Talouselämä-lehden kannessa lukee selkeällä suomenkielellä: ”Piikki KIINNI. Suomen ei pidä maksaa eurolaskusta yhtään enempää”, sanoo pankkiiri Björn Wahlroos. Tämä otsikko ei voisi olla selvempi sanomaltaan. Wahlroosin ystävällinen neuvo koskee sekä valtioita että pankkeja.
Talouselämä -lehden haastattelussa Wahlroos ottaa kantaa pankkiunioniin: ”Pankkiunioini tekee vain entistä ilmeisemmäksi sen, että iso osa eurooppalaispankeista on konkurssikypsiä. Ainoa tapa ratkaista velkakriisiin liittyvä pankkikriisi on lisätä järjestelmään pääomaa”.
Björn Wahlroos ei siis kannata Euroopan pankkiunioinia. Suomen hallitus näyttäisi kannattavan sitä. Kummalla taholla on harkitummat argumentit? Kumman tahon linja voisi johtaa tulevaisuudessa Suomen kestävän kasvun uralle? Tämä julkilausuttu tavoitehan on tärkeä tulevaisuusselonteon yhteydessä.
Pankkialan kiistaton asiantuntija Wahlroos esittää aika raskaan argumentin tässä yhteydessä: ”Vähän kärjistäen voisi kysyä, että haluatteko todella, että Suomen OP-Pohjola takaa koko euroalueen pankkijärjestelmän?”. Tämä takausskenaario ei ole tuulesta temmattu, koska Nordean pääkonttori on Ruotsissa ja Sampo Pankin emoyhtiö on Tanskassa. Näillä näkymin nämä maat, Ruotsi ja Tanska, eivät ole tulossa mukaan Euroopan pankkiunioniin.
Pankkiunionia ei voida saada aikaiseksi nopeasti. Pääomitus ja talletustakausjärjestelmän luominen vaatisivat Wahlroosin mukaan ainakin kymmenen vuotta. Voidaankin todeta, että pankkiunioini ei ratkaise Euroopan ongelmia nopeasti. Siksi pääomittaminen tulisi ratkaista ensisijaisena ongelmana. Tämän ongelman ratkaisu voisi tapahtua tapahtua ottamalla ulkomaista pääomaa vastaan Euroopan pankkeihin.
Normaaliprosessi olisi Björn Wahlroosin mukaan se, että vakavaraisemmat pankit ostaisivat huonoon kuntoon päästetyt kilpailevat pankit. Tämä on kuitenkin poliittisesti mahdotonta, koska espanjalaiset suojelevat oman maansa pankkejaan, samoin kuin saksalaiset poliitikot omia pankkejaan, jne.
Niinpä Euroopan poliittiset päättäjät haluavat jälleen kerran veronmaksajien ja pankkien asiakkaiden kukkarolle. Lähitulevaisuudessa on mielenkiintoista nähdä, suojelevatko suomalaiset poliitikot ainoaa suomalaista omaa pankkia, OP-Pohjolaan? Pankkiunioni on iso poliittinen linjaratkaisu. Sen toteuttaminen kaventaisi edelleen Suomen omaa talouspoliittista pelivaraa. Miksi sitä pitäisi kaventaa?
Mielestäni Björn Wahroosin esittämät argumentit ovat sen verran painavia, ettei Suomen pitäisi mennä pankkiunioniin ilman laajaa strategista vaihtoehtojen arviointia ja riskianalyysiä. Tällainen ammattilaisten tekemä riskiarviointi tulisi ollat Tulevaisuusselonteko 2030:n taustalla. Vasta sen jälkeen eduskunnalla ja maan hallituksella olisi tarpeellinen ja riittävä tieto pankkunionia koskevan päätöksenteon pohjaksi.
Puheet kestävän kehityksen kasvumallista eivät ole uskottavia, jos riskeeraamme ainoan aidosti suomalaisen pankin OP-Pohjolan olemassaolon hätäisellä harkinnalla tehdyllä pankkiunioniratkaisulla. Björn Wahlroosin mukaan Suomen pankkijärjestelmä on ainoita harvoja maita, jossa pankkijärjestelmä on hyvässä kunnossa. Kaikkialla muualla tilanne on enemmän tai vähemmän huonossa kunnossa, myös Saksassa ja Ranskassa.
Suomi tarvitsee omiakin pankkeja tulevaisuudessa. Näin perinteisesti ja konservatiivisesti muuten ajatellaan kaikkialla muualla Euroopassa, jossa valtiot yrittävät huolehtia yleensä omasta pankkijärjestelmästään ja sen vakaudesta. Miksi Suomen pitäisi olla tässä mielessä poikkeus?
Lisätietoja:
European Risk Scenario Analysis – Politics, Economics and Social Risks. Web: http://placeduluxembourg.wordpress.com/2012/03/09/european-risk-scenario-analysis-identifying-the-risks-politics-economics-and-social-unrest/
Säntti, Hanna (2012) ”Suomi ei ole Euroopan vilja-aitta. Me emme voi olla Euroopan ongelmamaiden suuri rahoittaja”, sanoo Sammon hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos ja vaatii eduskuntaa panemaan piikin kiinni. Neuvo koskee sekä valtioita että pankkeja.”. Talouselämä. No. 32, s. 28-33. Web: http://yle.fi/uutiset/wahlroos_talouselamassa_iso_osa_eurooppalaispankeista_on_konkurssikypsia/6294489
Globaalius on muutakin kuin verkostoja ja vientikauppaa
Tulevaisuusselonteon teemojen läpi kulkee kuin matriisissa (pdf) näkökulmia, joiden tulisi vaikuttaa teemojen kehittelyyn. Yksi näkökulmista on “Globaali”.
Globaalin näkökulman aiheita ovat:
- Globaalit arvoverkostot
- EU
- Ketteryys ja dynaamisuus
- Yhteistyö ja kommunikaatiokyvykkyydet
- Yhteistyö ja verkostot
- Globaalitalous
- Arvonluonti ja nappaaminen
Ainakin tuo viimeinen on ollut suomalaisilla kautta aikojen hyvin hallinnassa. Varsinkin neuvostoveljien kanssa nappaamista ja taskusta taskuun siirtyvää arvonluontia harrastettiin oikein Porvoon mitalla.
No leikki sikseen. Näkökulma on hyvä ja siihen liittyvät aiheet kiistatta todella tärkeitä. Ikävä kyllä puhutaan vuodesta 2030 jolloin maailma ei ole se, mikä se on tänä päivänä. Ja kun tulevaisuusselonteosta puuttuu teknologia vaihtoehtoisine kehitysvisioineen niin erityisesti globalisaatioteema jää tyhjäksi. Olivatpa sanat kuinka hienoja tahansa.
On jotenkin ironista ja paradoksaalista, että juuri EU on hidastanut globalisaation ymmärtämistä Suomessa. (Raimo Sailas totesi Ylen haastattelussa, että on ilmiselvää, että Suomessa ei ole ymmärretty globalisaation merkitystä). EU komission tiedotteessa todetaan ykskantaan, että globalisaatio on yhtäkuin “kansainvälisen talouden yhdentymiskehitys”. Tuota taustaa vasten on helppo ymmärtää tulevaisuusselontekonäkökulman aiheita – on mietitty miten Suomi voi tehdä enemmän vientikauppaa.
Vienti on toki maalle tärkeä – elintärkeä. Vaikka positiivisiakin merkkejä on ollut ilmassa niin silti vienti on laskenut vuodesta 2008, eikä ihan heti ole näkyvissä merkittävää nousua. Teknologian kehitys antaa erinomaiset mahdollisuudet parantaa tuottavuutta, mutta miten ratkaistaan yhtälö ei-vetävä vienti/korkea tuottavuus? Aika kinkkinen tapaus? Vai mitä Leena Mörttinen?
Tärkeää olisi ymmärtää vetovoimaisuuden laki. Vetovoima toimii markkinoilla paremmin kuin työntövoima. Näin opetettiin markkinointikurssilla. Sen siis täytyy olla totta.
Globaaleilla markkinoilla vienti pitää näkyä ainoastaan tilastoissa, sillä vientituotteitaan tyrkyttäville myyjille ja maille napsahtaa helposti ovi nenän edestä kiinni.
Meillä on nimittäin suuria ongelmia ratkottavana. Ja ne ovat globaaleja. Itse uskon, että kaikkiin ongelmiin on löydettävissä ratkaisut. Toiset ratkaisut ovat jo lähellä, pian poimittavissa – toiset ovat korkeammalla ja täytyy keksiä tikkaat, jotta niihin päästään käsiksi. Ajattelen niin, että aito globaalius on osallisuutta tärkeissä innovaatioissa ja niiden tikkaiden rakentamisessa: se on auttamista. Se on sitä, että kysytään “missä voimme olla avuksi” sen sijaan, että kysytään “minne voimme myydä tuotteitamme”. Ensimmäiselle ovet aukeavat, toiselle ne ovat kiinni, kunnes mahdollinen audienssi myönnetään.
Miksi teknologia on globalisaation kannalta tärkeä tekijä? Kuten kirjoissa From the information age to the hybrid age tai BohoBusiness todetaan niin olemme vääjäämättä siirtymässä hybridin talouden aikaan, jossa toisaalta erilaiset talousmallit ovat voimassa ja toisaalta teknologian kautta ihminen voi yhä enemmän ohjata evoluutiotaan – enää emme ole riippuvaisia sattumanvaraisesta selviytymisestä. Lisäksi ihmisen merkitys työntekijänä vähenee.
Hybridiaika aiheuttaa ennen kokemattomia haasteita kansoille. Mitä ovat arvoverkot, jos niiden keskeiset tuotannontekijät ovat sekä laadullisesti että määrällisesti robotteja? Miten ihmisen käyttäytyminen muuttuu kun hän voi itse olla evoluutionsa ohjaaja? Miten yhteiskunnat muuttuvat kun verotuksen perinteinen pohja, työn verotus, putoaa pois? Miten käy tuotannon kun DIY ja 3D tulostus tekevät materian tuottamisesta yhä paikallisemman? Mikä silloin on globaalia? Ei ainakaan tavaroiden siirtely paikasta toiseen.
Globaaleista näkökulmista puuttuu tärkein: avoimuus. Vain avoimuudella voimme saavuttaa aseman, jossa olemme merkittäviä globaaleja toimijoita. Avoimuus on rajojen madaltamista. On aika hämmästyttävää, että maahanmuuttokeskustelu on niinkin kiihkeää kuin se meillä on. Prof. Ghemawat on esittänyt faktoja, kuinka vähäistä “kansainvälinen vuorovaikutus” lopulta on. Suosittelen perehtymään kyseisen professorin ajatuksiin.
Monet lukijat varmasti tietävätkin, että olen voittamisen opettaja ja asiantuntija. Kirjani tullessa maailmaan vuonna 2005 jouduin pohtimaan erittäin syvällisesti mitä voittaminen merkitsee globaalissa mielessä. Kävi nimittäin niin mukavasti, että kirja matkasi yli 40 maahan. Kehitin tuolloin “yhtälön”, joka mielestäni sopii niin valtioiden kuin yritysten ja yksilöidenkin globaalisti kestäväksi voittamisen kaavaksi.
win*win(+win)
Mielestäni on niin, että voittamista (win) eikä voittoja (profit) pidä kieltää – siihen kuitenkin aika usein tähdätään. Mutta on opittava tekemään yhteistyötä, luomaan yhdessä (co-creation), olemaan ihmisiksi yhdessä (co-existence) ja silti osattava voittaa. Yhtälössäni molemmat osapuolet voittavat moninkertaisesti; win*win ja samalla synnyttävät voittavia vaikutuksia kolmansille osapuolille – esimerkiksi ympäristölle, ihmiskunnan hyvinvoinnille tai jollekin filantrooppiselle ja innovatiiviselle hankkeelle. Win*win(+win) on yhtälö, joka tekee pienistäkin aloitteista maailmanparannushankkeita ja vie yritysten yhteiskuntavastuun käytännön toimintaan.
Miksi win-win ei riitä? Se ei riitä siksi, että siinä on tuo vanhanaikainen kauppaideologia, joka pahimmillaan voi johtaa partnership egotismiin. Toki jatkossakin teemme partnereiden välistä yhteistyötä, mutta eikö olisi hienoa, jos samalla lähettäisimme voittavia vaikutuksia sinne, missä niitä tarvitaan? Globalisaatiota parhaimmillaan!
Tulevaisuusselontekoryhmille vielä muistutukseksi, että teknologioiden kehitys voi olla eksponentiaalista. Eli robotisaatio, ubiikit teknologiat ja keinoäly saattavat vallata alaa nopeammin kuin osaamme ajatella. On tärkeää, että juuri tässä selonteossa nämä asiat tulevat esille korkealla statuksella.
Voittaminen edistää globaalisti hyviä asioita. Tässä kirjoittaja kansainvälisen innovaatiopalkintonsa kera.
Tulevaisuuden tärkeät asiat ja niiden arvostaminen
Suomella on Nobel-tason perinne vaalittavanaan rauhanvälityksen ja konfliktien ratkaisun alueella. Maailman rauhanomaista kehitystä uhkaavat monet konfliktit ja uhat. Siksi olisi hyvä muistaa rauhanrakentamisen ja konfliktien ratkaisemisen teemat myös Tulevaisuusselonteko 2030-prosesessissa. Uusi öljykriisi ei ole mahdottomuus. Euroopan unionin romahdus ei ole mahdottomuus. Kolmas maailmansota ei ole myöskään mahdottomuus. Villejä kortteja on päätöksentekijöiden pöydillä tarpeeksi.
Martti Ahtisaari-päivä on päivä rauhallisen yhteisen tulevaisuutemme hyväksi. Ks. http://www.ahtisaaripaiva.fi/ahtisaari-paiva/. Ahtisaari-päivää vietetään vuosittain marraskuussa aina Martin päivän (10.11.) tienoilla. Valmistautukaamme viettämään tätä tärkeää päivää yhdessä ja hyvässä hengessä!
Elämme huomiotaloudessa ja transmedioitunessa toimintaympäristössä. Parempaa tulevaisuutta voidaan siis rakentaa kiinnittämällä tietoisesti huomio tulevaisuuden kannalta tärkeisiin teemoihin ja haasteisiin.
Voisiko hallitus rakentaa tietoisemmin osallistuttavaa tulevaisuuskeskustelua ja suoraa demokratiaa Suomessa?
Pitäisikö Suomella olla Itsenäisyyspäivän yhteydessä Suomen historian merkittävien tapahtumien muistelun rinnalla kansalaisten oma Suomen tulevaisuuskonferenssi, joka toimisi suoran demokratian toimintamallina muulle maailmalle?
Kommentteja Kataisen hallituksen Tulevaisuusselonteko 2030:n pääteemoihin
Tausta
Tulevaisuusselonteko 2030 tulee toimimaan pohjana seuraavalle hallitusohjelmalle, joten ei ole yhdentekevää, mitä se asiallisesti prosessina sisältää. Asialla on siis suuri merkitys kansakunnan tulevaisuudelle. Kuten virallisesti on esitetty, selonteon teemat ovat:
- Niukkuuden mahdollisuudet,
- Uusi pohjoisen maantiede,
- Yritysten uudistuminen,
- Hallinto mahdollistajaksi,
- Tulevaisuuden työelämä, ja
- Kansalaisten hyvinvointi ja osallisuus.
Tässä blogiviestissä esitän muutamia käytännöllisiä näkökohtia Tulevaisuusselonteko 2030 –prosessiin. Otan kantaa muutamiin sisältökysymyksiin.
Esittelen suosituksia teemoittain, vaikka aikaisemman keskustelun perusteella voisi olla syytä arvioida teemojan ajankohtaisuutta kriittisemmin. Niiden osalta tyydyn nyt viittaamaan aikaisempiin blogiviesteihin. Tarkastelkaamme seuraavaksi selonteon teemoja tarkemmin.
1.Niukkuuden mahdollisuudet
Kun puhutaan tulevaisuuden niukkuudesta tai runsaudesta, olisi syytä perehtyä Peter Diamandisin ja Steven Kotlerin kirjaan ”Abundance – The Future Is Better Than You Think”, ks. http://aplusk.posterous.com/abundance-the-future-is-better-than-you-think.
Tämä teos tarjoaa kansalaisille ja yhteiskunnan toimijoille uuden vaihtoehdon (ks. http://mjperry.blogspot.fi/2012/01/abundance-future-is-better-than-you.html) ekonomistien synkistelyparagigmalle, joka on Suomessa saanut aivan liian vahvan aseman.
On tärkeää miettiä, millaista ilmapiiriä luomme tulevaisuuden kehityksen osalta. Jos luomme pessimististä niukkuusilmapiiriä, saamme varmasti sitä, mitä tilaamme, kasvavaa pessimismiä.
Toinen vaihtoehto on nähdä mahdollisuutemme positiivisemmassa valossa, runsauden yhteiskuntana. Samalla ohjaamme eri toimijoiden strategista aloitteellisuutta uusien teknologioiden tarjoamiin mielenkiintoisiin mahdollisuuksiin.
2. Uusi pohjoisen maantiede
Pohjoisen ulottuvuuden arvioinnin yhteydessä on erityisen tärkeää arvioida Venäjän tulevaisuutta. Siksi hallitukaen asettaman teemaryhmän ”Uusi pohjoisen maantiede” on syytä perehtyä huolella Venäjällä toimivan Institute of World Economy and International Relationsin tuoreeseen ”Global Outlook 2030”-raporttiin, ks. http://prosumerzen.net/2012/01/23/institute-of-world-economy-and-international-relations-russia-global-outlook-2030/ Tämän raportin keskeinen ajatus on se, että Venäjä haluaa suurvaltasemansa takaisin globaalissa taloudessa ja tämän aseman saavuttaminen edellyttää Venäjältä uudenlaista ennakoivaa ulkopolitiikkaa. Sitä kuvataan tässä raportissa globaalissa kontekstissa.
Suomen tulevaisuuden kannalta on tärkeää keskittyä rajanaapureiden (Viro, Venäjä, Ruotsi ja Norja) kanssa tapahtuvaan hyvään yhteistyöhön. Tästä yhteistyöstä syntyy taloudellista vaurautta ja hyvinvointia suomalaisille. Erityisen tärkeää on hallituksen perehtyä tulevaisuudentutkija Yrjö Myllylän TEM-raporttiin ”Arktinen ja Itämeren kasvu Suomen intressien polttopisteessä” (TEM 43/2010), jossa on esitetty lukuisia perusteltuja ajatuksia ja politiikkasuosituksia Suomen asemasta pohjoisessa. Ks. http://www.tem.fi/files/27375/TEM_43_2010_netti.pdf
3. Yritysten uudistuminen
Suomessa on syytä kiinnittää vakavaa huomiota yrittäjyyden toimintaympäristöön. Meillä ei ole pulaa hyvistä selvityksistä ja ideoista tällä alueella. Enemminkin pulaa on toiminnasta ja aktiviteeteistä.
Tärkeää tulevaisuuden yrittäjyyden kannalta olisi tietysti nuorten kiinnostuksen virittäminen yrittäjyyteen. Kuten on jo monessa yhteydessä (ks. http://www.kauppalehti.fi/etusivu/eva+suomessa+on+yli+50000+syrjaytynytta+nuorta/201202115819) tullut ilmi, arvioidaan 50 000 nuoren olevan syrjäytymisvaarassa. Tämä tosiasia luo jo sinänsä varjon yritysaktiviisuudelle ja ilmapiirille. Silti meidän olisi syytä vahvasti uskoa yrittäjyyden tulevaisuuteen Suomessa. Tässä mielessä Yrjö Myllylän ja Kyösti Karjulan (2006) ”Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena – Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti” (Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 12/2006) on edelleen ajankohtainen raportti . Ks. http://www.vnk.fi/julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=170905
Eräs mielenkiintoinen kansainvälinen esimerkki Suomen yrittäjyyspolitiikan kannalta on Israelin valtion Start Up Nation –strategia. Tässä mielessä Suomen hallituksen asiantuntijoiden kannattaa pohdiskella teoksen ”Start Up Nation – The Story of Israel’s Economic Miracle” (Daniel Senor ja Saul Singer), ks. http://www.cfr.org/israel/start-up-nation/p20356 . On tiettyjä hyviä syitä, miksi niin suuri osa NASDAQ-yrityksistä on tullut ja tulee Israelista. Vuonna 2009 saavutettiin huipputaso tässä kehityksessä ja viime vuosina tilalle ovat tulleet kiinalaiset kasvuyritykset (ks. http://uk.reuters.com/article/2011/10/25/uk-israel-ipos-idUKLNE79O00K20111025). Näihin dynaamisen yrittäjyysilmaston perustekijöihin olisi hallituksen hyvä perehtyä tarkemmin. Ei olisi haittaa, että hallitus perehtyisi uusien NASDAQ-teknologiayritysten taustoihin ja syihin, miksi juuri nämä yritykset menestyvät globaaleilla markkinoilla (ks. http://community.nasdaq.com/).
Erityisen mielenkiintoista tässä strategiassa on Israelin armeijan erityisrooli valtion yrittäjyyspohjan vahvistamisessa. Myös muita hyviä ideoita Israelin hallituksen strategiaan liittyy (ks. http://startupnationbook.com/?_escaped_fragment_=). Voisimme Suomessakin miettiä uudella tavalla mahdollisuutta lisätä yrittäjyyskasvatuksen roolia armeijan koulutuksessa. Aika suuri osa miesten ikäluokasta osallistuu armeijakoulutukseen, samoin osa naisista. Se voisi olla vaikuttavuudeltaan tehokas tapa luoda pohjaa modernille yrittäjyydelle ja yksilöiden itsenäiselle selviyymiselle yhteiskunnassa.
Toki samassa mielessä tärkeää olisi myös kehittää peruskoulutuksen ja lukiokoulutuksen sisältöjä yrittäjyyskasvatuksen osalta. Myös niin ammatillisessa yrittäjyyskasvatuksessa kuin yliopistojen akateemisessa yrittäjyystoiminnassa on edelleen kehittämisen varaaa. Saattaisi olla hyvä ottaa oppia eri oppilaitosten parhaista käytännöistä yrittäjyyden edistämisessä. Esimerkiksi Aalto-yliopiston uusista toimintamalleista (http://www.start-upcenter.fi/fi/) ja uudesta Arctic Valley –toimintamallista (http://www.arcticstartup.com/) voisi olla hyötyä kaikissa Suomen yliopistoissa ja aluekeskuksissa.
4. Hallinto mahdollistajaksi
Tämä osio on Tulevaisuusselonteko 2030 –hankkeen osalta varsin haasteellinen kokonaisuus. Tähän teemaan liittyy valtion hallinto, ministeriöt ja aluehallinto mukaanlukien kunnat ja kaupungit. Myös valtion yritykset ja niiden hallinnolliset käytännöt liittyvät tähän teemaan. On myös syytä muistaa, että myös yrityksissä on hallintoa. Mahdollistamista tarvitaan sekä julkisella sektorilla että yritysmaailmassa.
Tiedämme, että erityisesti kuntauudistusprosessi on iso kysymys tulevaisuuden kannalta – sekä taloudellisesti että poliittisesti. Millainen on tulevaisuuden aluerakenne? Olisi erittäin tärkeää pohtia sitä, miten voisimme organisoida kansalaisten demokraattiseen osallistumiseen perustuvan kuntauudistuksen?
Meillä ei ole koskaan ole ollut parempia teknisiä ja tiedollisia edellytyksiä toteuttaa suoraa demokratiaa ja e-hallintoa Suomessa. Tästä näkökulmasta arvioituna hallinnon pitäisi mahdollistaa erityisesti demokratian toimuvuutta, mutta myös palveluarkkitehtuurien dynaamisuutta ja uusia innovatiivisia palveludesign-ratkaisuja.
Osallistumista edistävien ennakointimenetelmien kehitys on nopeaa viime vuosikymmenen aikana. Meiltä ei puutu menetelmiä, joilla teema ”Hallinto mahdollistajaksi” voitaisiin toteuttaa osallistumista edistävien ennakointiprosessien avulla. Siksi soisi Suomen hallituksen edistävän huippusovellutuksia tällä teema-alueella. Hallituksen tulisi kertoa tulevaisuusselonteossaan, mikä on Suomen tuleva palveluarkkitehtuuri ja millaisia ovat tulevaisuuden palveludesign-ratkaisut.
Erityisen ajankohtaista luettavaa hallituksen asiantuntijoille olisi uusi kirja palveludesign-osaamisen mahdollisuuksista palveluita kehitettäessä, ks. Tuomo Kuosa & Jari Koskinen (Eds.) Service Design: On the Evolution of Design Expertise. Lahti University of Applied Sciences Series A, Research reports, Part 16. Series Editor Ilkka Väänänen. Lahti. Ks. lisää: http://servicedesign.tv/groupsummary/summary/636.
5.Tulevaisuuden työelämä
Suomessa tuntuu olevan eräs ikuisuuskeskusteluteema työelämän laatu ja työhyvinvointi.
Työelämän laadusta riippuu erityisesti se, kuinka laajassa mittakaavassa kansalaiset haluavat osallistua työntekemisen. Työelämän laatu vaikuttaa myös siihen, miten tuottavasti työtä tehdään. Työurien pituus riippuu työelämän laadusta. Kuten Cristina Andersson on todennut aikaisemmassa blogissaan (https://intellectualtransitzone.wordpress.com/2012/09/02/pysaytyskuva/), hallituksen selonteossa ei ole huomioitu juurikaan teknologisen kehityksen vaikutuksia ihmisten tekemiseen. On täysin kiistattoman varmaa, että robotisaatio, automaatio ja ubiikkiteknologinen kehitys tulevat muuttamaan työntekemisen reunaehtoja. Ubiikkiyhteiskunnassa keskeiset vuorovaikutussuhteet muuttuvat. Myös tuottavuutta voidaan nostaa uuden teknologian avulla.
Tulemme näkemään uudenlaista ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta, ihmisten ja koneiden vuorovaikutusta, koneiden keskinäistä vuorovaikutusta ja robottien tiimityötä. Työorganisaatioissa perinteiset hallinnan ja johtamisen mallit tulevat vääjäämättä muuttumaan uusien vuorovaikutusmekenismien myötä. Lokakuussa 2012 valmistuva kirjamme (Cristina Andersson & Jari Kaivo-oja) ”BohoBusiness – Ihmiskunnan voitto koneesta” (Talentum) käsittelee näitä tulevaisuuden työelämän haasteita, ks. https://bohobusiness.wordpress.com/this-is-boho/ .
6. Kansalaisten hyvinvointi ja osallisuus
Tämä teema liittyy moniin edellä mainittuihin teemoihin. Kansalaisten hyvinvointi ja osallisuus liittyvät tietysti kansalaisille tarjolla olevista immateriaalisista ja materiaalisista resursseista. Globalisaatio ja viime aikainen Euroopan yleinen kehitys ei ole ollut omiaan luomaan luottamusta kansalaisten hyvinvoinnin kasvulle ja osallisuuden voimistumiselle. Tämä tosiasia kannattaa ottaa huomioon Tulevaisuusselontekoa tehtäessä. Eriarvoistuminen on monella tasolla jatkunut kehitysprosessina Suomessa. Tästä kehityksestä on tehty iso määrä akateemisia ja poliittisia selvityksiä.
Viime vuonna Itä-Suomen yliopiston professori Juho Saari kritisoi voimakkaasti tapaa, jolla Suomen tulevaisuuden haasteisiin varaudutaan. Hän esitti, että: ”Kestävyysvajeeseen pyritään puuttumaan ja huoltosuhteen heikkenemiseen on valmistauduttu kohtuullisen hyvin. Sen sijaan eriarvoisuuteen, siihen ei ole valmistauduttu ollenkaan”. Professori Saaren mukaan tehokkain keino ylläpitää julkista hyvinvointijärjestelmää on pitää kiinni sen perusperiaatteista. Saaren mukaansa olisi järkevää ylläpitää yhteiskuntaa, jossa jokainen suomalainen hyötyy julkisista palveluista ja perusturvasta (ks. http://www.demarinaiset.fi/toiminta/105-1712011-professori-eriarvoistuminen-horjuttaa-hyvinvointivaltiota).
Tulevaisuusselonteon tulisi siis sisältää konkreettisia toimeinpiteitä, miten eriarvoistumiskehitykseen vastataan ja se oikeasti pysäytetään. Tuskin millään kosmeettisilla keinoilla asiaan voidaan puuttua. Tarvitaan uusia resurssiallokaatioita. Tulevaisuusselonteon tulisi kertoa näistä tarvittavista uusista ”Tali-Ihantala” – tasoisista strategisista politiikkalinjauksista Suomen hyvinvointipolitiikassa.
Jari Kaivo-oja
Mihin olemme sitoutumassa?
Mihin olemme sitoutumassa? Tässä eräs havainnollinen “opetusvideo”?
Ollaan tekevinään, matkitaan muita ja samanlaistutaan
Suomalaista yhteiskuntaa vaivaava jumi johtuu osittain harmaasta perustekemisestä ja varman päälle pelaamisesta ja toisaalta siitä, että ollaan tekevinään asioita (jotta voitaisiin varmistaa oma asema).
Tekevinään oleminen johtuu monesta syystä. Maailma organisaatioiden ympärillä tuntuu muuttuvan kiihtyvää tahtia. Tämä asettaa paineita organisaatioille uudistua. Ja nämä paineet näkyvät työntekijöidenkin päässä.
Otetaan esimerkki. Sellaisetkin organisaatiot, jotka eivät ole aiemmin asiakastyytyväisyystutkimuksia tehneet, tekevät niitä nyt, ikään kuin muodon vuoksi. Joku tunnustikin suoraan: ei niillä tosin ole mitään vaikutusta toiminnan kehittämisessä, kuhan nyt tehdään. Näistä asioista organisaatiossa vastuussa oleva voi siten todistaa, että on tehty on. Tekenivään oleminen liittyy myös valta-asetelmiin organisaation sisällä: kyse on syvästi inhimillisestä omien asemien puolustamisesta. Samalla se on erittäin vahingollista.
Miettikää viime vuosien puhetta luovuudesta ja innovatiivisuudesta. Sanoisin, että useiden organisaatioiden kohdalla kyse on täysin tyhjästä puheesta, jolla on vähän tai ei ollenkaan kytköstä näiden organisaatioiden käytännön arkeen. Sama tekevinään olemisen – kulttuuri liittyy myös yritysten yhteiskuntavastuuseen ja muihin eettis-ekologisiin virtauksiin. Jotkut tekevät vain vähän muodon vuoksi, mutta heillä on silti otsaa mainostaa itseään siitäkin vähästä.
Voisi kuvitella, että tämä tekevinään oleminen on yleisempää julkisella puolella, mutta olen törmännyt samanlaiseen touhuun myös suurissa ja keskisuurissa yrityksissä. Pienissä yrityksissä tekevinään oleminen ei ole mahdollista (ainakaan kovin pitkään). Suuriin yrityksiin taas on piiloutunut ihmisiä, jotka tietävät jipot olla tekemättä juuri mitään, ja olla kuitenkin tekevinään. Tärkeältä ja touhukkaalta vaikuttaminen on osa tätä tekevinään olemisen -kulttuuria. Julkisella puolella ei vaivaiduta olemaan edes touhukkaita; tärkeän oloisia kylläkin.
Kun tämän tekevinään olemisen -kulttuurin liittää nykyään niin yleiseen matkimiseen ja kopimiseen (lue artikkelini aiheesta: http://palveludesign.wordpress.com/2011/11/17/kopiointinnista-1/), niin kokonaiskuva alkaa hahmottua. Mitään kovin omaperäistä ei ole rohkeutta kehittää itse, mutta kun se on jossain muualla kehitetty ja ollut julkisuudessa esillä, sen voi huoletta kopioida omaan käyttöön. Joskus tuntuu siltä, että Suomessa kaikki kopioituu yhä uudestaan ja uudestaan. Huomatkaa, että myös parhaiden käytäntöjen kopioiminen (benchmarking) on muiden matkimista.
Samanlaistuminen kertautuu kun muistaa, että mikä tahansa työporukka ja jopa koko organisaatio jauhaa aina jossain määrin samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Lisätään tähän vielä yksi samanlaistumiseen liittyvä yksityiskohta: pienessä maassa pinnalla on suhteellisen pieni asiantuntijaporukka, jota useimmat organisaatiot käyttävät konsultoinnissa. Tämäkin johtaa vahingolliseen samanlaistumiseen.
Nopeasti muuttuvassa maailmassa meillä ei ole varaa muiden kopioimiseen, tekevinään olemiseen tai rohkeuden puutteeseen.
Jari Koskinen 13.9.2012
Intellectual Transit Zone 